Katuoja

Tällä tekstillä ei ole vuoden vaihtumisen kanssa mitään tekemistä. Helpommin kuin lukemalla hämärää sarjakuvablogia, uuden vuoden alkamisen voit havaita kovista paukahduksista, kirkkaista valoista taivaalla ja oksennuksesta kengilläsi. Tai kengissäsi. Yhteenvetoja vuoden 2005 sarjakuvista kirjoitan mahdollisuuksien mukaan tammikuussa.

Ei, Katuojassa tartutaan vaihteeksi tärkeisiin ajankohtaisiin aiheisiin: BBC:n mukaan futissupertähti Ronaldinho tekee debyyttinsä sarjakuvahahmona. Ronaldinho-sarjakuvaa piirtää brasilialainen Maurício de Sousa. En tiedä Brasilian sarjakuvakentästä mitään, mutta webbilähteiden mukaan De Sousan tuotantoon kuuluu Turma da Mônica -sarjakuva, jonkinlainen Brasilian Tenavat. Mies on myös vuosikymmeniä piirtänyt veteraani ja ilmeisesti maansa suosituimpia tekijöitä. Jos kuvittelemme Juba Tuomolan piirtämässä Kimi Räikkönen -sarjakuvaa, saamme ehkä jonkinlaisen käsityksen Ronaldinho-sarjakuvan suhteellisesta kulttuurillisesta painoarvosta. Lisäksi ajatus Tuomolan Kimi-sarjakuvasta on jollain perverssillä tasolla hirvittävän viihdyttävä.

Jalkapallo sarjakuvan aiheena ei ole mitenkään poikkeuksellinen, onhan kyseessä maailman suosituin urheilulaji. Hieman vanhemmat muistavat Suomenkin lehtipisteissä myydyn Buster-lehden. Buster on alun alkujaan kotoisin perinteisesti jalkapallohullusta Iso-Britanniasta, vaikka ilmestyykin tätä nykyä enää Ruotsissa. Brittiläinen sarjakuvakulttuuri on ollut pitkään flegmaattista. Harrastajat lukevat yhdysvaltalaisten kustantajien sarjakuvia, nimekkäimmät tekijät pakenevat ulkomaisille markkinoille ja lehtikioskeissa myydään lähinnä paria antologiajulkaisua.

Jalkapallon kiinnostavuus aiheena päihittää kuitenkin yleisen apatian sarjakuvaa kohtaan. The Sun -tabloidilehden julkaisema The Striker -sarjakuva on ollut pitkään merkittävän suosittu. Sanomalehtisarjakuvaksi Pete Nashin luoma Striker on poikkeuksellinen siinä, että se ei yritäkään olla kaikenikäisille soveltuva vitsisarjakuva. Striker on jatkuvajuoninen saippuaooppera, joka on suunnattu teini-ikäisille ja vanhemmille. Se on toteutettu tökerön oloisella 3d-grafiikalla ja tarinat vaikuttavat koko lailla raflaavilta. Ei The Sunin lukijakunta olisikaan perinteisesti tunnettu hyvästä maustaan. Katkelma Wikipedian Striker-artikkelin juonireferaatista:

“Shortly after Nick joined the club, another striker, Gary Lewis decided that Nick was a threat to him, and arranged for him to be falsely accused of statutory rape. Lewis’ plan came undone when the accusing girl proved herself to be mentally unstable at the trial and claimed to have slept with a whole host of First Division players.”

Ei kyllä Rip Kirbyssä tällaista koskaan! The Strikeria olisi vaikea kuvitella suomalaisen lehden sivuille, Iltalehti ja tietyt Aller Median julkaisut ehkä pois lukien.

Park yritti vuonna 2003 siirtää Strikerin The Sunin sivuilta omaksi lehdekseen mittavan mainoskampanjan saattelemana. Lehti ilmestyi toista vuotta, ennen kuin se lopetettiin kannattamattomana ja Striker palasi The Sunin sivuille. Siltikin, yli vuosi läntisen maailman kenties sarjakuvavihamielisimmillä markkinoilla on urhoollinen suoritus, varsinkin sarjakuvalta, joka ei sovellu lapsille.

Lukemalla paljon sarjakuvaa voi sairastua tiettyyn likinäköisyyteen. Perspektiivin vuoksi on toisinaan nostettava Strikerin kaltaista sarjakuvaa, ja todettava todellisen suuren yleisön olevan jossain aivan muualla kuin sarjakuvaharrastajissa. Suurin osa Strikerin lukijoista ei tule koskaan hakeutumaan muun sarjakuvan pariin. Ja miksi hakeutuisivatkaan? Striker ja Ronaldinho-sarjakuva kertovat jalkapallosta. Niistä ollaan kiinnostuneita niiden aiheen takia, ei siksi että ne olisivat sarjakuvia.

Sangen terve asenne, lopulta.

Kategoria: Kolumni.