Katuoja

Selatessani äskeisen Penny Arcade -arvioni jälkeen sarjan verkkosivun viimeisimpiä uutisia, havaitsin olleeni tahattoman ajankohtainen. Näyttää siltä, että Seattlen pojat Krahulik ja Holkins ovat joutumassa hankaluuksiin.

Hankaluuksien lähde on Jack Thompson, tietokonepelejä – “tapposimulaattoreita” hänen terminologiallaan – vastaan ristiretkeilevä Yhdysvaltalainen lakimies. Ristiretkeilyllä en nyt niinkään tarkoita pelastuksen etsimistä vaan fanaattista ja moraalisesti kyseenalaista hyökkäilyä. Hän on tätä nykyä verrattain näkyvä julkisuuden hahmo, joka on muun muassa vieraillut asiantuntijana arvostetussa 60 minutes -ohjelmassa. Thompson on hiljattain tarjonnut 10.000 dollaria hyväntekeväisyyteen, jos joku tekisi pelin jossa pelaajan tehtävänä olisi murhata pelifirmojen työntekijöitä ja heidän perheitään.

Kun kyseisen idean ympärille rakennettu peli tehtiin, ilmoitti Thompson kyseessä olleen “satiiri” ja kíeltäytyi maksamasta rahoja. Satiirisena vetonakin Thompsonin aloite on yhtäaikaa naivi ja ilkeä sekä haiskahtaa lievästi psykoottiselta. Penny Arcaden Krahulikin lähestyttyä Thompsonia sähköpostitse, tämä soitti Krahulikille ilmeisen häirikköpuhelun. Sarjankuvantekijät – eittämättä epäviisasti – päättivät provosoida Thompsonia lisää, ja lahjoittivat hänen nimissään 10.000 dollaria Entertainment Software Association -säätiölle. Myöhemmin hän on yrittänyt saada Seattlen poliiseja pidättämään Penny Arcaden tekijöitä, syynä “häirintä”. Tilanne ei ole tätä kirjoitettassa ratkennut.

Holkins ja Krahulik saattavat olla tahallaan ärsyttäviä ja toisinaan jopa lapsellisiakin, mutta tällä kertaa he ovat oikeassa. Thompsonin kaltainen moralisti ansaitsee jokaisen näpäytyksen sormilleen. Omalla tavallaan Penny Arcade on onnistunut satiirillaan kiinnittämään huomiota tärkeään asiaan ja laittamaan Thompsonin hysteeriset oireilut perspektiivin. Voidaan toivoa, että ihmiset kuuntelevat mieluummin narreja kuin lakimiehiä.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: nettisarjakuva