Viisi valhetta mangasta: Laatumanga tulee

25.03.2007 - 17:24 / Otto Sinisalo.


Kunhan mangaa lukeva yleisö varttuu, alkaa oikeasti hyvän mangan julkaisu. Kunhan manga vakiinnuttaa asemansa markkinoilla, oikeasti hyvä manga syrjäyttää teineille suunnatun fantasiaviihteen. Kauppojen hyllyt täyttyvät Tezukasta, Taniguchista ja Tatsumista samalla, kun ratsastamme yksisarvisilla pilvien päällä ja takapuolestani lentää perhosia. Ihan kohta se aika koittaa. Ihan varmasti koittaa.

Optimistiset harrastajat ovat toistelleet niin sanotun laatumangan vain odottaen hetkeään. Laatumangalla tässä tarkoitan joko tunnustettuja klassikoita, vaihtoehtoista taidemangaa tai vähemmän tuttujen genrejen edustajia. Genrekirjo on usein toisteltu tosiasia puhuttaessa japanilaisesta sarjakuvasta. Todistettavasti se myös pitää paikkansa. Mangan piiriin kuuluu huikea skaala tarinoita erilaisista aiheista eri yleisöille. Mangaan mahtuu sarjakuvia liikemiehistä, tölkkinuudelin historista ja suolikaasulla toimivista kalazombeista*. Ennen pitkää, sanomme itsellemme, tämä diversiteetti alkaa näkyä täälläkin.

Olen itsekin toistellut tätä valhetta toisinaan. Kirjoittaessani vuonna 2004 lopulla Salapoliisi Conan -mangasta olin jo hivenen skeptinen: “koska koittaa sen aidosti hyvän japanilaisen sarjakuvan aika?”, penäsin. Kenties se on koittanut, onhan tällä hetkellä suomalaisilla markkinoilla enemmän mangaa kuin koskaan. Katsotaanpa mitä on tarjolla – alla lista käännösmangasta aakkosissa. Nimen perässä on lista sarjakuvan lajityypeistä.

Akira – sci-fi / toiminta
Dragon Ball – fantasia / toiminta
Dream Kiss – romantiikka
Emma – romantiikka / historia
Fushigi Yuugi – fantasia
Fullmetal Alchemist – fantasia / toiminta
Gunnm – sci-fi / toiminta
Hiroshiman poika – draama / historia
Inuyasha – fantasia / toiminta
Kajika – fantasia / toiminta
Kamikaze Kaitou Jeanne – fantasia / toiminta
Kill me Kiss me – romantiikka / toiminta
Les Bijoux – fantasia
Neon Genesis Evangelion – sci-fi / toiminta
One Piece – fantasia / toiminta
Princess Ai – fantasia / romantiikka
Ragnarök – fantasia / toiminta
Ranma ½ – fantasia / toiminta / komedia
Salapoliisi Conan – rikos
Sandland – fantasia / toiminta
Time Stranger Kyoko – fantasia / toiminta
Tokyo Mew Mew – fantasia / toiminta / romantiikka
Yu-Gi-Oh! – fantasia / toiminta

Olen varma, että istutte monitoreidenne edessä mykistyneenä tästä tarjonnan kirjosta.

Neljä vuotta niin sanottua mangabuumia, ja silti lähes kaikki julkaistavat mangat ovat fantasiakertomuksia, jotka on suunnattu teini-ikäiselle yleisölle. Gekika puuttuu käytännössä kokonaan. Rikosjännäreitä edustaa vain Salapoliisi Conan, joka on enemmän Neiti Etsivää kuin Philip Marlowea. Käännetyt sci-fi-mangat ovat toiminnallisia ja lainaavat teemoja enemmän fantasiasta kuin niin sanotusta kovasta science fictionista. Kauhua ei ole lainkaan. Kokeilevaa sarjakuvaa ei ole lainkaan. Käännetyt ihmissuhdemangat ovat viihteellisiä teiniromansseja, vakavampaa arkikuvausta ei näy listalla. Ja ennen kaikkea, käytännössä kaiken käännösmangan kohdeyleisö on alla 18-vuotiasta. Nämä ovat teinisarjakuvia, Hiroshiman pojan kaltaisia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

Tähän ei myöskään ole tulossa välitöntä muutosta. Kustantajat ovat löytäneet ostovoimaisen kohdeyleisön ja keskittyvät palvelemaan sitä.

Hypoteesi tuntuu olevan, että fantasiamangaa lukevat teinit kyllästyvät ennen pitkää viihdemangaan ja siirtyvät aikuisille suunnatun mangan pariin. Teinien markkinat muuttuvat aikuisten markkinoiksi ja eri genrejen eri kohderyhmille suunnattuja sarjakuvia aletaan julkaista. Suomen markkinat ovat pienet, mutta jos edellinen optimistinen olettamus toteutuu, voi laatumangan julkaisu olla kaupallisesti kannattavaa.

Tämä on hivenen nyrjähtänyt olettamus mangan harrastamisen luonteesta. Vaikka mangaharrastaja onkin keskimäärin kiinnostunut laajemmin japanilaisesta pop-kulttuurista, on ylimielistä olettaa että sama harrastaja kiinnostuu muustakin mangasta, vain siksi että se on mangaa. Nyt julkaistua mangaa yhdistää viihteellisyys ja toiminnallisuus. Samalla viihteellisyys ja toiminnallisuus muuttuvat ominaisuuksiksi, joita lukija vastaisuudessakin odottaa sarjakuviltaan.

Harva yleensäkään lukee sarjakuvia sen takia, että se on sarjakuvaa, puhtaasta kiinnostuksesta ilmaisumuotoon. Sarjakuvaa luetaan sen takia, että se tarjoilee miellyttävää sisältöä. Minä luen supersankarisarjakuvia, koska missään muussa mediassa supersankarigenren tarinoita ei tehdä yhtä hyvin. Samoin manga tarjoilee teineille suunnattuja toimintafantasioita paremmin kuin muu sarjakuva – tai muut mediat.

Hieman kärjistäen, kukaan täysjärkinen ei voi väittää, että toimintafantasiaan tykästynyt fani siirtyisi Dragon Ballista luontevasti Jiro Taniguchin Walking Manin pariin. Toinen kertoo supervoimaisten taistelijoiden yhteenotoista, jälkimmäinen taas, no, miehestä joka kävelee. Eikä sano mitään. Loppuhuipennuksessa hän rikkoo silmälasinsa. Ehkä olen yksin, mutta Toriyama-fanin muuttuminen Taniguchi-faniksi tuntuu hieman liian suurelta loogiselta harppaukselta.

Jos teini katsoo Hollywood-toimintaelokuvia, oletammeko, että hänestä kasvaa Ingmar Bergman-fani vain sen takia, että Jerry Bruckheimer ja Bergman tekevät molemmat elokuvia? Viimeisintä Idols-tuotetta fanittava nuori ei aikuisena lähde kuuntelemaan Gustav Mahlerin sinfonioita siksi, että molemmat ovat musiikkia.

Sarjakuvan lukeminen ja sarjakuvan harrastaminen ovat kaksi eri asiaa. Mangalla on kyllä tiettyä itseisarvoa juuri sen vuoksi, millä harrastajat suhtautuvat japanilaiseen pop-kulttuuriin yleensä: kaikki manga on lähtökohtaisesti jollain tasolla kiinnostavaa. Silti tilastot puhuvat puolestaan. Mangan lukijat haluavat toimintafantasiaa, ja sitä myös tarjoillaan heille ja sitä he ehdollistuvat vaatimaan. Laatumangan tulemisen odottaminen alkaa tässä vaiheessa muistuttaa enemmän Godot’n odottelua.

* Junji Iton Gyo – yksi karmivimmista lukemistani kauhusarjakuvista, vaikka jutun juju näin sanallistettuna saattaa kuulostaa hieman hämärältä. Suosittelen.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: , ,



4 vastausta - “Viisi valhetta mangasta: Laatumanga tulee”

  1. Anonymous Kirjoittaa:

    Ei tätä mielipidettäsi voi ostaa. :-) Pelkkä lajityyppi ei kerro sarjan aikuisuudesta, “paremmuudesta” tai laadusta mitään. vrt.Nausica / scifi/ fantasiaTezukan Adolf /sotasarjakuvaja leffoista esim:Blade Runner /scifi /dekkari/toimintaAvaruusseikkailu 2001 / scifiPelastakaa priv. Ryan /sota /toimintaMuutamia noista mainitsemistasi sarjoista voi lukea hieman toisinkin esim. Emmaa ja NGE:tä. Monet aikuiset löytävät kuulemma syvällisyyttä draamaa/ajankuvaa yms. jopa Akirasta tai Gunmista. Sarjakuvassa on kaksi napaa:piirros ja teksti. Piirroksiltaan suurin osa suomeksi julkaistusta mangasta on aivan huippua eli parhautta. Suomeksi on julkaistu siis alusta asti parasta mangaa. Tästä on vaikea enää pistää (mangalla) paljon paremmaksi. Taniguchi ei ole jumala vaikka sitä Ranskassa kehutaankin.Valheväitteessäsi on valheellisuutta lähinnä se että joku uskoo jotain parempaa mangaa olevan jossain. Iso osa kaikesta on paskaa. Se joka väittää että mangasta on tuotu lähinnä kuraisinta päätä Suomeen halluilee kyllä pahasti.

  2. Jari Lehtinen Kirjoittaa:

    Tohtisin tehdä yhden korjauksen: Conan ei ole Neiti Etsivä, vaan Viisikko. Jyrkillä, monen monituisilla kuvakulmilla briljeeraavan Conanin (vertailu vaikkapa Asterixiin saattaa paljastaa vähäisen eron) varsinainen salaisuus on alaviistokuva. Kuinka monta kertaa onkaan nähty, kuinka vähänläntä pikkunappula lattianrajassa kohottaa katseensa ylös aikuisiin ja mainitsee muina miehinä hilpeästi juuri sen vähäpätöisen seikan, joka johtaa aikuiset etsivät oikeille jäljille. Alaviistokuva saa symbolista voimaa, joka johtaa koko sarjan ytimeen. Tenavaetsiväviisikko ei ole Salapoliisi Conanin sivujuoni. Se on sarjan varsinainen juoni. Kun Conanin ala-asteen luokkatovereiden etsiväkerho tuli mukaan ensimmäistä kertaa, se näytti ohimenevältä hupaisalta keksinnöltä, jonka tarkoitus oli voittaa tekijälle aikaa. Hetken verran lukija, jopa Conan Edogawa itse, koki ärsyyntyneenä samoja vähättelyn ja ylenkatseen tunteita kuin mitä ”suuri mestarietsivä” Kogoro Mori tuntee Conania kohtaan. Muutaman luvun verran lukija oli itse se kaikkitietävä hyväkäs, joka katsoo Conania alaviistoon. Sellaisten pönöttäjien vastamyrkyksi on lasten- ja nuortenkirjallisuus kautta aikain luonut menestyksellisiä Viisikko-kertomuksia, joissa lapset kerrankin pääsevät tasoihin ja jopa ohi. Vaarallisimmillaan sellaiset kertomukset jopa vihjaavat että lapset olisivat ihmisiä. Tekisi mieli jatkaa (Mitä sanoisi Jung toistuvasta kohtauksesta, jossa lapsen ääni (Conan) kertoo totuuden nukkuvalle aikuiselle (Mori)?!) mutta luulen että kustantaja ei tykkää, jos nyt tässä tyhjennän koko pajatson. Asiaan palataan yhteydessä Ö.

  3. Aura Kirjoittaa:

    “Se joka väittää että mangasta on tuotu lähinnä kuraisinta päätä Suomeen halluilee kyllä pahasti.”Ei kuraisinta, mutta äkkiseltään katsottuna tarjonta on hyvin yksipuolista ja hyvin teineille suunnattua. Tarkemmin katsottuna tänne on tuotu Hiroshiman Poika, Emma ja Gunnm jotka eivät edusta teinigenreä. Mutta silti…Itse kuulun niihin jotka muinoin lukivat mm. Ranmaa ja Inuyashaa. Nyt suomennetusta mangasta kolahtavat lähinnä edellä mainitut (ja oli sitä Conaniakin ihan mukava lukea.) En elättele toiveita syvällisistä kokeilevuuksista, makuni taitaa olla liian kaupallinen.Olisi kuitenkin mukava nähdä täällä tulevaisuudessa esimerkiksi Nausicaa, Planetes, Yokohama Kaidashi Kikou tai Naoki Urasawan töitä. “Teineille suunnattu” ei tarkoita huonoa laatua, mutta enää ei iske kaikki mitä luki silloin joskus.

  4. PTJ Uusitalo Kirjoittaa:

    Argumentissa on yksi perustavaa laatua oleva aukko: se oletus, että myyvyys ja laatu sulkevat toisensa pois. Ei, Kävelevää miestä ei tosiaankaan tulla näkemään suomeksi koskaan. Mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö kaiken Suomeen tuotavan sarjakuvan olisi kuuluttava kategoriaan “viihdyttävä/pinnallinen”.Viime vuonna Suomen mangatarjonta lisääntyi kahdella seinensarjalla, joista toista myydään jopa lehtihyllyissä. Tänä vuonna määrä kasvaa taas, kun laadun ja viihdyttävyyden yhdistävä megahitti Azumanga Daioh saapuu.Manga-asioissa meitä aina pari vuotta edellä olevat ruotsalaiset ovat jo saaneet tässäkin blogissa kehutun Death Noten omalla kielellään, ja se että Sangatsu julkaisee sen suomeksi on ehkä vain vuoden tai kahden kysymys. Jossain, tähän hätään en muista missä, oli lista Ruotsissa julkaistuista mangoista, ja aika paljon pitempi se on kuin täkäläinen. Monster ja muut vastaavat odottelevat vain tilaisuuttaan.Asiaan voidaan palata esimerkiksi ensi vuonna samaan aikaan. Sittenpä tuo nähdään.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus