Katuoja

Katuojan päivittäinen julkaisusykli valitettavasti loppuu toistaiseksi. Helmikuun yhdeksäntenä päivänä alkanut kokeilu päättyy nyt, kolme kuukautta myöhemmin. Jokseenkin urakan puolessa välissä toivoin, että ehtisin sataan artikkeliin, mutta lähden maasta huomenna ja palattuani saan sarjakuvan saralla keskittyä uusiin haasteisiin, pääasiassa Helsingin 22. sarjakuvafestivaalien organisointiin.

Sadan kirjoituksen tavoitteesta siis jäädään, mutta olen tyytyväinen siihen, että pystyin ylläpitämään tahtia näinkin pitkään. Sarjakuvaneuvos Heikki Jokinen kertoo mielellään anekdoottia Sarjainfo-lehden alkutaipaleelta, jolloin satunnainen kulttuuritoimija ihmetteli neljästi vuodessa ilmestyvää lehteä katsoessaan, miten muka sarjakuvasta voi löytää noin paljon asiaa. Asetankin itseni jalustalle ja julistan nyt, että olen ensimmäisenä Suomessa todistanut, että sarjakuvasta voi veistää asiaa vaikka joka ikinen jumalan päivä kaiken muun säätämisen ohessa. (Maailmallahan tämä ei ole mitenkään uutta tai merkillistä.)

Päivittäinen blogaaminen on antanut minulle mahdollisuuden laajentaa Katuojan skaalaa arvioista esimerkiksi ajankohtaisten aiheiden kommentointiin, joka onkin mielekäs tämä hyödyntää välitöntä blogiympäristöä. Samalla olen tullut linkittäneeksi lukijoita ympäri suomalaisen sarjakuvan alati kasvavaa sarjisblogiverkostoa.

Omasta mielestäni ja myös palautteesta päätellen kiinnostavimmat tekstit ovat näemmä syntyneet, kun olen lähtenyt rikkomaan tuttua kaavaa kieli hieman posken puolella. Mainittakoon tässä Muumi-lehden dekonstruointi, artikkeli tupakoinnista sarjakuvissa ja faktapaketti Lex Luthorista ja Tohtori Doomista. Katuojaan usein kommentteja jättänyt nimimerkki “Ilja Rautsi Helsingin Kalliosta” on huolestunut mielenterveydestäni ja kysyy, jouduinko lunttaamaan edellä mainittua faktakoostetta kirjoittaessani. Luonnollisestikaan en, mitä nyt muutaman viitteen tarkastin. Mielenterveyteni on siis mitä mainioimmassa kunnossa!

Myönnettäköön, että aivan joka päivä en ole kirjoittanut sarjakuvasta. Toisinaan olen hairahtunut kirjoittamaan esimerkiksi popkulttuurista laajemminkin. Jostain syystä juuri artikkelit, jotka eivät ole suoranaisia sarjakuva-arvioita ovat houkutelleet eniten linkkejä ja kommentteja. Mitäs sarjakuvablogin lukijoita te muka oikein olette? Vakavasti puhuen, jos olen kirjoittanut ohi aiheesta, olen tehnyt sen vain, kun minulla on ollut mielestäni kiinnostavaa tai hauskaa sanottavaa. Arvioita olen saattanut tehdä rutiinillakin ilman sen merkillisempää inspiraatiota.

Tämä kolmikuukautiskauden, joka tullaan epäilemättä muistamaan Kolmen naamoja rokanneen kuukauden dynastiana, mittavin yksittäinen hanke oli Viisi valhetta mangasta -juttusarja, joka myös esitettiin livenä Tampere kuplii -tapahtumassa. Alun perin vartin tietoiskuksi ideoitu polemiikki paisui viisiosaiseksi kokonaisuudeksi ja tunnin luennoksi. Täydellinen se ei ole ja varsinkin sarjan loppua kohti käy ilmeiseksi, että valheita oli alun perin neljä. Palaute on kuitenkin ollut laadukasta sekä runsasta ja luento oli jonkinasteinen yleisömenestys. Joskin luotettavien lähteiden mukaan osa Tampereen yleisöstä ei niinkään keskittynyt sisältöön vaan sen esittäjään, koska olen ilmeisesti vastustamattoman ihana. Sääli särkeä sydämenne, tytöt ja pojat, mutta tämä bishounen on varattu!

Päivittäiset tekstit ovat myös näkyneet kävijätilastoissa. Kolmen kuukauden aikana on sivuille rekisteröity reilusti yli 10 000 käyntiä ja päivittäinen kävijämäärä on kaksinkertaistunut. Kiitoksia myös kaikille kommentteja jättäneille – palaute on aina tervetullutta. Samoin pitää kiittää kaikkia Katuojaan linkittäneitä, muun muassa nimimerkki “Toni Jerrmania”, nimimerkki “Egmontin Janne Suomista” ja nimimerkki “Zum Teufel! -kustantaja Petteri Ojaa, jonka tulevaan julkaisuun olen juuri tehnyt esipuheen”.

Erityiskiitos kuuluu myös Rami Rautkorvelle, joka paikkasi artikkeleillaan poissaolojani ja sai minut pohtimaan, minkälaista sisältöä tuottaisin Katuojan uuteen erektio-artikkelikategoriaan.

Ja nyt, loppu on lähellä. Ja niin kohtaan viimeisen verhon! Ystäväni, sanon sen selkeästi: esitän asiani, josta olen varma. Olen elänyt täysillä, käynyt kaikki valtatiet. Ja enemmän, enemmänkin! Kyllä, oli aikoja – kuten tiedättekin – jolloin yritin haukata enemmän kuin pystyin pureksimaan. Mutta aina, epäilyksen hetkinäkin, jauhoin kaiken ja syljin sen ulos. Kohtasin haasteet ylväänä seisten; ja tein sen omalla tavallani.

Lopuksi, iso Jack Kirby -käsi kaikille teille lukijoille:

Otto Sinisalo kuittaa Katuojasta.

Kategoria: Meta.
Tagit: Meta