Hype: Japan Pop 1/2008

20.02.2008 - 16:40 / Otto Sinisalo.


Myin hiljattain Viisi Valhetta Mangasta -juttusarjan Japan Pop -lehdelle ja nyt sarjan ensimmäinen valhe on julkaistu lehden numerossa 1/2008.

Japan Pop on Anime-lehdestä paenneiden toimittajien ideoima julkaisu, joka on sisällöltään ja fokukseltaan varsin samansuuntainen Anime-lehden kanssa, varsinkin jos vertaa vuoden ensimmäistä Japan Popia viime viikolla ilmestyneeseen uudistuneeseen Anime-lehteen. Molemmat käsittelevät mangan ja animen ohella “manga-elämäntyyliä”, lainatakseni Stu Levyä: japanilaista musiikkia, muotia ja ruokaa, muutaman lieveilmiön mainitakseni. Itselläni ei ole voimakkaita mielipiteitä Anime-lehden ja Japan Popin keskinäisestä paremmuudesta. Päädyin tuputtamaan tekstiä Anime-lehden sijaan Japan Popille lähinnä siksi, että tunnen enemmän jälkimmäisen toimituskuntaa.

Viisi valhetta mangasta -sarjan tarkoitus oli purkaa tiettyjä fakkiintuneita, epäreiluja tai mielestäni kokonaan virheellisiä käsityksiä liittyen mangan harrastamiseen. Osittain koen onnistuneeni ja tekstien olevan edelleen ajankohtaisia, joskin muutamat valheet vaativat päivittämistä ennen lehtijulkaisua jo pelkästään vuoden aikana Suomen mangakentässä tapahtuneen kehityksen takia.

Eräs tavoitteeni oli purkaa mangan ja myyttisen “muun sarjakuvan” harrastajien välistä jännitettä ja saada osapuolet nostamaan päitään poteroistaan. Otakunvirka-blogin viimeviikkoinen kirjoitus todistaa, että poterot ovat edelleen olemassa ja että niistä ammuskellaan vähän sinne päin. Kirjoittaja on kyllä paikoin samoilla linjoilla Viisi valhetta mangasta -tekstieni kanssa, mutta sortuu muun muassa outoon harhaluuloon homogeenisestä “länsisarjakuvan harrastajien” ryhmästä, jolla on jonkinlainen yhteinen linja – eli peilikuva samasta ennakkoluulosta, jota jotkut mangaan penseästi suhtautuvat viljelevät. Otan tämän epäkohdan puheeksi seuraavassa Länsisarjakuvaharrastajien & Mangavihaajien kokouksessa ja ehdotan sanktioita!

Lisäksi kirjoitus viittaa minuun “elitismiin sortuvana”, joka on hieman outo määritelmä tyypille, jonka forte ovat Hämähäkkimies-teemaiset kullivitsit. Jonkinlaista elitismiä sekin, kait.

Kategoria: Hype.
Tagit: ,



11 vastausta - “Hype: Japan Pop 1/2008”

  1. jukkahoo Kirjoittaa:

    Olisiko ollut liikaa vaadittu, että tähän olisi saanut edes yhden Hämähäkkimies-teemaisen kullivitsin? Vai onko pussit tyhjiä? Vedinkö vesiperän vai kuivat? Millainen on Hämähäkkimies-teemainen kullivitsi? Heitä hieman seittiä. Hyvä avaus manga-valheisiin Japan Popissa (pahus, paljastin lukevani moista!).

  2. Rami Rautkorpi Kirjoittaa:

    Tämä ehkä on se, mikä Otolla oli mielessä Hämähäkkimies-teemaisten kullivitsien tiimoilta, vaikka hän tuolloin itse asiassa jättikin varsinaisen vitsin laatimisen lukijalle. Ja minä muuten olin se, joka täällä ensimmäisenä käytin tagia “erektio”.Mitä siihen elitismisyytökseen tulee, niin se nimenomainen valhe, johon syytöksen yhteydessä linkitetään, ei todellakaan ole suosikkejani (välillä kyse on laadusta, välillä genrediversiteetistä, kumpi on kulloinkin retorisesti kätevämpi) mutta tiedän, mitä tarkoitit, joten en koe sitä elitistiseksi, eikä Tsubasa edes yrittänyt perustella väitettään. Sitä tuskin voidaan pitää elitisminä, että katsoo sarjakuvien olevan jaoteltavissa jollain perusteella laatusarjakuviin ja ei-laatusarjakuviin, vai?Mutta ehkä ongelma on siinä sanassa “valhe”. Se kuulostaa vähän syytökseltä. “Te lupasitte, että laatumangoja on tulossa, mutta te valehtelitte!” Ja se elitistinen osuus, joka vaatii jo vähän reippaampaa ekstrapolointia: “Koska laatumangaa ei tullutkaan, mitään mangaa ei kannata lukea!”Kehystys on tärkeää. Ehkä sarjan nimen olisi pitänyt olla “Viisi ymmärrettävää, mutta silti valitettavaa väärinkäsitystä mangasta”?

  3. Otto Sinisalo Kirjoittaa:

    Montako Hämähäkkimiehen penistä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?Neljäs valhe vaatii todellakin sen rankimman uudelleenarvioinnin, ei vähiten siksi, että julkaisujen suhteen tilanne näyttää aurinkoisemmalta kuin vuosi sitten. Otsikointi on totta kai tarkoituksellisen provosoiva: “Neljä mangaan ja sen harrastamiseen liittyvää asiaa, joista haluan kirjoittaa sekä yksi ylimääräinen, koska Neljä valhetta ei olisi ollut alliteratiivinen sanapari” olisi ollut totuudenmukainen, mutta olisi tuskin houkutellut lukijoita.

  4. PTJ Uusitalo Kirjoittaa:

    Niin paremman puutteessa esimerkkinä länsimaisen sarjakuvan lukijasta käytetty kirjoittaja (puhutaan vain toisistamme kolmannessa persoonassa, niin kuulostetaan epäkohteliaammilta) kuin kaikki tätä kautta mörisemään tulleet Rannan puolustajatkin vaikuttaisivat missanneen kirjoitukseni pointin. Joka siis oli se, että Suomessa ei lueta muita sarjakuvia kuin Aku Ankkaa – missä vika?Suomalainen sarjakuvakulttuuri on omiaan niille jotka tekevät tyytyväisinä sarjisblogejaan ja veikkailevat, kenen omakustanne tällä kertaa nousee mikrohitiksi josta muut kuin sarjakuvaharrastajat eivät tule koskaan kuulemaankaan. Sen sijaan se ei ole omiaan luomaan sellaista sarjakuvaa jota minä (ja mangan suosiosta päätellen myös aika monta kymmentä tuhatta muuta) haluaisin lukea – eikä sillä ole mitään tekemistä hahmosuunnittelun tai sivusommittelun kanssa.Julkaisupaikka on kyllä kieltämättä mielenkiintoinen – miksi kertoa jotain yleisölle, joka tietää tuon kaiken jo? Japan Popiin olisi sopinut paremmin vaikkapa “Viisi valhetta länsimaisesta sarjakuvasta.”

  5. Otto Sinisalo Kirjoittaa:

    “puhutaan vain toisistamme kolmannessa persoonassa, niin kuulostetaan epäkohteliaammilta”Ei ole toki tarkoitukseni olla epäkohtelias – postauskiireessä jätin nimesi mainitsematta, koska en löytänyt sitä blogistasi, poislukien “Tsubasa” -merkintä postausten lopussa. Jokin “kirjoittajasta” -tyyppinen infosivu voisi olla paikallaan muuten kelpo blogissasi.Nyt taas olen tarkoituksellisesti epäkohtelias:”kaikki tätä kautta mörisemään tulleet Rannan puolustajatkin vaikuttaisivat missanneen kirjoitukseni pointin. Joka siis oli se, että Suomessa ei lueta muita sarjakuvia kuin Aku Ankkaa”Pointti on helppo missata, sillä se ei pidä paikkaansa. Lisäksi jutussa on ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä sen verran, että saisin melkein pelkästään niistä koottua mainitsemasi Viisi valhetta bedefiileistä -juttusarjan.Samaa mieltä kanssasi olen kylläkin esimerkiksi markkinakehityksestä – manga ei vie lukijoita muulta sarjakuvalta, vaan luo rinnakkaisen lukijakunnan. Hyvä teksti, etenkin noin provokaatiomielessä.

  6. Reetta Kirjoittaa:

    Herra Tsubasa tuntuu kovasti vastustavan kaikkea, mikä mahdollisesti lisäisi “länsimaisen sarjakuvan harrastajien” ja “mangaharrastjien” välistä yhteisymmärrystä.Ilman Suomessa julkaistua ns. laatumangaa (Akira, Hiroshiman poika… sit jotkut englanniksi saatavilla olevat, kuten Nausicat ja Tezukan jutut), olisi “perinteisten sarjakuvapiirien” ymmärrys mangaa kohtaan huomattavasti suppeampi. Mä uskon, että useita kummankin leirin lukijoita kiinnostaisi tämänkin tyyppinen manga, joten miksi ei vaatia sellaista? Ei kai se keneltäkään ole pois? Turha sitten itkeä mangan halveksumisesta, jos Dragon Ball ei kaikkia kiinnosta ja muutakaan ei ole saatavilla.Mitä sarjisblogeihin tulee, on suurin osa niiden lukijoista ja tekijöitä samoja tyyppejä, jotka “kioskimangaa” kuluttavat. Ja kaikkein suosituinta sarjisblogia pitää tietenkin Milla Paloniemi, joka sattuu myös olemaan yksi tämän hetken suosituimista sarjakuvapiirtäjistä. Kiroileva siili lienee myynyt jo reippaasti yli 30 000 kappaletta. Huonoa sarjakuvakulttuuria?- Grezen

  7. PTJ Uusitalo Kirjoittaa:

    Jos blogin ympärillä ei olisi muuta sivustoa kirjoittajasivu olisi tosiaan paikallaan. Nyt lähden siitä oletuksesta, että blogin lukija on tutustunut muuhunkin sivustoon ja tietää kuka olen.Mangan ei ole tarkoitus saavuttaa “perinteisten sarjakuvapiirien” suosiota, vaan yksinkertaisesti soluttautua valtavirtaviihteen joukkoon kunnes lopulta päästään siihen tilanteeseen että “perinteisiä” piirejä ei ole enää olemassa. Se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin ja syystä tai toisesta; todennäköisesti viimeistään silloin, kun ei ole enää olemassakaan ihmisiä jotka eivät olisi kasvaneet (mm.) mangan parissa. Ja silloin ei ole enää olemasssa ihmisiä, jotka valittavat siitä kuinka eivät pidä siitä miltä manga näyttää.Mikäli maa olisi täynnä Kiroilevan siilin kaltaisia ilmiöitä suomalainen sarjakuvakulttuuri olisi eittämättä paljon terveempi. Sääli ettei se ole.

  8. Reetta Kirjoittaa:

    Onkohan silloin vielä ihmisiä, jotka valittavat siitä, miltä Ville Rannan piirrostyyli näyttää…?Eivät kaikki ikinä voi tykätä kaikesta. Ja itse esimerkiksi olen löytänyt omaa silmäänikin viehättävää mangaa (esim. Junko Mizunon tyyli on aika ihkua). Mutta esteettiset seikat eivät ole mulle yleensä ykkösenä kun luen sarjakuvaa. Kiinnostava aihepiiri ja juoni merkitsevät enemmän. Esteettisyyskeskustelu lähti kai tuosta Rannan tyylistä liikkelle, jolloin katsoin asiakseni huomauttaa, että ns. “mangatyylikään” ei automaattisesti ole kaikkien mielestä esteettistä.Se, ettei pidä jonkun sarjakuvan ulkonäöstä, on mun mielestä ollut aina harvinaisen huono syy olla tutustumatta siihen tarkemmin :)

  9. PTJ Uusitalo Kirjoittaa:

    Aivan varmasti, ellei sitten Rantakin yhtäkkiä yllä kymmenien tuhansien myyntimääriin ja lakkaa olemasta undergroundia.Vaikka hänen tapauksessaan sekään tuskin auttaisi.

  10. Reetta Kirjoittaa:

    Sulla on aika laaja määritelmä undergroundille. Mitä sillä oikein tarkoitat?http://fi.wikipedia.org/wiki/UndergroundTosin ns. alkuperäinen “undergroundsarjakuvakaan” ei enää järin undergroundia ole. Robert Crumb tuskin kuolee köyhänä ja kipeänä sillan alle Ranskassa eivätkä sen kaveritkaan varmaan itke pankkireissullaan.Sori Otto ja Rami kun spämmäilen teidän blogin kommentteja :)

  11. Rami Rautkorpi Kirjoittaa:

    Anteeksipyytösi on täysin ymmärrevä, Reetta – mehän haluammekin, että Katuojan kommentit eivät sisällä mitään muuta kuin minun ja Oton välistä dialogia.Mutta vakavasti, minä valitan edelleen Ville Rannan piirrostyylistä. Mutta minä en – ainakaan ihan vakavalla naamalla – valita siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka pitävät enemmän Rannan sarjakuvista kuin Frank Quitelyn sarjakuvista. Se olisi hullua.Ja minä valitan edelleen Don Rosan piirrostyylistä, vaikka Aku Ankka -sarjakuvia ei tietääkseni ole ikinä luokiteltu undergroundiksi. En taida täysin ymmärtää tätä underground-argumenttia.Enkä oikeastaan mitään muutakaan PTJ:n argumenttia. Pointtisi oli siis: “Suomessa ei lueta muita sarjakuvia kuin Aku Ankkaa – missä vika?” No, Oton vastine sisältää osan vastauksesta: Sarjakuvaharrastajat istuvat poteroissaan ja taistelevat toisiaan vastaan, eivät yhteisten tavoitteiden puolesta. Mikä oma vastauksesi oikeastaan olikaan? Että se on länsisarjakuvan harrastajien elitismin syytä? Ja nostit Oton esimerkiksi siitä, vaikka et pysty millään tavalla tukemaan tuota syytöstä.Tosiasia on se, että kaikki aktiivisesti supersankarisarjakuvaa lukevat, jotka tunnen henkilökohtaisesti, harrastavat myöskin japanilaista sarjakuvaa. Eurooppalaista sarjakuvaa harrastavien kohdalla tilanne on hieman toinen. Minusta tämä tarkoittaa, että fanipoikien ja otakujen pitäisi liittoutua bedefiilejä vastaan. Ei kun ei sittenkään. Meidän pitäisi kaikkien liittoutua Aku Ankkaa vastaan, koska Aku Ankka -lehden suosiolla ei ole sen enempää tekemistä sarjakuvakulttuurin kanssa kuin lasten pehmolelujen suosiolla on furrykulttuurin kanssa.(Haluan kuitenkin tähdentää, että fanipoikien, otakujen, bedefiilien ja ankistien pitäisi liittoutua furryja vastaan. Ne on outoja.)Mitä tulee “Valheiden” julkaisemiseen Japan Popissa, niin kuorolle saarnaamisella on pitkät perinteet yhteisöllisyyden ylläpitämisessä. Kun Otto luennoi “Valheista” vuosi sitten Tampereella, sali oli sisäänkäyntejä myöten täynnä. Ja se väki ei näyttänyt miltään bedefiileiltä. Toisaalta kaikki Suomen otakut eivät mahdu yhteen luentosaliin. Tämä oletus, että Japan Popin lukijakunta tietää automaattisesti – vain siksi, että sattuu olemaan kiinnostunut japanilaisesta popkulttuurista – kaiken sen, mitä arvoisa PTJ on harrastuneisuutensa ansiosta sisäistänyt, haiskahtaa… elitismiltä.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus