Katuoja » Blogin arkisto » Ecce avis – Lewis Trondheim katsoo peiliin

Ecce avis – Lewis Trondheim katsoo peiliin

9.11.2004 - 23:52 / Otto Sinisalo.


MINÄ LEWIS TRONDHEIM

Asema kustannus

Lewis Trondheim

160 sivua, mustavalkoinen

Lewis Trondheim on nimekkäimpiä uuden ranskalaisen sarjakuvan tähdistä. Suomessa lähinnä Jussi Jänis -sarjakuvista tuttu Trondheim kuvittaa elämäänsä albumissa MINÄ LEWIS TRONDHEIM.

Ruutu Minä Lewis Trondheim -sarjakuvastaOmaelämäkerralliset sarjakuvat ovat vaikea lajityyppi. Jos tekijällä ei ole erityisen draamallista kerrottavaa, saattaa sarjakuva jäädä yhdentekeväksi. On helppo innostua Joe Saccon sarjakuvajournalismista tai Marjane Satrapin Persepoliksesta, sillä niissä tekijät peilaavat suuria, yhteiskunnallisia teemoja omaa elämäänsä vasten. Taiteilijoiden näkökulma lähentää lukijaa muutoin vaikeasti lähestyttäviin aiheisiin.

Trondheimin albumissa keskitytään kuitenkin lähes ainoastaan tekijän omaan kokemusmaailmaan. Voisi saivarrella, että Minä Lewis Trondheim ei kerro mistään. Sarjakuva keskittyy yksittäisiin hetkiin, anekdoottimaisiin sattumuksiin joita värittää tekijän tulkinta. Näemme kertojahahmon työssä, vapaa-aikana ja omissa mielikuvitusmaailmoissaan. Vastuullista aikuisuutta lähestyvä sarjakuvapiirtäjä taistelee epävarmuuksiensa kanssa. Sarjakuvan Trondheim ruoskii itseään toistuvasti. Onko hän hyvä ihminen? Tai edes hyvä sarjakuvapiirtäjä?

Trondheim ujuttaa eräänlaisen draamallisen kertomuksen muutoin päiväkirjamaiseen sarjakuvaan. Sanon “ujuttaa”, koska kerronta keskittyy hetkestä-hetkeen -siirtymillä hahmotettuihin tilanteisiin, joilla lukijan huomio suorastaan ohjataan pois sarjakuvan kehityskertomuksesta, jossa sarjakuva-Trondheimin elämä näyttää käyvän läpi murroksen. Suuret tapahtumat, kuten kertojahahmon lapsen syntymä käydään läpi kovin alaviitteenomaisesti. Sen sijaan Trondheimin pään sisäisissä maailmoissa

viihdytään hyvinkin pitkällisesti. Syntyvä kontrasti on outo: Minä Lewis Trondheim on suorastaan egoistinen teos. Tämä on Trondheimin maailma, kaikki muut ovat vain läpikulkumatkalla, kuten on lukijakin.

Kaikki ainekset rasittavaan, omasta navastaan viehättyneen tekijän omaelämäkerralliselle tilitykselle ovat siis mukana.

Ruutu Minä Lewis Trondheim -sarjakuvastaOnneksi Trondheimilla on kuitenkin huumorintajua. Tekijän itseironia tekee tilittämisestä siedettävää, hauskaa. Samoin viihdyttää Trondheimin kyky tehdä arkisista tilanteista välittömästi tunnistettavia. Tämä on tärkeää,

sillä Minä Lewis Trondheimin kaltainen teos ui tai uppoaa sen varassa, miten samastuttava se on. Ja ainakin minä tunnistin itseäni sarjakuvasta: Trondheimin kuvaamat aikuistumiseen ja omaan luonteeseensa liittyvät epävarmuudet ovat tarpeeksi yleismaailmallisia koskettaakseen.

Trondheim on myös ensiluokkainen sarjakuvapiirtäjä. Hänen petollisen yksinkertaisen tyylinsä tekee sarjakuvan lukemisesta vaivatonta. Vaatii erityistä huomiota havaita tekijän taito. Hänen muutamalla viivalla luonnostelluissa eläinhahmoisissa karikatyyreissään ei ole juurikaan yksityiskohtia, mutta visuaalisina symboleina ne toimivat erinomaisesti. Ei ole kertaakaan epäselvää, minkälaista ihmistä kulloinkin kuvataan. Albumin visuaalinen ilme on sitä paitsi hauska. Trondheimin ruudut ovat usein ruuhkaisia, täynnä hupaisia yksityiskohtia hidastamatta kuitenkaan kerrontaa. Taitavana piirtäjänä hän osaa kiinnittää lukijan huomion olennaiseen.

SUOSITUS: Minä Lewis Trondheim on viihdyttävä kurkistus tekijänsä maailmaan, mainiosti kerrottua kevyttä narsismia. Toisaalta, eivätkö kaikki teokset kerro pohjimmiltaan tekijästään? Teoksen koskettavuus riippuu paljolti lukijasta: uskon, että varttuneet lukijat voivat löytää tuttuja epävarmuuksia ja neurooseja Trondheimin sarjakuvasta. Katharsis odottaa, vanhenevat sarjakuvafanit ja -piirtäjät!

Lisätietoja ja näytesivuja albumista Asema kustannuksen kotisivuilta.

Kategoria: Arvio.



Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus