Katuoja » Blogin arkisto » Jumalanpilkka 2.0

Jumalanpilkka 2.0

17.05.2007 - 12:00 / Rami Rautkorpi.


JESUS AND MO
Mohammed Jones
Nettisarjakuva

Tänään on helatorstai, yksi kristillistaustaisen maailman tärkeimmistä ateistijuhlapyhistä. Se juhlistaa Jeesuksen taivaaseenastumista, mikä on metafora sille, kun vetten päällä kävelevä ihmisjumala lakkaa olemasta sellainen tyyppi, joka voisi ihan hyvin tulla kadulla vastaan, ja muuttuu ilmiselväksi mielikuvituksen tuotteeksi. Tai voin yhtä hyvin teeskennellä, että siitä helatorstaissa on kyse, sillä uskoin satuihin tai en, tänään minun ei tarvitse mennä töihin.

JESUS AND MO on sarjakuva, jossa vetten päällä kävelevä ihmisjumala on nimenomaan sellainen tyyppi, joka voisi ihan hyvin tulla kadulla vastaan, kuten myös hänen elämänkumppaninsa, Jumalan saneluja vastaanottava kauppamatkustaja Muhammed… ei kun siis Mo. Sarjakuva alkoi vuoden 2005 marraskuussa, Jyllands-Postenin Muhammed-pilakuvakohun ollessa aluillaan. Ensimmäisessä stripissä viitataan Muhammedin piirtämiskieltoon, jonka Mo yrittää kiertää ilmoittamalla olevansa paradoksaalisesti itsensä sijaisnäyttelijä. Jesus puolestaan pitää hyvin nolostuttavana sitä, että hänet kuvataan yleisimmin lannevaatteisena ja kuoliaaksi kidutettavana.

Moisesta kevyestä pilailusta siirrytään sarjan edetessä valtauskontojen perustavanlaatuisten absurdiuksien käsittelyyn. Jesus ja Mo tavataan useimmin joko yhteisestä sängystään lukemassa kirjoja (Raamattu ja Koraani, mutta myös Richard Dawkinsin “Jumalharha” ja Daniel Dennettin “Lumous murtuu”) tai kantakapakastaan väittelemässä ateistisen baariminnan kanssa. He eivät ole karikatyyrejä uskontojensa äärimmäisistä ilmenemismuodoista, vaan edustavat tavallisen tallaajan uskonnollisuutta kaikessa kognitiivisessa dissonanssissaan. Kapakassa istuessaan Jesus ja Mo ovat säännönmukaisesti täysin vihjeettömiä — Luojalta saaliiseen jääneitä, etten sanoisi — ja baariminna toimii tekijän äänitorvena laukoessaan tylyjä totuuksia uskonnollisista latteuksista. Keskinäisessä vuorovaikutuksessaan Jesus ja Mo saattavat kuitenkin äityä hyvin mietteliäiksi, kunhan vain eivät joudu kyseenalaistamaan uskontojensa perimmäisiä olettamuksia.

Kerratessani strippiarkistoa en odottanut purskahtavani nauruun niinkään usein kuin tein. Oikeastaan en odottanut nauravani ollenkaan. Luulin ehtineeni kyynistyä uskonnon suhteen jo sen verran, että siitä revittävä huumori kirvoittaisi korkeintaan katkeransuloisia hymyjä. Jesus and Mo kuitenkin sekoittaa pakkaa sen verran — joukossa on strippejä, joilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa — että se onnistuu välillä yllättämään ja siten olemaan aidosti hauska.

Teknisesti Jesus and Mo on aivan kauhea tekele. Sen lisäksi, että sarjakuva on tehty leikkaa ja liimaa -menetelmällä, ne leikattavat ja liimattavat kuvat on piirretty erittäin huonosti (yhdessä stripeistä lasketaan leikkiä sarjakuvan tökeryydestä). Se, että tämä on täysin yhdentekevää lukukokemuksen kannalta, on selvä osoitus siitä, kuinka toimiva konsepti on. Piirtotaito on yhdentekevää webbisarjakuvassa, riittää että on jotain sanottavaa.

SUOSITUS: Jesus and Mo on pakollista luettavaa jokaiselle, joka haluaa todistaa toisille ja itselleen olevansa jumalaton ja cool. Mutta toistan itseäni.

Kategoria: Arvio.
Tagit: ,



Yksi vastaus - “Jumalanpilkka 2.0”

  1. Jukka Vuorinen Kirjoittaa:

    Kiitos. Tuo on viihdyttävä sarjakuva. :)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus