Katuoja » Blogin arkisto » Flanagan’s wake

Flanagan’s wake

17.04.2007 - 16:22 / Otto Sinisalo.


Brittiläinen sarjakuvaharrastaja Steve Flanagan on tehnyt jotain, jota olen jo pitkään pitänyt hyvänä ideana: hän on pukenut sarjakuvakritiikin sarjakuvan muotoon. Hänen seitsenosainen arvionsa Bryan Talbotin Alice in Sunderlandista on luettavista Gad, Sir! Comics! -blogista.

Tämän kaltainen lähestymistapa saattaa toimia sarjakuvassa paremmin kuin muissa medioissa. Ainakin esimerkkejä metasarjakuvista on lukuisia, merkittävimpänä kenties Scott McCloudin eeppinen Sarjakuva – näkymätön taide. Jostain syystä metatasoille eksyminen tuntuu olevan erityisen luontevaa juuri sarjakuvalle. Vaikka toki intertekstuaalista kritiikkiä voi esittää esimerkiksi parodian tai pastissin muodossa vaikkapa elokuvassa, elokuvaa suoraan kommentoiva elokuva, elokuvakritiikkielokuva, on harvinaisuus ellei peräti täysin käymätön konsepti. Puhumattakaan vaikkapa veistoksen muotoon laaditusta kuvanveistokritiikistä!

Kuvan ja tekstin yhdistelmästä ja helppo rakentaa havainnollistavia esityksiä, jonka todistaa jo sarjakuvailmaisun käyttö opetusmateriaalissa. Sarjakuvan välineissä on myös runsas valikoima tapoja puhutella yleisöä suoraan. Sarjakuvamuotoinen sarjakuvakritiikki avaa kriitikolle kiinnostavia mahdollisuuksia keskustella teoksen kanssa. Se on myös pitkälti neitseellinen alue, johon mahtuisi paljon pioneerityötä. Flanagan esimerkiksi ei ota välinettä haltuun mitenkään erityisen innovatiivisesti, vaan seuraa Talbotin ja McCloudin esimerkkiä asettamalla teoksensa keskiöön oman puhuvan päänsä.

Miksi sitten minä en tee sarjakuvamuotoista kritiikkiä? Yksinkertaista – en osaa piirtää. Mutta sinä voisit tehdä.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: ,



3 vastausta - “Flanagan’s wake”

  1. Mari Kirjoittaa:

    Meikä piirtää heti jos haluat :)

  2. Juha Veltti Kirjoittaa:

    Kiitti vinkkauksesta, vaikka minusta tuo sarjisarvostelu toimii tolkuttoman huonosti – se ei toimi informaation välittäjänä niin sujuvasti tai nopeasti kuin voisi olla mahdollista.Siksi toisekseen, kyllähän liikkuva kuva kommentoi liikkuvaa kuvaa jatkuvasti – tv:ssä on ainakin aikoinaan pyörinyt elokuva-arvio -ohjelmia ym.Metatasosta sisäsiittoiseen runkkaamiseen (jollei se ole itsessään mahdottomuus) on aika lyhyt matka. Talbotin uusi tuotos yksittäisissä kuvissaan antaa siitä kuvan ennen kaikkea ylimitoitettuna egotrippinä – vaikka moista suuruudenhulluutta olen sarjakuvaan kaivannutkin.Sunderlandin ohella olisi kiinnostava kuulla missä määrin tekstin ja kuvan rinnakkainen informaationjako toimii mielestäsi Prometheassa.

  3. Otto Sinisalo Kirjoittaa:

    “Sunderlandin ohella olisi kiinnostava kuulla missä määrin tekstin ja kuvan rinnakkainen informaationjako toimii mielestäsi Prometheassa.”Minun pitäisi varmaankin lukea Promethea loppuun ensin. Ja Sunderland, myös.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus