Katuoja

QUESTIONABLE CONTENT
Jeph Jacques
Webbisarjakuva

Kun huomaa elävänsä kiinnostavampaa elämää kuin lukemansa sarjakuvan hahmot, kannattaakohan harkita uudelleen, mitä lukee? Jeph Jacquesin QUESTIONABLE CONTENT herättää tämänkaltaisia kysymyksiä.

Jacquesin webbisarjakuvan keskiössä on joukko nuoria aikuisia, jotka työskentelevät tai muuten vaan istuvat kahvilassa, puhuvat rock-musiikista ja vatvovat jäävuoren nopeudella eteneviä ihmissuhdekuvioitaan. Mukana on tietysti markkinoitava maskottihahmo, pikkurobotti Pintsize, jonka tehtävä on heittää non-sequitur-kommentteja ja käyttäytyä typerästi, jotta sarjassa olisi vitsejä kun Jacquesin ihmishahmot keskittyvät vellomaan ihmissuhdesopassaan. Sarja ilmestyy joka arkipäivä. Arkistossa on jo yli 500 strippiä.

Jacquesin piirrostyyli on kehittynyt sarjan kahden vuoden historian aikana merkittävästi. Vaikka hänen tietokoneistettua viivaansa onkin nyt miellyttävämpi katsoa, on hänen kerrontansa edelleen tylsää. Liian monessa ruudussa ei ole muuta kuin tarpeetonta siirtymää, kun hahmot kävelevät ovista ja moikkailevat toisiaan.

Questionable Contentin vahvuus on juuri mainittu ihmissuhdesaippua, joka etenee verkkaisesti ja aiheuttaa toisinaan hyväksyviä hymähdyksiä. Erityisen hauska se ei ole, mutta paikoin tarkkanäköinen hahmoja kuvatessaan. Sikäli on sääli, ettei Jacques tunnu uskaltavan kirjoitaa kovinkaan raflaavia juonenkäänteitä.

Syynä tähän tuntuu olevan se, että Jacques pitää hahmoistaan. Vioistaan huolimatta hän esittää ne sympaattisessa valossa, samastumiskohteina lukijoille. Jos minä haluan läimäyttää niitä kaikkia kasvoille, Jacques ei liene täysin onnistunut tavoitteissaan. Jacques pitää hahmoistaan liikaa; hän kohtelee niitä silkkihansikkain. Hiljattain nähty tarinakokonaisuus päähenkilö Fayen menneisyyden traumoista latistuu, kun Jacques alleviivaa hahmonsa tuntoja sekä kaiken lisäksi säälii Fayeta omissa kommenteissaan.

(Sitä paitsi, en voi olla nauramatta tämän stripin viimeiselle ruudulle. Ääniefektin väritys ja asettelu muistuttavat erehdyttävästi yläasteen ATK-tunnin harjoitustöitä.)

Jacques on minua vuoden nuorempi, mutta silti hänen sarjakuvansa on selkeä X-sukupolven tuote. Questionable Contentin parikymppiset tyhjäntoimittajat puhuvat joutavia pop-kulttuurista niin kuin vuosi olisi 1992 jälleen. Aidon kokemisen sijaan sarjan hahmot puhuvat kokemisesta. Hahmot puhuvat rockista, mutta eivät koskaan käy keikoilla. Hahmot puhuvat seksistä, mutta eivät juuri harrasta sitä.

Rockin ja ihmissuhteiden ympärillä pyöriväksi sarjakuvaksi Questionable Content onkin merkillisen frigidi; sarjakuva, jonka pallit on leikattu. Alatyylisiä vitsejä kyllä heitellään, mutta Jacquesin sarjan päähenkilöt ovat juuttuneet jonkinlaiseen neuroottiseen selibaattiin.

Questionable Contentissa ei haise hiki eikä siemenneste. Se on seksiä ja rokkia samalla tavalla, kuin poikabändit: turvallisen androgyynisti. Vaikka Jacques on ikäiseni, hän tuntuu piirtävän sarjakuvaa lapsille – tai keskenkasvuisille.

SUOSITUS: Luettuani Qustionable Contentin arkistot läpi, huomasin paikoin turhautuvani ja jopa ärtyväni sarjakuvasta. Sääli vaan, ettei se ole lainkaan tarkoituksellista. Potentiaalisesti kelvollisen ihmissuhdesarjakuvan kohtaloksi koituvat flegmaattinen juonenkuljetus niin kuvan kuin tekstinkin tasolla sekä tekijän varovaisuus, haluttomuus muuttaa sarjan turvallista status quota.

Kategoria: Arvio.
Tagit: nettisarjakuva