Katuoja

Hieman kiire, joten tässä pari linkkiä.

Perinteinen amerikkalainen supersankaritarinoita kuluttava sarjakuvaharrastaja on outo olento. Jenkkisarjakuvaa ympäröivä kulttuuri leimaa heidät äitinsä kellarissa asuvaksi häviäjäksi ja heidän suosimansa sarjakuvan infantiiliksi viihdykkeeksi. Yksi tapa elää tämän negatiivisen stereotyypin kanssa on yksinkertaisesti ottaa se haltuun. Sarjakuvanörtti voi juhlia nörttiyttään ja supersankarisarjakuvia ei siitä huolimatta, että ne ovat älyttömiä vaan juuri sen takia.

Tämänkaltaiset harrastajat ovat olennainen osa englannikielistä sarjakuvablogikenttää. Parhaimmillaan nämä post-post-ironiset rääväsuut tekevät omituisista mieltymyksistään sellaisen spektaakkelin, että heidän rakkauttaan pöljiin supersankaritarinoihin on helppo ymmärtää. Dave Cambell on ollut vaikutuksille altis nuori mies 90-luvun alussa ja vastaavasti hänen kokoelmissaan on hämmentävä määrä luokatonta 90-luvun supersankarituubaa, josta hän kirjoittaa voimallisella intohimolla ja luonnollisesti itseironialla. Nämä kuitenkin ovat 90-luvun supersankarisarjakuva, joita hän omistaa.

Chris Sims on puolestaan nuorempi ja enemmän kiinni uusissa supersankarisarjakuvissa. Esimnerkiksi hänen ruutu ruudulta Anita Blake -pehmopornosarjakuvia läpi käyvät juttunsa ovat riemastuttavan häiriintyneitä. Hän myös nauttii kuvista, joissa Batman potkii tyyppejä naamaan. Mutta kukapa ei?

Molempien miesten blogit ovat säännöllisellä lukulistallani ja olen toisinaan saanut niistä kelpo lukuvinkkejäkin. En ehkä asu äitini kellarissa, mutta ymmärrän miksi dinosaurusten kanssa painivat trikoo-ihmiset ovat awesome.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: Linkit