Katuoja

WAR STORIES VOL. 1

DC / Vertigo

Garth Ennis, Chris Weston, Gary Erskine, John Higgins, Dave Gibbons, David Lloyd

240 sivua, värillinen

Tervetuloa Katuojaan. Arviot ilmestyvät päivän myöhässä, josta pahoittelut. Tällä viikolla arvioidaan sotajuttuja.

Eräs pitkäaikainen teema Garth Ennisin tuotannossa ovat olleet sotakertomukset. Niin Preacherissa, Hitmanissa, Tuomarissa kuin melkein kaikissa muissakin Ennisin kirjoittamissa sarjakuvissa on välillä siirrytty sotatantereille jos ei muuten, niin takautumissa. Siksi onkin hauska nähdä, että mies pääsee välillä purkamaan militariainnostustustaan puhtaisiin sotakertomuksiin WAR STORIES -sarjakuvanovelleissa.

Ennis ymmärtää sotafiktion ja sotahistorian päälle. Hänen sotatarinansa pohjaavat todellisuuteen, mutta korostavat sodan traagisuutta ja rivimiesten sankaruutta. Ennisin sotajutuissa on raadollisuutta ja kyynisyyttä siinä määrin, että mitään Korkeajännitys-sarjakuvia ne eivät ole.

Kokoelmassa liikutaan sotafiktion ylivoimaisesti suosituimmassa aikakaudessa, Toisessa maailmansodassa. Kuvittajakseen Ennis on saanut englanninkielisen sarjakuvan kokeneimpia veteraaneja.

Kokoelman ensimmäisessä tarinassa seurataan syyllisyyden painaman saksalaisupseerin ja hänen Tiger-tankkinsa miehistön pakomatkaa itärintamalta sodan viimeisinä kuukausina. Länteen loikkaamisesta haaveilevat sotilaat pakoilevat niin saksalaisia sotapoliiseja kuin neuvostoliittolaisiakin. Erinomainen Chris Weston tuo tankkitaistelut ja panssarimiesten hiljaisemmat hetket paperille tyylikkään realistisesti.

John Higginsin kuvittama D-Day Dodgers sijoittuu yhdelle maailmansodan unohdetulle rintamalle, Italiaan vuonna 1944. Liittoutuneiden sotilaat sitoivat saksalaisjoukkoja etelä-Euroopassa samalla kun Ranskaan maihin nousseet länsiliittoutuneet saivat kaiken kunnian. Ennisin tarinassa Ulsterilaisrykmentin sotilaat suorittavat vaikeita tehtäviä vihamielisissä olosuhteissa samalla kun Iso-Britanniassa nauretaan “D-päiväloikkareille”.

Yksikköä johtava kyyninen kapteeni opettaa vasta saapuneelle luutnantille sodan realiteetteja: he ovat kaikki yhdentekeviä nappuloita poliittisessa pelissä, mutta sotilaan velvollisuus on sotia.

Kolmas tarina on kokonaisuuden heikoin. Siinä seurataan muun muassa Taistelutoverit-kirjasta ja TV-sarjasta tutun 101. laskuvarjodivisioonan henkiin jääneiden vaiheita sodan loppumetreillä. Neljä miestä päättää ottaa muutaman päivän omaa vapaata, kun paljastuu että miehitetyllä alueella on natsikihojen huvila täynnä varastettuja taideaarteita ja viinikellarikin on täynnä juotavaa. Sotilaat elävät kuin viimeistä päivää, muistelevat vanhoja ja kiroavat esimiehiään. Tarina on hauska tunnelmapala, mutta se on teemaattisesti turhan lähellä D-Day Dodgersia: molemmissa käsitellään kunnollisten rivisotilaiden turhautumista käytäntöä ymmärtämättömien johtajien lyhytnäköisyyteen. Dave Gibbonsin kuvitus on erinomaisen pätevää, mitä nyt välillä jäin kaipaamaan tarkempia taustoja.

Viimeinen tarina on puolestaan paras. Kuvittajana on V for Vendetta -mestariteoksesta tuttu David Lloyd, joka piirtää armottoman meren, ahavoituneet sotilaat ja valtavat sotalaivat sellaisella intensiteetillä, että tarinaan uppoutuminen ei ole lainkaan haastavaa, vaikkei aihepiiri olisikaan tuttu. Kyse on kirouksesta ja pelastuksesta: Nightingale-hävittäjä on viimeinen selvinnyt laiva epäonnisesta Murmanskin saattueesta. Sen miehistö joutuu kantamaan selviytyjien taakkaa harteillaan, kunnes saa lopulta mahdollisuuden todistaa itsensä. Ennis ja Lloyd sykähdyttävät varsinkin tarinan epätoivoisimpina hetkinä. Kohtaus, jossa viestiupseeri kantaa uponneiden laivojen nimiä kapteenilleen on yksi huikeimpia, joita olen hetkeen lukenut.

Kuten voitte kenties päätellä, pidän sotafiktiosta. Annan paljon anteeksi, jos tarinassa nähdään hyvällä maulla sotatarinoiden standardeja kunniasta, uhrauksesta ja sodan mielettömyydestä. Ennisille nämä teemat eivät kuitenkaan ole mitään kainalosauvoja, hän kantaa niitä ylpeydellä. Ja selvästikin rakastaa sotahistoriaa ja sotafiktiota vähintään yhtä paljon kuin minä.

SUOSITUS: Unohda Korkkarit, ellet ole vain kiinnostunut harmittomasta viihteestä. War Stories on parasta lukemaani sotasarjakuvaa. Parhaina hetkinään se puhuttelee aidosti ja suoraan.

Minä lähden nyt kesälomalle ja vien Katuojan mukanani. En ole lainkaan varma, pystynkö tekemään uusia arvioita heinäkuun aikana. Elokuussa palaan jälleen säännölliseen aikatauluun, kuitenkin. Hyvää kesää, sarjakuvahahmot!

Kategoria: Arvio.
Tagit: DC, Garth Ennis