Katuoja

Millerin tulkinta Batmanista sinetöi hänen maineensa suosikkipiirtäjänä. Samoin kuin Millerin Daredeviliä, hänen Batmaniaan pidetään edelleen relevanteimpana hahmon lukuisista versiosta. Minisarjassa Yön ritarin paluu Bob Kanen luoma kostajahahmo nähdään elämänsä ehtoopuolella. Eläköitynyt ja katkeroitunut sankari joutuu vielä kerran palaamaan Lepakkomiehenä kyynistyneeseen maailmaan, joka on hylännyt sankarit. Millerin Batman on pakkomielteidensä ajama maaninen hahmo, enemmän mielipuoli kuin sankari. Yön ritarin maailma on kuitenkin sankaria hullumpi, väkivaltainen ja arvaamaton kaaos, johon verrattuna päähenkilön yksioikoinen peräänantamattomuus on suorastaan tervettä. Tässä mielessä vuonna 1986 ilmestynyt Yön ritari heijastelee aikansa turvattomuutta ja epävarmuutta. Dark Knightissa Millerin kertojantaidot ovat huipussaan. Hän tuo tarinan kaoottisuuden ja vainoharhaisuuden lukijalle täyttämällä sarjakuvan sivut pienillä ruuduilla ja kuljettamalla tarinan läpi useita kertojanääniä: TV-ruutujen kasvot kommentoivat tarinaa kuin antiikin teatterin kuorot konsanaan.

Yön ritari yhdessä Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmenin kanssa aloittivat uuden ajan supersankarisarjakuvassa. Vuoden 1986 merkkiteokset kyseenalaistivat sankarin olemuksen esittelemällä toimintatavoiltaan kyseenalaisia, moraalin harmaalla alueella toimivia superhahmoja. Vaikka jäljittelijöiden käsissä teema muuntuikin yksinkertaisen väkivaltaisten antisankarien kuvauksiksi, Millerin Batman on aidon analyyttinen ja kriittinen teos. Se riisuu ikonisen supersankarin paljaaksi, ja kysyy mitä tarkoitusta hahmo palvelee? Mihin sankareita tarvitaan ja mitä se kertoo meistä? Samalla se antaa supersankarille jotakin, jota sarjallisuuteen ja jatkuvuuteen nojautuvassa genressä harvoin näkee: lopun.

Yön ritarin jälkeen Miller alkoi siirtyä pois muiden luomista supersankareista kohti omia konseptejaan ja tarinoitaan. Miller teki silti muutaman välityön, joissa käytti supersankarihahmoja. Yön ritaria seurasi toinen klassikoksi nostettu Batman-tarina, David Mazzuchellin kuvittama Batman: Ensimmäinen vuosi. Millerin alun perin Daredevilin sivuhahmoksi luoman Elektra-naissalamurhaajan tarina jatkui kahdessa sarjakuvassa, Elektra Assassin ja Elektra elää. Edellinen on yhteistyö kuvittaja Bill Sienkiewiczin kanssa, paikoin suorastaan psykedeelinen toimintasarjakuva. Jälkimmäinen on puolestaan Millerin itsensä kuvittama, lähes pohdiskeleva väkivaltafantasia, jossa sankaritar palaa kuolleista vain kuollakseen uudelleen. Vaikka Miller ei Elektraa enää sarjakuvissaan Elektra elää -albumin jälkeen käyttänytkään, hahmo jäi elämään Millerin sarjakuvien kohtalokkaissa naisissa.

Huomenna: Sin City!

Kategoria: Kolumni.
Tagit: Frank Miller