Katuoja

Hei kaikki kirjastotyöntekijät!

Ja onneksi olkoon. Helsingin sanomien mukaan (“Kunnat saivat kutsun kirjatalkoisiin”, HS 28.2.2007) Suomen Kulttuurirahasto on aloittanut Kirjastotalkoot-hankkeen, jonka tehtävä on haalia 700 000 kappaletta kotimaisia kaunokirjallisia teoksia maan kirjastoihin seuraavan kolmen vuoden aikana. Kulttuurirahasto kustantaa hankinnoista tosin vain kolmanneksen ja kehottaa kuntia sijoittamaan loput kaksi kolmannesta. Joka tapauksessa tämä tulee tarkoittamaan tuntuvaa lisää kirjastojen hankintabudjettiin seuraavan kolmen vuoden aikana.

Tiedän, mitä ajattelette, kun istutte juuri etupihallenne kipatun valtavan rahakuorman päällä: “Bileistämme ei enää koskaan tule loppumaan kokaiini kesken! Nopeasti, tilatkaa lisää ilotyttöjä!”

Hyvä on, pilailen. Siltikin, pessimisti minussa kuulee silti jo kirjastopalavereiden kiihtynyttä kuiskintaa: “Nyt voimme lopulta hankkia uusintapainokset Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta! Kaikista osista!”

Toisaalta Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava toteaa artikkelissa seuraavaa: “Kuntahan voi ostaa meidän rahoillamme kaikki kotimaiset runokirjat ja omalla rahallaan Harry Potterit.”

Runokirjoja? Pyydän, harkitkaa vielä. Päätalot teillä on jo ja runokirjoja lukevat lähinnä ihmiset, jotka itse kirjottavat runokirjoja: haluatteko te oikeasti heitä kirjastoonne?

Nöyrin ehdotukseni olisi, että myös kotimaista sarjakuvaa tilattaisiin kirjastoihimme. Jos ette vielä tienneet, että sarjakuva on muutakin kuin Aku Ankkaa tai että sarjakuvaa on myös aikuisille, tuskin voin vakuuttaa teitä asiain todellisesta laidasta. Sen sijaan voin kiinnittää huomionne olennaiseen seikkaan: tiedämme, että sarjakuvat ovat kirjastojen eniten lainatuimpia nimiketyyppejä. Ja oletan, että haluatte aktivoida lainaajakuntaanne.

Monilla kirjastoilla, kuten vaikkapa Helsingin keskustan pistämättömällä Kirjasto Kympillä on oma asiantuntijansa tai työryhmänsä, joka seuraa sarjakuvia ja tietää, mitä kannattaa tilata. Valtaosan kirjastojen työntekijöistä käsitys sarjakuvasta saattaa taas olla hivenen yksipuolinen. Mutta ei hätää! Olen koostanut muutaman nimikkeen listan, jota saatte vapaasti käyttää tilatessanne nimikkeitä hyllyynne.

Glömp-antologiat: Jos haluatte läpileikkauksen suomalaisen taidesarjakuvan parhaimmistosta, Glömpiä parempaa julkaisua voitte tuskin valita. Omakustannevisionääri Tommi Musturin toimittamissa mammuttikirjoissa esittäytyvät sukupolvensa parhaat.

Laikku-antologiat: Asema-kustannuksen antologiasarja kamppailee tasavahvasti Glömpin kanssa parhaan suomalaisen antologian tittelistä. Laikuista ponnistaa myös Ville Ranta, jonka välitön tyyli on valloittanut lukijoita myös ulkomailla.

Johanna Rojola: Täti jaksaa heilua: Sarjakuvaveteraani Rojolan esimerkki on inspiroinut kokonaista sukupolvea nuoria suomalaisia tekijöitä. Tuore antologia kokoaa Rojun tiedostavampaa materiaalia yksiin kansiin.

Matti Hagelberg: Kekkonen: Suomalaisen sarjakuvan kunnianhimoisimpia ja myös hauskimpia teoksia. Raapetekniikalla toteutettu massiivinen kuvainraasto sukeltaa kansallismyytin sydämeen ja tanssii siellä ripaskaa.

Jukka Tilsa: Zoppaa ja zärvintä: Sarjakuvan hulppeimman absurdistin kovakantinen kooste tekijän kommentein. Tämän luettuanne uskotte, että meriviiksiä voi syödä!

Monta hyvää jäi mainitsematta (Timo Mäkelä! Marko Turunen! Petri Hiltunen! Katja Tukiainen!), mutta näillä on hyvä aloittaa. Jos huomaatte, että valkoisen jauheen peittämiä seteleitä lojuu vielä kokoushuoneenne lattialla sammuneiden sylitanssijoiden välissä ja vuoden 2010 määräaika lähestyy uhkaavasti, ottakaa rohkeasti yhteyttä ja mietitään yhdessä, mitä sarjakuvia seuraavaksi tilattaisiin.

Menestystä kirjahankintoihin!

.