Katuoja

Televisio! Tuo suuri passivoija! Kun kirjoitan tätä, TV on auki ja suoltaa helposti sulavaa, valmiiksi naurettua viihdettä. Minua viihdytetään.

Television luonne on muuttumassa kiinnostavalla tavalla. Perinteisesti TV on väline, joka kytketään päälle täyttämään aikaa, toimimaan visuaalisena taustahälynä. Tietysti televisio vaatii hieman käyttäjän osallistumista: katsoja voi valita, mitä kanavaa katsoo tai mitä ohjelmia seuraa. Lisääntyvä ohjelmatarjonta pakottaa tekemään lisää valintoja. Samoin tekevät tallentavat digiboksit, jotka mahdollistavat suurienkin ohjelmakokonaisuuksien taltoimisen ja samalla omien katsomistottumustensa arvioimisen.

Omia katsomistottumuksiani on muokannut digitaalista televisiota enemmän televisiosarjoista koottujen DVD-kokoelmien yleistyminen. Yhdysvaltalainen televisiotarjonta elää renessanssia. Televisiosarjojen tuotantoon käytetään enemmän rahaa sekä taiteellista kunnianhimoa. HBO-yhtiön aloittama trendi laadukkaista, vahvasti omaan jatkumoonsa nojaavista televisiosarjoista
on muuttamassa tapaa, jolla tarinoita kerrotaan televisiossa. Yksittäisten, itsenäisten jaksojen sijaan on yleistymässä tapa, jolla yksi sarjan tuotantokausi muodostaa yhtenäisen tarinakokonaisuuden. Tämä tekee DVD-julkaisuista luontevan median televisiosarjoille: DVD-boksin ostamalla saan yhden, pitkän jatkokertomuksen jonka voin nautiskella omaan tahtiini. Yhdysvaltain sarjakuvamaailmassa vastaavaa kehitystä on tapahtunut kustantajien siirtyessä lyhyistä, yhteen lehteen mahtuvista tarinoista pidempiin tarinakokonaisuuksiin, jotka mitoitetaan kokoelma-albumeita varten.

Itse en käytä Internetin vertaisverkkoja, mutta merkit ovat selvästi ilmassa: on syntynyt toinen uusi tapa katsoa televisiota. Suosikkisarjojen jaksot varastetaan netistä heti, kun ne esitetään televisiossa Yhdysvalloissa. Saatavilla on tietysti myös vanhempia jaksoja. On pakko kysyä ilmeistä: mitä digitaalisella televisiolla on annettavaa yleisölle, joka hakee televisio-ohjelmansa tuoreeltaan netistä?

Uudet – lailliset ja laittomat – jakelukanavat ja uudet tavat kertoa fiktiota pakottavat TV-katsojat aktiiviseen valintojen tekemiseen – mitä katsomme, ja mistä. Henkilökohtaisesti olen jo tehnyt valinnan: en aio hankkia digiboksia. Luen uutiseni lehdistä sekä netistä ja käytän TV-lupamaksurahani DVD-julkaisuihin.

Kiitos, TV – meillä oli hyvä juttu 27 vuotta, mutta nyt on aika erota. Soittele, kun kaikki TV-sisältö toimii pay-per-view-periaatteella.

Kategoria: Kolumni, Meta.
Tagit: popkulttuuri, tv