Katuoja

QUANTUM OF SOLACE
Ohjaus Marc Forster
Käsikirjoitus Paul Haggis, Neal Purvis & Robert Wade
Pääosissa Daniel Craig, Olga Kurylenko, Mathieu Amalric, Judi Dench
Elokuva

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Kun edellistä Bond-elokuvaa, Casino Royalea, alettiin tehdä, odotukseni perustuivat yhteen asiaan: Se olisi ensimmäinen Bourne-elokuvien jälkeinen Bond (Medusan verkko ja Kuolema saa odottaa valmistuivat molemmat vuonna 2002). Bondin esittäjän vaihtuminen oli suhteellisen pieni muutos verrattuna siihen, että Bondin tuottajien täytyisi reagoida Bourne-elokuvien relevantin, itsetietoisen mutta silti populäärin ja viihdyttävän vakoojatoiminnan asettamaan haasteeseen.

Casino Royale tietenkin onnistui tässä suhteessa loistavasti. Ero edelliseen Bondiin oli huomattava. Bondin konfliktit pysyivät hyvin henkilökohtaisina, ja niiden kuvaus tosimaailmaan ankkuroituna. Loppuyhteenoton sortuva talo oli jo suhteellisen spektaakkelimainen, mutta vanhalle Bondille se olisi ollut vasta alkulämmittelyä: Kuolema saa odottaa huipentui Bondin surffaukseen alas tietokoneanimoidusti murenevan jäätikön seinämää.

Casino Royalen jatko-osan haaste oli siis onnistua kaikessa, missä edeltäjänsäkin, vaikuttamatta kuitenkaan vanhan toistolta. Panoksia täytyy aina yrittää korottaa. Silti pidän vähiten QUANTUM OF SOLACEssa niistä asioista, jotka poikkeavat Bourne-elokuvien maanläheisestä mallista.

Lentokonetaistelu silmiinpistävine tietokone-efekteineen oli pahinta. Laskuvarjostuntti ei edes näyttänyt stuntilta ennen lopullista maakosketusta. Epäuskottavuuden lisääminen ei ole elokuvalle eduksi. Surullista tietenkin on, että vastaavanlaisia jaksoja on ollut aiemmissakin Bond-elokuvissa, ja niissä on onnistuttu paljon vakuuttavammin perinteisillä fyysisillä ja optisilla menetelmillä.

Myös tarinassa oli nähtävissä kehitystä huonompaan suuntaan. Perinteisesti Bond-elokuvissa on esitelty alussa pääpahis, jolla on piilopaikka jossain eksoottisessa ympäristössä, minne Bond sitten jotain mutkikasta reittiä kulkien päätyy ja lopulta tuhoaa koko paikan ja pääpahiksen jollain näyttävällä tavalla. Bourne-elokuvissa päämäärä ei ole selkeä, ja juonessa ei ole niinkään kyse johtolankojen seuraamisesta vaan tilaisuuksien hyödyntämisestä.

Quantum of Solacessa Bond seuraa Bournen mallia pitkään. Hän hyödyntää avautuvia mahdollisuuksia, vaikkei vielä ymmärtäisikään niiden merkitystä. Koko kuvio valjenee hänelle, ja yleisölle, vähitellen.

Mutta lopulta hän päätyy pääpahiksen piilopaikkaan ja tuhoaa sen näyttävällä tavalla. Paluu kuluneeseen Bond-kaavaan ei tietenkään ole hyväksi, mutta kaikkea edistystä ei heitetä hukkaan. Bondin loppukamppailu pääpahiksen kanssa ei huipennu vastustajan lahtaamiseen katsojien verenhimon tyydyttämiseksi. Bondin täytyy pitää hänet elossa, alistaa tappajan luontonsa tiedustelupalvelun työntekijän velvollisuuksilleen. Vasta sitten kun pahis on luovuttanut arvokkaat tietonsa, hänet voi ottaa hengiltä – mutta kameralta piilossa, runollisen oikeuden muttei väkivaltaviihteen tarkoituksien palvelemiseksi.

Quantum of Solace poikkeaa myös edellisistä Bond-elokuvista siinä, että se on suoraa jatkoa Casino Royalelle. Oikeastaan se vain solmii kiinni kaksi auki jäänyttä langanpätkää: Vesper Lyndin petturuuteen johtaneet olosuhteet ja Mr Whiten salaperäinen järjestö, joka välitti Le Chiffren palveluksia niitä tarvitseville. Casino Royale ja Quantum of Solace muodostavat kokonaisuuden, jonka jälkeen James Bond on valmistunut siksi legendojen supervakoojaksi. Trilogiaa tässä ei pedata.

Tosin siltä vaikutti myös Medusan iskun jälkeen. Jospa Bondin tuottajat iskevätkin sarjan kolmannen osan tapahtumat edellisen elokuvan kahden viimeisen kohtauksen väliin, kuten Medusan sinetissä häkellyttävän toimivasti tehtiin. Quantum of Solacessa olisi kyllä sopiva kolo siihen.

Nyt tietenkin voidaan kysyä, mitä virkaa on Bond-elokuvilla, jos vain haluan niiden olevan kaikin tavoin Bourne-elokuvien kaltaisia. Elokuvallisten tekniikoiden lainaaminen ei kuitenkaan ikinä voi muuttaa sitä, että James Bond on täysin eri hahmo kuin Jason Bourne. Monin tavoin he ovat toistensa vastakohtia, ja sen takia valkokankailla on tilaa molemmille.

Lisäksi tietenkin pitää panna merkille ne asiat, joita Bondin tekijät eivät ole lähteneet muuttamaan vain muutoksen takia. Jack Whiten ja Alicia Keysin Bond-tunnari kuulosti aluksi varsin omituiselta, mutta sen poljennossa on kyllä jotain hyvin klassisen bondmaista. Kappale toimii loistavasti alkutunnuksen kanssa, jonka suunnittelija ei ollutkaan enää Daniel Kleinman, joka oli perinyt pestin alkuperäiseltä Bond-tunnussuunnittelijalta, Maurice Binderiltä. Suunnittelufirma MK12 on naisvartalomaisemineen tehnyt oikeastaan paljon perinteisemmän tunnuksen verrattuna Kleinmanin Casino Royaleen, mutta mitäpä siitä. If it ain’t broke, don’t fix it, ja tässä suhteessa peukalosääntöä oli noudatettu hyvin.

SUOSITUS: Bourne-elokuvien fanien on ehkä helpointa pitää tästä Bondista. Paljon on puhuttu siitä, että tämä on kaikkien aikojen lyhyin Bond, mutta minusta se ei tuntunut siltä lainkaan. Quantum of Solace on Bond-leffa, josta on leikattu pois kaikki ne tylsät kohdat, jos vain voitte uskoa.

Kategoria: Arvio.
Tagit: elokuva