Katuoja

ELÄTTI I/II
Mikko Jylhä
36 sivua, mustavalkoinen
4 €
jylhamikko (at) gmail.com

Lehden takakannessa Mikko Jylhä kertoo, että alunperin tarina oli tarkoitus julkaista albumina, mutta kustannussyistä se päätyi lehtimuotoon. Tämän lehden pitäisi siis sisältää ensimmäinen puolisko koko tarinasta, mutta itse asiassa se vaikuttaa sitäkin pienemmältä osuudelta, pelkältä prologilta. Jylhän varsinaiset tarkoitusperät selvinnevät sitten, kun koko tarina on luettavissa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että juonen sijasta pääpaino on ollut tiheän, romaanimaisen kerrontatavan luomisessa.

Tarina sijoittuu nähtävästi feodaaliajan Suomeen, jossa päähenkilö Sammakko huolehtii linnan vähäpätöisimmistä askareista. Hän jakaa ruoat sotilaille sekä vangeille, jotka taistelevat areenalla sotilaita vastaan. Taistelujen jälkeen Sammakko siivoaa jäännökset pois. Myös muuhun linnan väkeen tutustutaan Sammakon näkökulmasta. Juonen käänteet koskevat lähinnä areenalla menestyvää vankia, Ilaria, mutta tarinaa kantava jännite on Sammakon maailman rajoittuminen linnan seinien sisäpuolelle.

Kerronta noudattaa tiukasti Sammakon näkökulmaa. Ainoa merkittävä poikkeus tästä on se, kun Sammakko menee nukkumaan, ja seuraavalla aukeamalla nähdään perhosen esiintulo kotelostaan. Sammakko liittyy tähänkin tapahtumaan vain yhden asteen erolla, sillä perhosta katseleva keittäjä mainitsee sen Sammakolle, kun hän tulee toivottamaan huomenia. Kaikki muu tarinassa tapahtuu yhtäjaksoisesti Sammakon läsnäollessa. Sattuneesta syystä täällä Katuojassa uskotaan vakaasti Scott McCloudin teoriaan, jonka mukaan kaikki sarjakuvassa tapahtuu ruutujen välissä. Ajallisen jatkuvuuden tavoittelullaan Elätti tavallaan taistelee sarjakuvan kieltä vastaan. Äärimmäinen ilmentymä tästä on Jylhän muutamassa kohdassa käyttämä kolmen tai useamman samankaltaisen ruudun sarja, jonka on tarkoitus vain tuoda esille jokin hienovarainen liike tai ele. Saman asian viestiminen elokuvassa tai proosassa olisi pikkujuttu, mutta sarjakuvakerronnassa se tuntuu töksähtävältä.

Yleisesti ottaen kuitenkin voimakas näkökulmallisuus on toimiva keino Elätissä. Linnan tapahtumat ja hahmot tulevat esille elävästi. Kovin syvällistä kuvaa tarinan maailmasta ei muodostu, mikä osittain selittyy Sammakon alhaisen aseman kautta. Lukija pääsee osalliseksi ainoastaan linnan elämän arkisimpiin aspekteihin. Juonen vähyys on siinäkin mielessä valitettavaa, että Sammakon näkökulma ei juurikaan ehdi muuttumaan.

Jylhän kuvitus kuljettaa tarinaa sujuvasti vaihtelevin kuvakulmin ja ilmeikkäin, karikatyyrimäisyyttä lähentelevin hahmoin. Ainoana varsinaisena kömmähdyksenä voi pitää sitä, että Sammakon saadessa ainoan silmäyksensä linnan ulkopuoliseen maailmaan maisemakuva jää varsin viitteelliseksi. Tilaa jäsentävistä yleiskuvista on lehdessä muutenkin puutetta näkökulman kurinalaisuuden takia, mutta erityisesti tuon hetken pitäisi olla yksi tarinan kohokohdista, ja suurpiirteisyys vie siitä kaiken tehon.

SUOSITUS: Aihepiirinsä puolesta Elätti saattaisi kiinnostaa Rooman ystäviä, mutta vastaavanlaista juonenkuljetusta on turha odottaa, ainakaan ennen toisen osan valmistumista.

Kategoria: Arvio.
Tagit: pienlehdet