Katuoja

Täytin 30 ja ainoa mitä sain, oli tämä henkilökultti:

Klikkaa suuremmaksi, tulosta ja ripusta ala-asteesi tai seurakuntasi ilmoitustaululle! (Taide: Pertti Jarla)

Kulteista puheenollen, voit nyt alkaa “seuraajakseni” Twitter-mikroblogipalvelussa, joka on suosittu tapa välittää tarpeettomia tiedonmurusia, päivityksiä syömistäsi voileivistä ja muuta tekstisaastetta. Yritän käyttää ko. palvelua kirjaamaan lyhyitä päivityksiä ja linkkejä, jotka liittyvät – aivan, arvasitte! – sarjakuviin. Päästöjäni voi lukea kirjautumatta palveluun Twitter-sivuni kautta.

Vuoden 2008 Muutoksen illuusio -luentokiertueeni palaa yllättäen, tällä kertaa Ouluun. Ensi torstaina 20.8, osana Oulun taiteiden yön ohjelmaa, luennoin supersankarisarjakuvien historiasta Oulun kaupunginkirjastossa. Paikalla on muutakin sarjakuvaohjelmaa, muun muassa Jaana Suorsan satutunti, Mikko Jylhän sarjispaja ja näytös Watchmen-elokuvasta.

Stahanovilainen tietotyön sankari ja kollaboraattorini Rami Rautkorpi on onnistunut korjaamaan Suomen sarjakuvaseura ry:n Sarjakuvablogit.com -palvelun tehokkuusongelmat, tai ainakin osan niistä. Nyt suomalaisen nettisarjakuvan ykkösportaali toimii taas jouhevasti!

Aikanaan kirjoittamani NaNoWriMo-romaani ei ole “yllättäen” vieläkään löytänyt julkaisijaa – minulla on vasta 7 hylkäyskirjettä eri kustantamoilta – mutta sitä on myös luettu. Tuoreeltaan teoksen arvioi Mari Ahokoivu blogissaan ja nyt arvostelun on tehnyt jäljittelemättömään tyyliinsä Tuukka Teponoja. Myönnettäköön, että molemmat hävisivät marraskuisen vedonlyöntimme siitä, kuka kirjoittaa pisimmän kirjan, häviäjien ollessa velvollisia kuvittamaan ja arvioimaan voittajan teoksen. Lyhyempään tulokseen päätyneet Ahokoivu ja Teponoja ovat nyt julkisesti maksaneet velkansa.

Ahokoivusta puheen ollen: taiteilijan esikoisalbumi ilmestyy syyskuussa. Ahokoivu on pitkäaikainen yhteistyökumppanini, joka on muun muassa kuvittanut kirjoittamani Anime-lehden kolumnit, joten suositukseni saattaa olla puolueellinen. Mutta silti: käykää ostamassa Löydä minut tästä kaupungista. Olen nähnyt luonnokset ja ne näyttävät fantastisilta.

Tagit: Linkit, Muutoksen illuusio.

Ensimmäinen romaanini, Fiktiopolis, on valmis.

“Valmis” voi tässä tapauksessa olla törkeää liioittelua. Vajaassa kolmessa viikossa kirjoitettu proosateelmä on tuskin millään mittarilla “valmis”, vaikka NaNoWriMo-standardien mukaan olenkin voittaja:

Haluaisin kiittää äitiäni ja isääni ja akatemiaa

Tekstini pituus ylitti kisan vaatimat 50 000 sanaa viime sunnuntaina. Valvoin lauantaiyön läpi tekstini kanssa ja väänsin tarinan loppuun sunnuntaina, Sillä Sen Täytyi Kuolla. Kokonaisuus on 50 889 sanaa, 412386 merkkiä ja 160 A4-tulostesivua pitkä (fontti 12, riviväli 1,5, ei sisennyksiä) ennen kunnollista oikolukua. Tekstimassa on suurempi, kuin mitä kirjoitan kokonaisen normivuoden aikana. Romaanin pituuteen mahtuu esimerkiksi parisen sataa sarjakuva-arvioita.

NaNoWriMo on näin jälkikäteen tarkasteltuna koko lailla älyvapaa hanke. NaNoWriMo on huono massiivimoninpelaajaroolipeli, jossa leikitään kirjailijaa. Välillä pysähdytään vertailemaan high scorea. 10 000! 35 000! 50 000! Voitto! Lisäksi käytössä on erilaisia palkkeja ja käyriä, jotka nousevat sitä mukaan, kun pelaaja hakkaa näppäimistöä. Kenellä on suurin? On vaikea kuvitella, että romaanin pikakirjoittaminen opettaa kenestäkään parempaa kirjoittajaa.

Toisaalta minun on myös vaikea kuvitella, millä muulla tavalla romaanin voisi kirjoittaa. Romaanin työstäminen tarkoittaa, että kirjoittajan pitää kuljettaa mukanaan tarinan hahmoja, teemoja ja tapahtumia kaiken aikaa. Minä aloin kyllästyä niihin jo parin viikon jälkeen. Kyllästyin selittämään lukijalle, mistä tarinassa on kysymys. Kyllästyin odottamaan, koska pääsisin kirjoittamaan kiinnostavia juonenkäänteitä ja kun lopulta pääsin kirjoittamaan niitä, toivoin että pääsisin nopeasti seuraavaan kohtaukseen. Ja kyllästyin hahmoihin, jotka harhailivat kohtauksesta toiseen puhuen latteuksia, ryypätäten, tupakoiden, nussien, itkien, kusten housuunsa ja tappaen toisiaan. Jos joutuisin pyörittämään kokonaisuutta päässäni esimerkiksi vuosia, yrittäisin ennen pitkään lobotomiaa ruosteisella haarukalla.

(Ovatko romaanit avain kirjailijan ajatuksiin? Jos näin, hahmoistani päätellen vihaan ihmisiä. Kaikki romaanin hahmot tuntuvat olevan epäpäteviä häviäjiä, jotka ovat näemmä alati purskahtamassa itkuun. Kiitos fiktio, tunnen itseni todella kypsäksi juuri nyt.)

Mutta onko Fiktiopolis hyvä romaani? Totta puhuen, ei harmainta aavistusta. Olen edelleen täysin sokea omille kyvyilleni tai niiden puutteelle.

Jos haluat lukea tekstini – anteeksi, romaanini – laita sähköpostia tai jätä kommentti yhteystietoinesi, niin lähetän sen. En julkaise sitä Katuojassa, vielä ainakaan. Ajattelin lähettää sen käsikirjoituksena valikoiduille kustantamoille.

Kaikesta huolimatta on parempi olla hylätty kirjailija kuin pöytälaatikkokirjaija.

.

Uskon vakaasti siihen, että pöytälaatikkoon ei pitäisi jättää mitään, varsinkaan jos se on edes puolivalmista. Tämän vuoksi julkaisen Katuojassa novellin, jonka kirjoitin vuoden 2007 NOVA-tieteisnovellikilpailuun. Novelli myös liittyy olennaisesti Katuojan ydinaiheisiin, joten julkaisu täällä on edes jotenkin perusteltua.

En voittanut kisaa, joskin tekstini oli loppukilpailussa parinkymmenen muun novellin kanssa. “Idea on oivaltava ja hymyilyttää jonkin verran”, kirjoittaa palkintoraati, jonka jälkeen palkintoraati antaa minulle tikkarin ja taputtaa minua päähän.

Vakavasti puhuen olen melko tyytyväinen joihinkin novellin osiin, varsinkin ottaen huomioon, etten ollut kirjoittanut fiktiota yli kymmeneen vuoteen kun päätin osallistua kisaan. Jälkikäteen kylläkin tietyt kokonaisuuden rakenteelliset ongelmat pistävät silmään. Otin myös haltuun Stewart Homen neuvon: jos kirjoittaminen muuttuu tylsäksi, kirjoita seksikohtaus. Ilmeisesti pitkästyin heti alussa. Ja lukuisat kerrat sen jälkeen.

Novellin nimi on myös sangen kaamea, deadline-päivänä keksitty väännös joka ei ole edes kunnollista suomea. Työnimi “Amerikan Psyko vs. Hello Kitty” olisi ollut parempi, joskin vähän eri tavalla ongelmallinen.

Lopuksi, niille jotka tuntevat minut: kyllä, se on minä. Totta kai se on. Minähän sen kirjoitin, eikö vain?

Sinun identiteettisi tähän (PDF, 114 KB).

.

9.53 Välineet on kasattu ja kaikki on valmista urakan aloittamiseen.

10.54 Olen kirjoittanut juonen ja tehnyt sivujaon. Jäljellä on 23 tuntia 24 sivun piirtämiseen, mutta koska minulla on nyt hyvä käsitys siitä, mitä kokonaisuus sisältää, pystyn rytmittämään työskentelyä järkevästi. Kaikki yhden ruudun sivut ovat etukäteen suunniteltuja…

11.44 Ensimmäinen sivu on valmis. Tein pienen lyijykynäluonnoksen ja sen jälkeen lopullisen sivun suoraan siveltimellä ja tussikynällä.

12.51 Toisen sivun tekemiseen meni hieman enemmän aikaa. Tahtia täytyy saada vähän kiristettyä.

13.52 Kolmas sivu valmis. Vielä ei ole aikataulu kiristynyt. Ehkä seuraavalla sivulla.

14.18 Onnistuihan se. Tällainen pullistelukuva syntyy vanhalla rutiinilla…

15.04 Viides sivu oli taas helpohko, ja olen melkein saanut kirittyä kiinni juonen laatimiseen kuluneen tunnin. Nyt vain pitäisi saada otettua vähän etumatkaa, niin että ehtisin välillä lepäämäänkin.

16.50 Kuudennen sivun piirtämiseen meni paljon kauemmin kuin oli tarkoitus, ja siinä vaiheessa kun pääsin tekstaamisvaiheeseen, olin ehtinyt unohtaa jotain oleellista: Kielen, jolla kirjoitin sarjakuvaa. Jouduin peittämään valkoisella pari puhekuplaa, ja sillä aikaa kun odottelin värin kuivumista, piirsin seitsemännen sivun. Olin alunperinkin suunnitellut sen yksiruutuiseksi, mutta tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että joudun karsimaan joidenkin sivujen ruutumäärää.

17.36 Kahdeksas sivu valmis. Nyt alan pikku hiljaa päästä aikataulun edelle. Ja piirtäminenkin alkaa sujua vähitellen…

18.47 Yhdeksäs sivu tuotti vaikeuksia. Etumatka kuroutui umpeen vähän.

19.41 Kymmenes sivu valmis. Pakko päästä pian piirtämään taas tappelukohtausta!

20.37 Yhdestoista sivu valmis. Saattaa olla, että kaikissa lopuissa sivuissa on joko yksi tai kolme ruutua…

21.26 Puolessavälissä! Ja jopa puoli tuntia edellä aikataulusta! Ampukaa minut nyt.

22.20 Kolmastoista sivu tuli valmiiksi nopeasti, mutta etuaika tärvääntyi suurelta osin syömiseen.

22.56 Neljästoista sivu on valmis tunnin etuajassa. Nyt alkaa tuntua, että tämä voi oikeasti onnistua.

23.23 Saman ruutujaon toistaminen alkoi tuntua nololta, joten keksin laittaa ne kolme ruutua tällä kertaa pystysuoraan. Tämän ratkaisun ansiosta viidestoista sivu oli myös erittäin nopea piirtää.

23.55 Irrottelu jatkuu kuudennellatoista sivulla. Jätin tarinan jälkipuoliskon aika löyhäksi sivujaossa, joten tällaisiin ratkaisuihin on aika hyvin varaa nyt. Olisi hyvä päästä aikataulusta reilusti edelle ennen kahta viimeistä sivua, jotka tulevat olemaan aika hankalia, puhumattakaan siitä, että tekee mieli päästä nukkumaan…

00.28 Seitsemästoista sivu valmis. Tästä alkaa viimeisen kolmanneksen ylämäki.

01.26 Kahdeksastoista sivu valmis. Pitkästä aikaa enemmän kuin kolme ruutua sivulla.

02.17 Yhdeksästoista sivu ja jälleen vain kolme ruutua.

03.04 Kaksikymmentä sivua ja meno alkaa hyytyä. Hirveästi ei kuitenkaan nukuta. Olisi kolme tuntia ylimääräistä aikaa, mutta en ole varma, olisiko pienistä nokosista apua vai menettäisikö siinä vain tuntuman.

04.14 Kaksikymmentäyksi sivua ja musteet pitkin mäkiä. Muutama jo skannattu sivu tahriintui, mutta en aio laskea niiden putsaamista mukaan suoritukseen!

06.02 Kaksikymmentäkaksi sivua ja väsyttää kovasti. Tässä vaiheessa ei enää paljon huolestuta, etten ehtisi saada sarjista valmiiksi, joten pidän reippaita taukoja sivujen välissä.

07.00 Toiseksi viimeinen sivu valmis. Nyt jännittää.

08.09 Sarjakuva on valmis. Etukäteen ajattelin, että jos viimeisen sivun valmistuttua jää aikaa, voisin vielä ehostaa aiempia sivuja. Mutta nukuttaa ihan liikaa. That’s all, folks!

.