Katuoja

Kuten olen aiemminkin maininnut, kun olin 15-vuotias, Toni Jerrmanin päätoimittama Tähtivaeltaja-lehti oli paras koskaan paperille painettu asia. Olisi valhe väittää, että Tähtivaeltajan räkäinen gonzoasenne kritiikkiin olisi välittömästi inspiroinut minua kirjoittamaan, mutta kun aloin tuottaa säännöllisesti tekstejä seitsemisen vuotta myöhemmin Tähtivaeltajan diskurssi oli selkeä inspiraatio. Ja sellaisena se jäi tietynlaiseksi pyhäksi lehmäksi: Tähtivaeltaja oli lehti, jota luin mutta johon en vakavasti harkinnut tarjoavani tekstejä. Sarjakuvat ovat aina olleet Tähtivaeltajassa hyvin kattavasti edustettuina, joten miksi työntää kauhaansa jo sekoitettuun soppaan?

Onneksi minulta pyydettiin tekstiä. Luettuaan keväällä Katuojaa Jerrman ehdotti, että kirjoittaisin lehteen jotain: pitkän sarjakuvajutun, mielellään henkilökuvan. Pyöriteltyäni ideoita Jerrmanin kanssa suostuin kirjoittamaan 10 sivua Mark Millarista.

Englanninkielisen sarjakuvan parissa touhuaa lukuisia Millaria parempia kirjoittajia, mutta päädyin Millariin koska hän saattaa olla tällä hetkellä aktiivisista kirjoittajista kiinnostavin. Hänellä ei ole koskaan ollut vaikkapa maanmiestensä ja aikalaistensa Grant Morrisonin tai Warren Ellisin visiota, mutta hänellä on kuitenkin kyky provosoida yleisöä ja luoda ympärilleen huimaa hypeä, joka näkyy suoraan myyntitilastoissa. Hän on viime vuosien suosituin englanninkielisen genresarjakuvan kirjoittaja. Kaiken ryöhkeän kaupallisuuden keskellä Millarilla on silti sanottavaa. Useimmiten hän epäonnistuu välittäessään viestiään, mutta on tämän vuoksi sitäkin kiinnostavampi.

Kaksitoista vuotta lukijana, nyt avustajana. Mark Millar -artikkelini löytyy Tähtivaeltaja-lehdestä 3/2007, saatavilla nyt.

Kategoria: Hype.