Katuoja

Niin shokeeraavaa kuin se saattaa ollakin, kirjoitan myös muualle kuin tälle sivustolle. Aion vastaisuudessa häpeilemättä käyttää Katuojaa ilmoittamaan myös muissa medioissa ilmestyvistä jutuistani.

Uusimmassa Sarjainfossa arvioin Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Vartijat-teoksen ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa. Melkein kaikkia “Paras sarjakuva ikinä” -listoja hallitseva mammuttiteos saa minut tuntemaan itseni poikkeuksellisen riittämättömäksi niin kirjoittajana kuin ihmisenäkin. Se on yksi suosikkiteoksiani missä tahansa taiteenlajissa tai genressä. Sen silkka teemojen määrä ja tekninen taituruus tekee siitä kirotun vaikean lähestyttävän ilman että sortuisin pateettiseen ylistämiseen.

Olen melko tyytyväinen kirjoittamaani tekstiin ja sen yhteydessä julkaistu Harri Römpötin kriittisempi näkökulma täydentää kirjoitustani hienosti. Arvostan Römpötin ammattitaitoa ja asiantuntemusta, joskin olemme kasvaneet täysin vastakkaisissa sarjakuvauniversumeissa: Römpötti on Comics Journalin koulukunnan kriitikkoja, minä kirjoitan Hämähäkkimiehestä. Olen Römpötin kanssa eri mieltä lähinnä supersankarigenren elinkelpoisuudesta. Vartija-arviossaan Römpötti suomii trikoosankareita, tuomiten ne keskenkasvuisiksi voimafantasioiksi, joille ei ole yleisöä. Voimafantasioita ne saattavat suurimmalta osin ollakin, mutta viimeisen viiden vuoden aikana ensi-iltansa saanet huippusuositut filmatisoinnit ovat todistaneet genren vetovoimasta. Yleisö todistettavasti haluaa nähdä keskenkasvuisia voimafantasioita heittelemässä toisiaan rakennusten läpi. Jos supersankarisarjakuville ei löydy lukijoita, vika ei ole niinkään supersankareissa: vika on sarjakuvissa, joissa ne esiintyvät.

Sarjainfon numerossa 4/2006 on myös laajemmin tekstejä Alan Mooren tuoreesta tuotannosta eri kirjoittajilta. Muu panokseni lehteen koostuu pienlehtipalstasta ja arvioista. Infoa saa hyvistä sarjakuva- ja kirjakaupoista tai tilaamalla sen Suomen sarjakuvaseuralta.

Kategoria: Hype.
Tagit: Hype