Katuoja

Minulla oli ensi-iltaviikonloppuna parempaakin tekemistä kuin mennä katsomaan Watchmen, mutta nyt ehdin vihdoinkin näkemään vuoden kohutuimman elokuvan. Ammattikriitikot ovat sekä ylistäneet että parjanneet Watchmeniä. Sarjakuvafanien mielipiteitä ovat väistämättä hämärtäneet ennakko-odotukset sekä kunnioitus alkuperäisteosta kohtaan. Jotkut tuomitsevat elokuvan tarinaan tehtyjen muutosten takia, ja jotkut arvostavat sitä sen takia, kuinka pitkälti se on kuitenkin onnistunut siirtämään Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luomuksen valkokankaalle.

En yrittänyt lainkaan vältellä spoilereita ennen elokuvan näkemistä. Loppujen lopuksi kuitenkin se, että tuntee alkuperäisteoksen niin hyvin, tekee suurelta osin mahdottomaksi yllättyä elokuvan sisällöstä ja asettaa niin paljon ennakko-odotuksia, että on parempi vain pyrkiä säätämään ne ennakko-odotukset oikeanlaisiksi kaiken saatavilla olevan tiedon avulla.

Tämän takia olin tietoinen siitä, että elokuvaversio poikkeaa sarjakuvasta monin tavoin, erityisesti loppuratkaisun tapauksessa. Tämä sinänsä ei ole minulle ongelma. Tosiasia on kuitenkin se, että elokuva ja sarjakuva ovat eri välineitä, ja elokuvateos ja sarjakuvateos ovat aina erillisiä. Sovitettaessa materiaalia yhdestä toiseen joudutaan aina tekemään ratkaisuja, joiden on ennen kaikkea palveltava lopputuloksena olevaa teosta.

Mutta on täysin eri asia tehdä täysin mielivaltainen muutos, jota toiseen välineeseen sovittaminen ei edellytä suoraan eikä muiden tarpeelliseksi katsottujen muutosten kautta. Muutos, joka kyseenalaistaa täysin sen, että tekijät olisivat todella lukeneet ja ymmärtäneet alkuperäisteoksen niin hyvin kuin ovat halunneet yleisön luulevan.

Itse asiassa olin nähnyt tähän muutokseen viitattavan eräällä nettisivulla, mutta pidin niin epätodennäköisenä, että sellaiseen virheeseen olisi voitu sortua, että oletin tarkkaamattoman katsojan vain muistaneen tai ymmärtäneen asian väärin. Mutta nyt kun olen nähnyt elokuvan, voin vain järkyttyneenä todeta, että havainto piti paikkansa.

Ja mikä pahinta, tämä moka tapahtuu elokuvan lopussa. Loppu määrää sen, millä mielellä katsoja poistuu teatterista. Hyvä loppu voi pelastaa keskinkertaisen elokuvan; huono loppu tuhota hyvän. Ja kun Watchmenin lopputekstit lähtivät pyörimään, ainoa mielessäni pyörivä kysymys oli:

Miksi ihmeessä Seymour sanoo, että Ronald Reagan aikoo pyrkiä presidentiksi vuonna 1988, vaikka sarjakuvassa se oli Robert Redford? Miksi, voi miksiiiiii?

Kategoria: Satiiri.
Tagit: elokuva