Viisi valhetta mangasta: Manga on buumi

22.03.2007 - 12:00 / Otto Sinisalo.


Viisi valhetta mangasta jatkuu valheella, jota tavallisimmin toistelevat itselleen muut kuin mangaharrastajat: he, joille manga ja siihen liittyvä kulttuuri on erilaista, vierasta ja pelottavaakin. Kutsutaan heitä vaikkapa perinteisen sarjakuvan harrastajiksi. Manga on buumi, ohimenevä muotivillitys joka katoaa ennen pitkää, kertoo valhe. Kunhan vain työnnämme päämme maakuoppaan tarpeeksi pitkäksi ajaksi, kissankorvaiset otakut kaikkoavat yhtä nopeasti, kun ilmestyivätkin. Mangan suosioon liitetyt termitkin kielivät pelonsekaisesta ihmetyksestä. Puhutaan mangan invaasiosta tai mangan hyökyaallosta, aivan kuin kyseessä olisi persoonaton luonnonilmiö; katastrofi, jonka jälkeen jälleenrakentaminen voi alkaa.

Kun Dragon Ball alkoi ilmestyä suomeksi vuonna 2003, näytti siltä, että sen suosio syntyi tyhjästä. Tuhannet nuoret mangaharrastajat ilmestyivät ei-mistään ja alkoivat ostaa suomenkielistä mangaa, jota alkukohun jälkeen alkoi ilmestyä enemmänkin. Suuri yleisö, yllättävä suosio – suomenkielisellä mangalla oli kaikki muoti-ilmiön tunnusmerkit.

Tämä on näköharha. Manga ei ole mikään kännykän soittoääni tai muu ajatusvirus, vaan osa japanilaisen pop-kulttuurin esiinmarssia, joka on jatkunut vaivihkaa vuosikausia. Japani hallitsee viihde-elektroniikkamarkkinoita ja vastaavasti monet suositut viihde-elektroniikan sisällöt ovat japanilaisten kehittämiä. Super Mario ei ole italialainen, eikä ole Sonic-siilikään. Helkkari, Pac-Man on ihonväriään myöten saarivaltion asukki. Samoin sukupolveni on osittain tiedostamattaan kasvanut japanilaisen animaation parissa. Muutaman esimerkin lapsuudestani poimien, Peukaloisen retket, Transformers ja Muumit joko perustuvat japanilaisiin konsepteihin tai ovat japanilaisten animaatiostudioiden toteuttamia. Japanilaista designia on hiipinyt myös esimerkiksi länsimaiseen mainosgrafiikkaan.

Dragon Ball -animaatio oli pyörinyt Suomen TV:ssa ennen sarjakuvan lanseeraamista, samoin kuin esimerkiksi umpijapanilainen Pokémonkin, mutta uskon, että japanilaisen populaarikulttuurin kuvastoa oli paljon tehokkaammin yleisön mieliin iskostanut esimerkiksi Final Fantasy -roolipelisarja. Kun manga tuli Suomeen, yleisö oli jo valmiina taskurahat kädessään. Japanilainen pop-kulttuuri on ollut läsnä vuosikymmeniä. Nyt vain on olemassa yleisö joka tiedostaa tämän ja tietoisesti hakeutuu japanilaisen pop-kulttuurin piiriin.

“Manga is like hip-hop. It’s a lifestyle.”
TokyoPopin toimitusjohtaja Stu Levy

Ylläoleva lainaus saattaa aiheuttaa hupaisia mielleyhtymiä otakuista lökäpöksyissä, mutta Levyllä on hyvä pointti. Vaikka onkin ihmisiä, jotka ainoastaan lukevat mangaa, on todennäköisempää että mangaharrastaja on laajemmin kiinnostunut japanilaisesta pop-kulttuurista: J-rockista, animesta, elokuvista tai videopeleistä. Samaan “manga-elämäntapaan” saattaa kuulua japanilainen muoti, cosplay-harrastus tai vaikka para-para-tanssiminen.

Japanilaiset viihdejätit ovat mestareita tuoteperheiden rakentamisessa. Suosittu manga poikii pian animaation, useita videopelejä ja vuorellisen muita oheistuotteita. Näin yksi suosituksi todettu idea viljellään useaan eri mediaan ja saavutetaan uusia yleisöjä sekä samalla kannustetaan yleisöjä liikkumaan medioiden ja mediasisältöjen välillä. Jos pidin tästä mangasta, saatan pitää siitä tehdystä animestakin. Jos taas pidin animesta, saatan pitää jostain muusta saman genren animesta. Jos pidin tämän animen tunnusbiisistä, voisin tykätä sen esittävän bändin muustakin tuotannosta. Ja niin edelleen.

“Jonottajien innostus ei rajoitu pelkkään musiikkiin. Asfaltilla istuvan tyttöporukan mieleen on myös japanilainen animaatioelokuva anime ja manga-sarjakuvat.”
Samuli Leivonniemi Helsingin sanomissa 21.3.2007 kirjoittaessaan MUCC-yhtyeen keikalle jonottavista nuorista

Eilen asematunnellissa J-rock-yhtye MUCC:in nimikirjoituksia jonottavia nuoria todellakin yhdisti samanhenkinen estetiikka. Samat tunnistettavasti pukeutuneet ja meikanneet nuoret kansoittivat Helsingin AnimeConin nurmikkoa vuonna 2006 ja valtasivat Tennispalatsin Mangapäivänä 2005.

Palaamme taas identiteetin rakentamiseen. Japani-entusiastit verkostoituvat vahvasti ja muodostavat voimakkaita yhteisöjä, joissa vaihdetaan suosituksia ja jaetaan kokemuksia. Samanhenkinen, aktiivinen yhteisö yhteisen kiinnostuksen kohteen äärellä on omiaan vahvistamaan sekä kokemuksia että harrastajan identiteettiä nimen omaan japanilaisen pop-kulttuurin ystävänä.

Kaikki ylläoleva on luonnollisesti maallikon näkemys mangan ja yleensä japanilaisen pop-kulttuurin suosiosta. Kenties väkevämmin puhuvat myyntitilastot esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa aiemmin sarjakuvaan penseästi suhtautuneet kirjakaupat ovat avanneet hyllynsä mangalle joka vastaavasti dominoi myyntitilastoja. Mangan suosio on ollut huomattava myös Saksassa ja perinteisesti sarjakuvaystävällisessä Ranskassa.

Viimeisetkin epäilijät voivat nostaa päänsä hiekasta: manga ei ole menossa mihinkään, vaan se on itse asiassa ollut täällä jo vuosikausia.

Kategoria: Arvio.
Tagit: , ,



3 vastausta - “Viisi valhetta mangasta: Manga on buumi”

  1. Salo Kirjoittaa:

    En tiedä onko tämä ns. ilmiselvä asia vai puhunko läpiä päähäni;Vaikka manga olisi kuinka pysyvä ilmiö eikä hetken huumaa, niin vaikea uskoa että tämän päivän yhteisöllisyys ja manga/anime-kulttuurin tarjoama identiteetti säilyisi.En voi olla ajattelematta musiikin parista ja sen ympärillä pyörineitä tyylejä; beatnikkejä, hippejä, punkkareita… tai vaikka – jos katsoo toisaalle – niitä ihmisiä jotka vanhoina hyvinä aikoina lukivat scifiä ja fantasiaa ja kokoontuivat Finnconiin vahvistamaan yhteisöhenkeä. Viime kesänä tuli sarveiskalvolle vahva kuva hautuumaalle kävelevästä norsuista.Ihmiset kuuntelevat vieläkin Beatlesia, Sex Pistolsia ja lukevat Tolkienia. Mutta jotenkin tuntuu että siihen kokemukseen liittynyt yhteisöllisyys ja arvomaailma on kadonnut. Luulen että aikoinaan (en tiedä) Beatlesin kuuntelijat olivat tai leimaantuivat hipeiksi; nyt sitä musiikkia kuuntelevat tilintarkastajatkin liian kireissä kravaateissa. Ja he eivät matkustele pitkin maita ja mantuja Volkswagenin rakkausminibusseissa. Ja kymmenen vuoden päästä mangan fanittajien – siis niiden joilla on vastustamaton hahmo pukeutua Narutoksi tai Ranmaksi tai mikä sitten onkaan vuoden hittihahmo ja zergrushata kesän conit – määrä on varmasti pienempi kuin ensi kesänä.Lähestymme Woodstockia, ja sen jälkeen mikään ei ole niinkuin ennen.

  2. Aura Kirjoittaa:

    En usko että manga on katoamassa mihinkään. Mangassa on, toisin kuin länsimaisessa sarjakuvassa perinteisesti, käytetty paljon elokuvasta napattuja tarinankerronta- ja tyylikeinoja.En kuitenkaan sano, etteikö länsimaisessakin sarjakuvassa olisi käytetty elokuvallisia keinoja iät ja ajat. (Ja tarkennetaan nyt vielä, että itse luen yhtä paljon länsimaista kuin japanilaistakin sarjakuvaa.) Mangassa on kuitenkin vahvemmin läsnä lukijan vetäminen mukaan tarinaan sekä hahmojen ajatusten ja tunteiden kuvailu. Lisäksi manga on hyvin monipuolista. En näe mitään syytä, miksi koko buumi yhtäkkiä menisi ohi. Ovathan esimerkiksi tytöt löytäneet viimein itseään aidosti kiinnostavaa sarjakuvaa, jota aiemmin ei ollut juurikaan tarjolla.Mangaharrastuksen lieveilmiöt taas tuntuvat paljolti nuorisokulttuurilta, enkä usko että kaikki nyt cosplayaavat tai para paraa tanssivat tekevät niin kymmenen vuoden kuluttua.He saattavat kuitenkin yhä lukea mangaa, ja todennäköisesti lukevatkin, olettaen ettei Suomessa jämähdetä julkaisemaan pelkkää teinimangaa. En kuitenkaan jaksa uskoa että näinkään kävisi. Tai sitten toivon vaan.

  3. PTJ Uusitalo Kirjoittaa:

    “Fanittaja” on edelleen sikäli epämiellyttävä sana, että siihen liittyy assossiaatioita hurahtamisesta yhteen tiettyyn nimikkeeseen. Mutta eihän se niin ole; japanilaisen popkulttuurin harrastajat löytävät aina uutta niin kauan kuin japanilaiset sitä jaksavat tuottaa.Yhdysvalloissa tämä ns. buumi on jatkunut jo viitisentoista vuotta. Ei se ole sielläkään mennyt minnekään; harrastajien määrä on vain kasvanut ja monipuolistunut ikäjakaumaltaan. Jokaiselle löytyy edelleen jotakin.Japanissa näitä “hurahtaneita” on varovaisesti arvioiden yli puoli miljoonaa, ja on ollut jo vuosikymmeniä. Heillä on se etu että heidän ei tarvitse turvautua importtaukseen, mutta muuten asiat ovat aika lailla samalla tavalla. Eivätkä asiat ole sielläkään muuttumassa minnekään.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus