Katuoja

Dalianin rakennushankkeet ovat turistin silmissä paikoin absurdeja, kuin jumalat olisivat tulleet hulluiksia ja leikkisivät legoilla. Kokonaisia pilvenpiirtäjiä täynnä toimistoja aivan kaupungin keskustassa pidetään tyhjillään remonttien aikana. Tällaista suoranaisen mielipuolista tilan haaskausta ei voisi kuvitellakaan vaikkapa Helsingin keskustassa, mutta Dalianin rakentamis- ja tuhoamisvimma on suuripiirteistä, armotonta.

Täällä ei asu ketään.

Samaan aikaan vanhoja kortteleita revitään maan tasalle uusien rakennelmien tieltä, poislukien kourallinen suojelukohteiksi valikoituja rakennuksia, jotka säästetään. Yksi purkamisraivon kohteista ovat vanhat japanilaiskorttelit. Ikääntyneet rivitalot ovat tätä nykyä ränsistyneitä, mutta vanhojen vihollisten asujamistot herättävät paikallisissa vieläkin voimakkaita tunteita.

Täällä asuu joku.

“Hyvä niin, me vihaamme niitä!”, nauraa Dalianissa kasvanut Xu Shie, kun puhumme illallisella japanilaiskorttelien hävittämisestä.
“Ehkä vihaisimme niitä vähemmän, jos japanilaiset korjaisivat historiankirjansa”, komppaa Zo Shie (muistakaa toki aiemmat merkinnät translitterointini tasosta).

Tilanne näyttäytyy astetta absurdimpana, kun kävelee niin sanotulla Nanshanin turistikadulla. Kävelykadulle on rakennettu joukko uusia japanilaistyyppisiä omakotitaloja, joita vuokrataan turisteille ja liikematkalaisille, oletettavasti myös japanilaisille. Alue mainostaa olevansa “Circle of the Few”, Harvojen piiri.

Nanshanin talot ovat, luonnollisesti, kaikki tyhjiä. Joukko verkkaripukuisia koululaisia istuu aamupäivällä talojen rappusilla piirtämässä kuvaamataidontunnin harjoituksiaan.

Täälläkään ei asu ketään.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: turismi