Soramontulla tapahtuu

12.06.2007 - 20:08 / Otto Sinisalo.


WASTELAND VOL. 1: CITIES IN THE DUST
Oni Press
Antony Johnston, Christopher Mitten
160 sivua, harmaasävy

Kuulostaako tutulta: suuren katastrofin jälkeen maailma on muuttunut suureksi soramontuksi, jossa pienet ihmisryhmät puolustautuvat mutantteja ja muita erämaan örkkejä vastaan. Yhteiskunta on romahtanut feodaaliasteelle ja erilaiset kultit kamppailevat harvojen elossa olevien ihmisten sieluista kaupungeissa, joissa henki on yhtä halpaa kuin aavikollakin. Yksinäinen muukalainen, jolla on mystinen menneisyys päätyy johtamaan pakolaisjoukkoa halki aavikon ja voi jeesus kristus sentään, montako klisettä saa mahdutettua pelkkään tarinan alkuasetelmaan? Kyllä, tämä kuulostaa tutulta siksi, että olet nähnyt tämän tarinan tuhat kertaa.

Antony Johnstonin ja Christopher Mittenin WASTELAND hyökkää pää edellä päin post-apokalyptisen genren kliseitä. Oni Pressin julkaiseman sarjan ensimmäisessä albumissa keskitytään maailmanrakentamiseen. Johnston esittelee kaksi laajaa hahmojoukkoa: toinen on tyrannin terrorisoimassa Newbeginin kaupungissa, toinen on matkalla sinne. Hän luo nopeasti useita tunnistettavia hahmoja ja kehittää sinänsä kiinnostavia jännitteitä näiden välille. Mittenin pelkistetty kynänjälki pitää dynaamisen tarinan liikkeessä.


Verevää dialogia.

Teknisesti Wasteland on siis pätevä. Suurin ongelma on genre, joka ei ole koskaan erityisesti kiinnostanut minua. Täydellisen romahduksen kokenut yhteiskunta ei vain ole tarinan miljöönä kovin kiinnostava. Hieman kärjistäen, kun joukko kuolemaan tuomittuja ali-ihmisiä kamppailee siirtolohkareiden herruudesta aseinaan puunpalat, on vaikea välittää, miten taistelussa käy. Tarinat yhteiskunnan romahtamisen prosesseista ovat kiinnostavia, mutta jo romahtanut yhteiskunta ei lähtökohtaisesti anna tarinalle paljoakaan liikkumavaraa. Tylsimmillään ne ovat vain western-pastisseja sci-fi-kuorrutuksella.

Johnston ja Mitten ovat onneksi käyttäneet paljon aikaa luodakseen monipuolisen ja lähtökohtiaan kiinnostavamman sorakuopan, jolla on oma historiansa, mytologiansa ja lukuisia erilaisia kulttuureja, joita ei ole veistetty kliseepuusta. Itse tarina kuitenkin etenee sen verran verkkaisesti, ettei tarvetta lukea maailmasta tai hahmoista lisää synny. Soramonttu on soramonttu on soramonttu.

SUOSITUS: Wasteland on urhea yritys ottaa haltuun post-apokalyptisen pseudowesternin kliseet haltuun, sekoittaa ne ja luoda jotain uutta. Valitettavasti se ei ainakaan ensimmäisessä albumissa onnistu karistamaan genrensä painolastia. Tunne siitä, että lukee jotain uutta, jää puuttumaan.

Kategoria: Arvio.
Tagit: ,



3 vastausta - “Soramontulla tapahtuu”

  1. Jukka Vuorinen Kirjoittaa:

    “Kyllä, tämä kuulostaa tutulta siksi, että olet nähnyt tämän tarinan tuhat kertaa.“Heittäisitkö pointterin muutamaan tällaiseen tarinaan? Mad Max tulee ensimmäisenä mieleen muttei muita. Alkoi meinaan kiinnostaa tuon kritiikkisi jälkeen.Muuten, itse en näe post-apokalyptisten tarinoiden ihmisiä (tai ihmiskuntaa) kuolemaan tuomittuina ali-ihmisinä, vaan näen heidät olemassa olostaan taistelevina potentiaalisina selviytyjinä. Tämä varmaankin siksi että itse suhtaudun tähän genreen pykälän positiivisemmin kuin sinä (koska ko. genre ei loppujen lopuksi ole minulle kovinkaan tuttu).

  2. Otto Sinisalo Kirjoittaa:

    Elitisti tarjoilee kattavan retrospektiivin soramonttugenren filmeihin. Isomman budjetin soramonttufilmejä ovat mm. Costnerin Waterworld ja … Postmanworld? sekä tuleva I am Legend, jossa maailman viimeinen ihminen on Will Smith. Aw hell naw! Post-apokalyptisiä aavikkoharhailusarjiksia löytyy varmaan parhaiten Heavy Metal / geneerinen eurotrash -osastolta, viimesimpänä suomenkin lehtikioskeilla pönöttävä androgyyni goottikostaja Brendon D’arkneass. (D’arkness, koska hän on synkkä.) Garth Ennisin kirjoittama Just a Pilgrim on samaa genreä vähän vähemmän nolosti esitettynä.Tietokone- ja roolipeleistä lyötyy paljon edustajia, parhaimpana mainio Fallout-sarja. Gamma World on taas ensimmäisiä soramonttupöytäroolipelejä, ja osaavatpa suomalaisetkin: Preador on tavallaan variaatio teemasta ja Taiga on sitä itseään.Tässä on vielä tämmöinen geneerinen lista, jota voi halutessaan käydä läpi.

  3. Jukka Vuorinen Kirjoittaa:

    Kiitos Otto, tiesin että sinulta saa kattavan vastauksen. :) Tuo linkittämäsi geneerinen lista oli yllättävän laaja. Pitäisi ehkä noihin mainitsemiisi sarjakuviin tutustua. Tällä hetkellä suosin sarjakuvia leffojen yli jostain syystä…Ps. Tuo elitistin linkitys on rikki. Siinä on HREFin sijasta HREEF. Eli Oton viestin ensimmäisen sanan (Elitisti) pitäisi olla linkki osoitteeseen http://www.elitisti.net/database.php?id=77&page;=1Harmi kun näitä kommentteja ei pysty muokkaamaan… :(

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus