Näin meidät muistetaan
11.04.2007 - 16:33 / Otto Sinisalo.
Jos meidät muistetaan kun kuolemme, meitä ei mitä todennäköisemmin muisteta suurimmista saavutuksistamme. Voittomme unohtuvat ja kenties vasta vuosien jälkeen elämämme asetetaan perspektiiviin, nähdään kokonaisuutena. Muutumme fiktioksi, jolla on alku, keskikohta ja mielekäs loppu, olimme sitten tragedia tai komedia. Välittömästi poistuttuamme meidät muistetaan kuitenkin viimeisimmästä raivoisan sekopäisestä oireestamme.
Kun luin Johnny Hartin kuolemasta, ensimmäinen ajatukseni mukaili jokseenkin muotoa “se uudelleensyntynyt kristitty sekopää, joka tosissaan vihasi muslimeita, kuoli”. Ihmismieli on julma: tekihän Hart tuhansia sarjakuvastrippejä, joissa ei esiinny kristittyä kiihkoilua tai muuta kyseenalaista. Ja jos olemme reiluja, Hartin kohua nostaneet stripit voidaan tulkita myös muilla tavoin. Ei välttämättä mielekkäin tavoin, mutta kuitenkin.
Sarjakuvantekijät tuntuvat olevan erityisen alttiita merkillisille aivo- ja asenneoireille ikääntyessään. Sarjakuvapiirtäjän työ on yksinäistä. Kun tekijä sulkeutuu vuosiksi studionsa lannistavaan yksinäisyyteen, on helppo kuvitella, että ajatukset alkavat harhailemaan ja pian ollaankin kirjoittamassa maailmanhistoriaa uudelleen. Jos he eivät luo mitään poikkeuksellisen mullistavaa ennen kuolemaansa, John Byrne tullaan muistamaan outona nettihäirikkönä, Neal Adams oman luonnonhistoriansa kehittäjänä, Steve Ditko objektivististen traktaattien tehtailijana ja Dave Sim miehenä, joka valoenergian imivät naiselliset tyhjiöt tai mitä ihmettä Tangents-essee nyt pitikään sisällään. Itsesuojeluvaistoiset aivoni kieltäytyvät muistamasta enempää.
Hartin muistoksi tarjoan teille linkin Pulteri-strippiin, jossa Yhdysvaltain postitoimistoa symboloivan kilpikonnan päällä seisova lintu pohtii Kristuksen rakkauden olemusta ja joutuu kenties valtion ja kirkon eroa symboloivan geometrisen kuvion keskeyttämäksi ja minä en tiedä enää mitä helvettiä tapahtuu. Hyvää matkaa, herra Hart!
3 vastausta - “Näin meidät muistetaan”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Katuoja@Twitter
- No public Twitter messages.
Linkit
- Anime-lehti
- Helsingin sarjakuvafestivaalit
- Kvaak.fi
- Sarjakuvakeskus
- Suomen sarjakuvaseura RY
- Tähtivaeltaja
Archives
- April 2011 (1)
- November 2010 (1)
- September 2010 (1)
- July 2010 (1)
- April 2010 (2)
- March 2010 (2)
- February 2010 (7)
- October 2009 (1)
- September 2009 (2)
- August 2009 (2)
- July 2009 (1)
- June 2009 (2)
- April 2009 (1)
- March 2009 (2)
- February 2009 (3)
- January 2009 (2)
- December 2008 (3)
- November 2008 (18)
- October 2008 (6)
- August 2008 (2)
- July 2008 (2)
- June 2008 (3)
- May 2008 (2)
- April 2008 (3)
- March 2008 (6)
- February 2008 (2)
- January 2008 (4)
- December 2007 (5)
- November 2007 (5)
- October 2007 (6)
- September 2007 (2)
- August 2007 (1)
- July 2007 (2)
- June 2007 (16)
- May 2007 (31)
- April 2007 (30)
- March 2007 (31)
- February 2007 (19)
- January 2007 (5)
- December 2006 (2)
- November 2006 (2)
- October 2006 (6)
- September 2006 (1)
- August 2006 (1)
- July 2006 (2)
- June 2006 (1)
- May 2006 (4)
- April 2006 (3)
- March 2006 (4)
- February 2006 (2)
- January 2006 (2)
- December 2005 (4)
- November 2005 (1)
- October 2005 (6)
- September 2005 (4)
- August 2005 (4)
- July 2005 (1)
- June 2005 (3)
- May 2005 (4)
- April 2005 (2)
- March 2005 (4)
- February 2005 (1)
- January 2005 (1)
- December 2004 (3)
- November 2004 (6)
- October 2004 (4)
- September 2004 (8)
- August 2004 (5)
- June 2004 (5)
- May 2004 (3)
- April 2004 (2)
11.04.2007 - 17:21
Ei kyllä suoralta kädeltä tule yhtään “hyvää” Pulteria mieleen.On se muuten varmaan aika kovaa. Byrnet ja Adamsit tehtailevat outoja ja idioottisia ideoita työkseen – ja kun takana on vielä fanilauma joka palvoo sinua kuin Kristuksen uutta tulemista niin helposti se kusi siihen päähän menee. Ei olisi varmaan maailmanhistorian ensimmäinen tapaus jossa ihmiset alkavat uskomaan omaan markkinointiinsa. Huumediileritkin sen tietää; ei ole hyvä idea koskea tuotteeseen jota myy.
11.04.2007 - 18:42
Onhan niitä hyviä Pultereita vaikka miten, nimittäin 1960- ja 1970-luvun alussa ilmestyneitä. Ja Velho oli eka kosketukseni todelliseen kreisikomiikkaan. Mutta silloin minä innostuin vielä Luuta-Hiltastakin, silloin muinoin, muinoin muinoin… jolla ei ollut tok mitn tekoa Pulterin kanssa, olipahan vaan kreisiä sekin. Taannoin ostin yhden Luuta-Hilta -pokkarin, ja se oli aivan pashaa. Vanhat Pulteri-pokkarit taas säväyttävät edelleen. “Mutta tässähän sanotaan että “kirja on kurja”! – Kriitikko ei voi alistua ennakkosensuuriin.” Jumalan tosi, tosin ei ehkä sen jumalan jota Hart uskoi palvovansa.
11.04.2007 - 20:27
Hartin kunniaksi on sanottava ettei hän koskaan vajonnut samaan mitäänsanomattomaan tylsyyteen kuin Mort Walker nykyisin Maseineen. Pulteri muuttui kyllä häiriintyneeksi – mutta pysyi sen kautta ehdottomasti kiinnostavana ilmestyksenä, piti siitä tai ei.60- ja 70-luvuillahan sarja oli oivaltavaa ja estotonta absurdihuumoria parhaimmillaan, hillitöntä ja hurjaa tavaraa.