Katuoja

PHONOGRAM #1
Image Comics
Kieron Gillen, Jamie McKelvie
22 sivua, mustavalkoinen

Musiikkiteemaisen sarjakuvan arvio pitänee aloittaa sopivalla vertauskuvalla: en juuri osta jenkkiformaatin sarjakuvalehtiä, samoin kuin en osta musiikkia singleinäkään. Molemmissa on yleensä epätyydyttävän vähän sisältöä hintaansa nähden ja ne näyttävät rumalta hyllyssä. Molemmat ovat jäämiä kulttuurista, johon en ole koskaan oikein päässyt sisälle ja molemmat ovat häviämässä – 22-sivuinen sarjakuvalehti albumien tieltä, 1-3 kappaletta sisältävä levy mp3-muotoisen musiikin paineessa.

Sarjakuvasinkku tulee kuitenkin olemaan todellisuutta pitkään, todennäköisesti pidempään kuin musiikkisinkku. Nyrjähtänyt jakeluverkosto ohjaa englanninkielistä sarjakuvaa julkaisevat yhtiöt lehtiformaattiin ja säännölliseen julkaisutahtiin – tai ainakin yrittämään sellaista. Mikään yksittäisistä numeroista ei ole yhtä kriittinen kuin sarjan ensimmäinen; bändin debyyttisingle, ikään kuin. PHONOGRAM #1 on tekijöiden onneksi vakuutava debyytti ja minun onnekseni saatavilla ilmaiseksi Newsaraman sivuilta.

David Kohl on itsetietoinen, itsevarma mulkku, jolla on Lester Bangsin rock-uskottavuus ja Morriseyn karisma, tai näin hän ainakin tuntuu uskovan. Hän on se tyyppi, jona nuoret miehet pitävät itseään ja joka vähän vanhemmat miehet haluavat olla. Hän on Phonogramin näkökulmahenkilö. Hän on myös taikuri, joka saa voimansa pop-musiikista.

Brittiläinen sarjakuvakirjoittaja tekemässä tarinaa taikuudesta: kuulostaako tutulta? Joko saarivaltion juomavedessä on jotain outoa tai Alan Moore, Grant Morrison ja Pat Mills ovat kaikki joutuneet saman kultin aivopesemiksi. Kieron Gillenin näkemys magiasta näyttää vastaavan epämääräisyydessään tämän maanmiehiä: kaikki on potentiaalisesti maagista. Magia syntyy, kun asioille annetaan symbolien kautta uusia, maagisia merkityksiä: ajatus, joka varmasti vetoaa kirjoittajiin, merkitysten tuottamisen ammattilaisiin. Phonogramin Kohl tekee loitsun Afghan Wigsin lyyrikoilla ja ironisena silmäniskuna hänen tehottomaksi osoittautuva taikasymbolinsa on Teräsmies-logo T-paidassa.

Kuten arvata saattaa, Phonogram ui popviittauksissa. (Luulitteko muuten, että tunnistaisin Afghan Wigsin lyriikoista? Käytin Googlea – olen enemmän Twilight Singers -miehiä.) Se on kuitenkin anteeksiannettavaa, sillä Phonogram näyttää kertovan popkulttuurista. Koska kyseessä on kuusiosaisen pitkäsoiton ensimmäinen kappale, tarinan lopullista suuntaa on vaikea arvata. Jos Phonogram kertoo, kuten vaikuttaa, pop-laulujen voimasta ja niiden kyvystä tuhota elämiä, Nick Hornbyn High Fidelityyn samastunut romantikko minussa innostuu. Peli- ja musiikki- ja sarjakuvajournalistina kunnostautunut Gillen on tarpeeksi kyyninen ja älykäs välttääkseen pahimmat banaliteetit. Ainakin Kohl, ilmeinen Gillenin (grant)morrisonmainen fiktiopuku, on hahmo jossa on potentiaalia.

Kuten Gillen, myös kuvittaja Jamie McKelvie on verrattaen uusi tulokas. McKelvien hahmot ovat ilmeikkäitä ja kauniita ja tarinan sivusommitelmissa ja siirtymissä on ideaa. Kokonaisuus on selkeästi hallittu. En voi olla kuitenkaan ajattelematta, että rosoisempi jälki olisi luonut tarinalle sopivamman tunnelman.

SUOSITUS: Phonogramin ensimmäinen numero on ilmainen, joten käykää vilkaisemassa. Minä aion ostaa kokoelman sen ilmestyttyä ja ykkösnumeron lukeminen sai minut haluamaan klubille, joten jokin osa McKelvien ja Gillenin loitsusta toimii.

Tagit: Arvio, Image, Linkit.

Frank Miller, tarkoituksella tai ei, tiivistää kaikki Sin City -tarinansa kuuteen sanaan:

With bloody hands, I say good-bye.

WIRED-lehden “Very Short Stories”-tempauksessa mukana myös muita sarjakuvantekijöitä, kuten Joss Whedon, Stan Lee, Alan Moore, Neil Gaiman, Kevin Smith, Howard Chaykin sekä Mark Millar.

(Neil Gaiman’s Journalin kautta)

Tagit: Linkit, Satiiri.

Pitkäaikaiset tulevien julkaisujen listojeni lukijat ovat saattaneet huomata, että olen monta kertaa mainitessani Grant Morrisonin teoksen vihjannut suunnattoman hienovaraisesti, että hän on vähän hörhö.

Koska hän on.

Hän on myös hillittömän hyvä kirjoittaja — ja näiden asioiden välillä voi olla jokin yhteys, kts. Alan Moore — minkä takia olen suositellut listoissani jokseenkin jokaista hänen uutta julkaisuaan, joskus jopa unohtaen viitata hänen hörhöyteensä. Mutta jotta totuus ei unohtuisi:

Video Grant Morrisonin puheesta Disinfo.Conissa

(via Lying in the Gutters)

Video on tosin peräisin vuodelta 2000 (mikä hyvin pitkälti selittää sen, minkä takia “we let fuckers like Bill Clinton bomb the Kosovans” ei ollut vielä päivittynyt uudempaan USA:n presidenttiin), mutta käsittääkseni Morrison harjoittaa edelleenkin kaaosmagiaa, ja muuttaa maailmaa sigilejä piirtämällä. Kuten olette varmasti huomanneet uutisia seuratessanne. Jatka hyvää työtä, Grant! Onneksi se ihmiskunnan sielun pimeä yö ei tule ikinä toistumaan, muuten olisin vähän huolissani!

Mutta asiasta vakavasti kiinnostuneille: Disinfo.Con 2000:n järjesti Disinformation-sivusto, joka välittää ihmisille ne uutiset, joita Illuminati ei halua kenenkään kuulevan. Tai jotain. Disinfosta löytyy mm. pari Morrisonin haastattelua, joita en vielä ole ehtinyt lukemaan, koska piirustelen sigiliä, joka tuo Grant Morrisonin Helsingin 22. sarjakuvafestivaalin kunniavieraaksi.

Tagit: Grant Morrison, Linkit.

Skotlantilainen Sunday Herald kertoo Mark Millarin seuraavasta sarjakuvaprojektista, nimeltään 1985. Jutun asiasisältö koostuu lähinnä siitä, että paikallisen kustantajan vanhat julkaisut Jackie ja Patches ovat innoittaneet Millarin herättämään henkiin valokuvista koostetun sarjakuvan. Eli fumetin. Tai siis fotonovellan. Inhotulla lapsella on jokunen nimi.

Tämä ei kuitenkaan riittäisi kohottamaan Millarin profiilia kaukaisen Hollywoodin merkkihenkilöiden silmissä, joten tuttuun tapaansa kirjoittaja Senay Boztas on hieman… värittänyt tarinaa. Jutun mukaan Millarin vallankumouksellista luomusta kuvataan sadan näyttelijän voimin aidoilla kuvauspaikoilla, vartavasten luoduissa lavasteissa ja lopputulosta ryyditetään tietokonetehostein — mikä voi itse asiassa kaikki hyvinkin pitää paikkansa — miljoonien dollareiden budjetilla — mikä kuulostaa jo vähän todellisuuden luovalta tulkitsemiselta.

Mutta ehkä olen turhan skeptinen. Miksi Marvel ei sijoittaisi rohkeasti Millarin projektiin, onhan hän yksi alan ansioituneimmista ideaniskijöistä. Katsotaan vaikka tämän lehtijutun listaa hänen saavutuksistaan: Loi Teräsmiehen uudelleen neuvostosankariksi! Aivan, se oli se Elseworlds-tarina Punatähden poika. Loi homosupersankarit The Authorityssa! Aivan, Apollon ja Midnighterin. Anteeksi? Eivät olleet ensimmäiset? No, ehkä tulkitsin lauseen väärin. Loi The Authorityn homosuper… Kuka? Warren Ellis? Stormwatchissa? No, kuitenkin. Toi uskonnon sarjakuviin Chosenilla… Hei, mikä nyt noin naurattaa?

Yksi paikkansapitävä tieto jutussa on se, että Universal suunnittelee elokuvaa Millarin kirjoittamasta Wantedista. Siitä kaavaillaan venäläisen kauhufantasian, Nightwatchin ohjaajan Timur Bekmambetovin ensimmäistä englanninkielistä projektia. Nyt vain elokuvan alkuteksteihin tarvittaisiin vielä joku nimi, jonka yleisö tunnistaa, ja ehkä jopa osaa lausua. Millar pitkään juonitteli pääosaan Eminemiä, jonka näköiseksi hahmo oli sarjakuvassa piirretty. Millarin kavereiden kirjoittamat lehtijutut, joissa Eminemin kerrotaan tehneen kaikkea epätodellista Millarin suosikkisarjakuvakaupassa shoppailusta Wantedin pääosanesittäjäksi suostumiseen, eivät jostain kumman syystä tehneet haaveista totta. Mutta ehkä hieman hienovaraisempi lähestymistapa auttaisi.

Although this new photographed format has the potential for more tie-ins with films, Millar says the first crop of actors are all unknowns, in order not to date the book or attach it too firmly to their future characters.

“This year’s hot star is yesterday’s Heath Ledger, and I wanted this book to be in hardback forever, charming and timeless,” he said.

Minulla on hieman vaikeuksia ymmärtää Millarin ajatuksenkulkua tuossa sitaatissa. Hetkinen. “Heath Ledger teki comebackin, ja haluan kirjani olevan viehättävä ja ajaton.” “Heath Ledger oli jo unohdettu, ja haluan kirjani olevan kovakantinen.” “Heath Ledger on Golden Globe -ehdokas… ja mainitsemalla hänen nimensä haastattelussani saan hänet esiintymään elokuvassani.”

Tagit: elokuva, Linkit, Mark Millar.

Muistanette Neal Adamsin, tuon legendaarisen sarjakuvataiteilijan, joka taannoin kirjoitti Katuojaan vieraskolumnin. Nyt ComicFoundry.Com tarjoaa kaksiosaisen haastattelun, jossa Neal Adams muun muassa harmittelee sitä, kuinka moni “koulun taiteilija” tavoittelee uraa kuvittajana ottamatta huomioon, että menestyksekkäältä taiteilijalta edellytetään asianmukaista koulutusta aivan siinä missä lääkäriltä tai lakimieheltäkin. Herra Adams on jälleen ottanut yhteyttä Katuojaan, ja tarjonnut tämän selvennyksen kyseiselle lausunnolleen:

Lääkärin, lakimiehen tai taiteilijan ammatti on sellainen, että siinä ei kauan pärjää ilman todellista ammattitaitoa. Vuorovaikutus kollegoiden ja pelkästään ympäröivän todellisuudenkin kanssa takaa sen, että jyvät erottuvat akanoista hyvin tehokkaasti. Tiede on eri asia. Tieteessä laitetaan sormet ohimoille ja ajatellaan tosi kovasti, ja siinä pitää vain olla fiksu. Kuten minä olen. Tutustukaa koko ihmiskunnan maailmankuvan mullistavaan tiedeprojektiini osoitteessa www.nealadams.com/nmu.html. Kiitos.

Minua edelleenkin hämmästyttää, kuinka hyvin Adams osaa suomea.

Tagit: Linkit, Satiiri.

Hei, olen Neal Adams. Tunnette minut varmaan sellaisten legendaaristen sarjakuvien piirtäjänä kuin Batman, Kostajat, Ryhmä-X, Revengers ja Ms. Mystic.

Okei, Batman, Kostajat ja Ryhmä-X.

Jotkut ehkä myös tietävät, että olen tarmokas aktivisti. Pitkän urani aikana olen nähnyt ja kokenut, kuinka sarjakuvapiirtäjien oikeuksia loukataan. Erityisen tärkeää on se, että sarjakuvien tekijät saavat oikeudenmukaisen korvauksen tekemästään työstä. Yksi suurimmista saavutuksistani olikin se, kun DC Comics tunnusti Jerry Siegelin ja Joe Shusterin mittaamattoman arvokkaan aseman Teräsmiehen luojina.

Sarjakuvapiirtäjien asema on nykyään paljon parempi kuin se oli omaa uraani aloittaessani, mutta paljon on vielä tehtävänä. Taloudellisesti piirtäjien asema on kohentunut merkittävästi, eikä vähiten siksi, että sarjakuvien lukijat ovat paljon tietoisempia siitä, kuka heidän viihdykkeitään tuottaa. Tämän takia haluaisin tuoda yleiseen tietoisuuteen toisen epäoikeudenmukaisuuden, joka ei ole vielä saanut yhtä paljon huomiota kuin piirtäjiin kohdistuvat taloudelliset vääryydet.

Sarjakuvapiirtäjiä ei oteta vakavasti ihmiskunnan koko maailmankuvan mullistavina tiedemiehinä.

Tämä voi tuntua joistain ällistyttävältä. Valitettavasti kuitenkin karu totuus on se, että useimmat ihmiset eivät ikinä edes kyseenalaista näitä syvään juurtuneita ennakkoasenteita. Olisi siis varmaan parasta aluksi selittää, miksi sarjakuvapiirtäjät ovat erityisen soveltuvia ymmärtämään, miten maailma toimii.

Sarjakuvapiirtäjät tekevät kuvia, joissa tapahtuu jotain, kun niitä katsoo, ja ajattelee vähän. Ja mitä muuta tiede on, kuin katsomista, ja sen jälkeen ajattelemista? Minä en ainakaan tiedä, mitä muuta se olisi. Tiedemiehetkään eivät tiedä, ja sen takia he yrittävät hämätä ihmisiä kaikenlaisilla latinankielisillä sanoilla ja matemaattisilla symboleilla. Totuus kuitenkin on se, että tiedemiehet eivät ole sen parempia tekemään tiedettä kuin sarjakuvapiirtäjätkään.

Oikeastaan he ovat huonompia, koska he eivät ole yhtä avoimia uusille ajatuksille, kuin sarjakuvapiirtäjät. Esimerkiksi kun piirsin Green Lantern & Green Arrow’ta, laitoin Vihreän lyhdyn nappaamaan joukon roistoja sormuksensa vihreästä voimakentästä muodostamiinsa vaatekoukkuihin. Tiedemiehelle ei varmasti tulisi mieleen, että sormuksen vihreästä voimakentästä voi tehdä vaatekoukkuja. Hän sanoisi jotain sellaista, että “ei sormuksia, joissa on vihreä voimakenttä, ole olemassakaan”. Mutta se johtuu siitä, että he eivät suostu ajattelemaan asiaa siitä näkökulmasta, että jos olisikin olemassa sormuksia, joissa on vihreä voimakenttä.

Nyt kun on tullut selväksi, miksi ei pitäisi ajatella, että sarjakuvapiirtäjä ei voi todistaa vääräksi kaikkea, mitä tiedemiehet ovat saaneet selville maailmankaikkeuden rakenteesta sen jälkeen kun Newton muodosti kolme lakiaan (mitä ne nyt sitten ovatkaan), niin voimme edetä siihen, mitä sarjakuvapiirtäjä, joka siis olen minä, on saanut selville lukemalla kaikkien saatavilla olevia tieteellisiä julkaisuja (siis ei niitä vaikeasti kirjoitettuja, joita tiedemiehet tekevät antaakseen sen vaikutelman, että he oikeasti muka osaavat jotain), katselemalla paljon kaikenlaisia kuvia, ja ajattelemalla todella pontevasti.

Maapallo paisuu kuin ilmapallo, materiaa syntyy tyhjästä, Himalajan vuoristo ei ole syntynyt Intian ja Aasian mannerlaattojen törmäyksestä, painovoimaa ei ole olemassa, dinosaurukset kuolivat niiden muuttoreittien keskelle ilmestyneiden valtamerien takia, ja vetyatomit ovat oikeasti neutroneita.

Eikä siinä vielä kaikki. En kuitenkaan tässä ryhdy selittämään kaikkea kovin yksityiskohtaisesti, koska totuuden kohtaaminen on vaikeaa, kun on koko ikänsä niellyt pelkkiä valheellisia olettamuksia. Tärkeintä on se, että herätän teissä uteliaisuuden näitä asioita kohtaan. Tiedemiehet haluavat antaa ihmisille sen kuvan, että tieteellisiä asioita ymmärtääkseen pitää osata jotain fysiikan lakeja tai muita matemaattisia juttuja. Siksi niin monet vierastavat tiedettä, eivätkä tyydytä uteliaisuuttaan, kun sille päälle sattuvat. Minä sen sijaan haluan, että mahdollisimman moni voi ymmärtää totuuden siitä maailmasta, jossa elää. Sen takia en rasita teitä matemaattisilla monimutkaisuuksilla. Mikä parasta, näin en joudu itsekään miettimään niitä asioita! Varmasti tiedemiehetkin tajuaisivat, kuinka oikeassa olen, jos eivät tuhlaisia aikaansa änkemällä numeroita yhtälöihin, jotka eivät mitenkään voi toimia!

Siispä olen tiivistänyt tieteellisen metodini tärkeimpään: Animaatioiden tekemiseen. Kyllä, modernin tietokonetekniikan avulla pystyn vihdoinkin todistamaan helposti kaiken sen, mitä olen viimeisen 30 vuoden aikana päässäni pyöritellyt. Peruskäsitteet pystyn tietenkin selittämään hyvin tehokkaasti piirtämällä nuolia valokuviin ja tekemällä humoristisia sarjakuvia, mutta kuten varmasti hyvin ymmärrätte, ne eivät todista mitään. Animaatiot todistavat. Tähän ei tiedemies pystyisi.

Yhdessä voimme tehdä maailmasta paremman paikan poistamalla siitä typeryyden. Mutta se on mahdollista vain, jos kaikki ymmärtävät, miten paljon annettavaa sarjakuvapiirtäjillä on tieteelliselle tutkimukselle. Täten pyydän teitä tutustumaan virallisen webbisivustoni tiedeosastoon osoitteessa http://www.nealadams.com/nmu.html. Ja jos tarvitsette yhtään lisätodisteita siitä, kuinka pahasti tiede on mennyt hakoteille ilman sarjakuvapiirtäjien arvokasta panosta, voitte lukea tästä keskustelusta alt.sci.physics-uutisryhmässä, kuinka tiedemiehet eivät lainkaan kykene perinteisellä fysiikalla selittämään, miten vedyllä täytetty pallo voi kumota painovoiman vaikutuksen.

Muistakaa, että tämä on erittäin tärkeää. En kai minä muuten olisi panostanut tähän projektiin niin paljon aikaa ja energiaa, jonka olisin yhtä hyvin voinut kuluttaa sellaisten sarjakuvien tekemiseen, jotka oikeasti ovat lukemisen arvoisia?

Neal Adams ei oikeasti kirjoittanut tätä, jos et sitä vielä tajunnut. Pitääkö minun selittää se jollain animaatiolla, häh?

Tagit: Linkit, Satiiri.