Ennen viimeistä kohtaamista

23.05.2006 - 1:43 / Rami Rautkorpi.


Kolmas Ryhmä-X -elokuva X-Men: Viimeinen kohtaaminen saa ensi-iltansa keskiviikkona. Varhaiset arviot elokuvan käsikirjoituksesta tuomitsivat projektin katastrofiksi, josta syypääksi nimettiin kaksi ensimmäistä elokuvaa ohjanneen Bryan Singerin tiehensä häätänyt Foxin studiopomo Tom Rothman. Ensimmäiset arvostelut itse filmistä ovat olleet varauksellisen positiivisia (kirjoitushetkellä Rotten Tomatoes on kirjannut elokuvalle 67% tuoreusasteen).

Promootiomateriaalit elokuvantekijöiden haastatteluista TV:ssä ja Internetissä levitettyihin filmikatkelmiin ovat panostaneet torjuntavoiton saavuttamiseen kahdella rintamalla: Elokuva ei ole harhautunut kauaksi fanien rakastamasta Ryhmä-X:stä, ja se ei näytä hutiloidulta, halvalta roskalta. Ihan aina näitä viestejä ei saada välittymään yhtäläisen vakuuttavasti, kuten “Kanuunankuula”-katkelman tapauksessa. Meitä pitkäaikaisia Ryhmä-X:n ystäviä ilahduttaa nähdä Wolverinen ja Kolossin klassinen manööveri elokuvallistettuna, ja vielä riemastuttavampaa on tajuta, että heidän vastustajansa on Vahti-robotti. Kuitenkin on todettava, että robotista itse asiassa ei nähdä muuta kuin irrallinen pää, ja mielikuva uhkaavasti lähestyvästä hehkuvasilmäisestä jätistä on pelkkä nosturin nokkaan ripustetuilla valonheittimillä luotu illuusio. Tällaiseen penninvenyttämiseen primitiivisillä filmitaiteen kikoilla ei luulisi kenenkään ohjaajan alentuvan, ellei hän joutuisi esimerkiksi luomaan kesän ällistyttävimmän erikoisefektispektaakkelin alle vuodessa.

Brett Ratnerillä oli siis varsin epäkiitollinen tehtävä edessään, kun hänet palkattiin projektin hylänneen Matthew Vaughnin seuraajaksi alkukesästä 2005. Ohjaajan vaihtuminen ei saanut vaikuttaa aikatauluun, tai muuten kesän ällistyttävimmän erikoisefektispektaakkelin tittelin veisi ilman haastajaa Warner Bros:in palvelukseen siirtyneen Bryan Singerin Superman Returns. Jotenkin Ratnerin täytyi kuvata ihmis- ja mutanttikuntien välinen kataklysminen yhteenotto tuhansine, no, satoine, tai ainakin kymmenine superolentoineen vaatimattoman budjetin (arviolta 150 milj. dollaria vs. Superman Returnsin 250 milj. dollaria) ja vaativan aikataulun rajoissa, keinoja kaihtamatta. Ja jotenkin hän näyttää siinä onnistuneen.

Joissain kohdissa on selvästi menty siitä, missä aita on matalin, mutta näin säästetyt rahat on voitu sijoittaa muutamiin todella vaikuttaviin jaksoihin. Elokuvan aloittava takauma nuoren Jean Greyn ja nuorehkojen Charles Xavierin ja Erik Lehnsherrin kohtaamiseen on toteutettu nuorentamalla Patrick Stewartin ja Sir Ian McKellenin kasvoja digitaalisesti, ja lopputulos on ainakin netistä imuroitavan tiedoston resoluutiolla tarkasteltuna hätkähdyttävä. Kyseinen kohtaus on vieläpä sisällöltään ja sävyltään, julkkiscameoista puhumattakaan, niin oikeanlainen, että minä katson tavoitellun torjuntavoiton saavutetuksi.

En tietenkään ole varma, että tulen nauttimaan elokuvasta. Koska loppujen lopuksi kyseessä on nimenomaan elokuva, eikä vain joukko erikoistehostevelhojen teknisiä taidonnäytteitä ja käsikirjoittajien yhteenkutomia X-taruston juonenpätkiä. Elokuvasta ei voi tietää, toimiiko se kokonaisuutena vai ei, ennen kuin sen oikeasti näkee. Palataan asiaan parin päivän päästä.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: ,



3 vastausta - “Ennen viimeistä kohtaamista”

  1. Ilja Rautsi Kirjoittaa:

    Itse asiassa elokuva toimii aika hyvin, joskin myös epätasapainoisesti. Ratner & Co. eivät vain osaa tehdä selkoa massiivisesta hahmokatraasta samalla keskittyneellä otteella kuin Singer ja hänen mukanaan Teräsmieheen karanneet kirjoittajat (esim. Enkelin kohdalla voi laskea ennemmin sekunteja kuin minuutteja hahmon läsnäolosta – eikä koko tyypillä ole käytännössä mitään tehtävää koko elokuvassa). Noin yleisesti sanoen ja spoilaamatta, muutama kohta on vähän antikliimaktinen ja yleissävy on astetta onelinermaisempi kuin edellisessä osassa. Silti kokonaisuutena ihan onnistunut tapaus. Tulee varmaan jakamaan Tosifanikannan aika hyvin, veikkaan ma sisällön perusteella.Ai niin, ja kannattaa jäädä katsomaan lopputekstit kokonaan…

  2. Rami Rautkorpi Kirjoittaa:

    Oli tietysti odotettavissa, että suurin osa uusista mutanttihahmoista jää cameon tasolle, mutta Enkelin tapauksessa se on hieman yllättävää. Turhaan rääkkäsivät Ben Fosteria, jos roolista olisi voinut suoriutua joku valmiiksi alusvaatemallin näköinen tyyppikin.Kaksi uutta arvostelua ovat muuten tiputtaneet Viimeisen kohtaamisen mädälle 50% tasolle Rotten Tomatoesissa. Kaksi ensimmäistähän olivat varsin tuoreita (80% ja 87%).

  3. Ilja Rautsi Kirjoittaa:

    No prosenteissa mitattuna tämä olisi minusta varmaan siellä 60 paikkeilla. Ratner ei tee sinällään huonoa työtä, eli ei hän mitään pilaa, jos nyt ei varsinaisesti myöskään tuo touhuun mitään. Ongelmat ovat kässäritasolla, jota olisi pitänyt työstää vielä. Yllättävää kyllä, efektit näyttävät hyviltä vaikka elokuva hoidettiin pika-aikataululla. Enkelissä on erityisesti se sääli, että hahmon tarina olisi näiden hippusten perusteella voinut olla erittäin mielenkiintoinen ja hahmo on visuaalisesti todella onnistunut (ja Fosterkin on hyvä näyttelijä tällaisiin angstirooleihin. Friikkejä verrattaessa Peto on aika laimeaa kamaa viime leffan Painajaiseen verrattuna. Cummings ei kai halunnut edes tulla takaisin, mikä on sääli. Hahmo oli suosikkejani aikoinaan nuorempana.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus