Katuoja

Näyttää siltä, että olen täysin jättänyt huomiotta uutiset Bryan Talbotin Alice in Sunderland -albumin julkaisusta. Massiivinen, kovakantinen kirja on nyt käsissäni, joten pitänee uskoa, että Talbotin ikuisuushanke on lopulta saatu päätökseen.

Pieteetistään tunnettu Talbot on piirsi albumia vuosia, mutta käytti jokseenkin yhtä paljon aikaa yrittäessään saada albumia myytyä kustantajille. Tämä kuulosti minusta aina absurdilta: Bryan Talbot, yksi nimekkäimmistä brittiläisistä sarjakuvataiteilijoista, sarjakuvaromaanin käsitteen isä, mies joka piirsi ja kirjoitti Luther Arkwrightin, ei saa työtään myydyksi!

Tapasin Talbotin vuonna 2006. Äärimmäisen kohtelias ja älykäs mies teki vaikutuksen läsnäolollaan: yritin pidättäytyä olemasta rasittava fanipoika kun joimme tuoppejamme Angoulêmen Chat Noir -baarissa. Mies kertoi töistään mielellään ja esitteli sivuja Sunderlandista. Talbot oli toisaalta myös traaginen hahmo, mies ilman maata eksyneenä ranskalaiseen sarjakuvahelvettiin. Häntä ei arvostettu kotimaassaan, jossa sarjakuvaa arvostetaan ilmaisumuotona jokseenkin yhtä paljon kuin musikaalisia pieruja. Häntä ei arvostettu juuri yhdysvalloissakaan, jossa hän oli toki saanut satunnaista suosiota varsinkin Tuhman rotan tarinan menestyksen myötä, mutta mistä ei enää löytynyt julkaisijaa hänen töilleen.

Sarjakuvan kielen uudelleen keksinyt mies, tuomittu harhailemaan limboon kainalossaan kolmesataa sivua kenties kunnianhimoisinta työtään, jota kukaan ei halunnut: Talbotissa henkilöityi taidesarjakuvan koko tragedia.

Sunderland on nyt julkaistu, ja se antaa minulle toivoa.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: Bryan Talbot