Katuoja

Artikkelisarjamme toisessa osassa olemme siis jo päättäneet kaikkia todennäköisyyksiä vastaan lähteä Kemin sarjakuvapäiville. Tällä kertaa keskitymme käytännön seikkoihin matkustamisesta sosiaalisiin tilanteisiin.

Kuinka sinne pääsee? Kemiin on perusteltua matkustaa autolla, jos matka lähtee jostain Napapiirin tietämiltä, olet kustantaja takakontti täynnä sarjakuvia tai olet jonkinlainen mielipuoli, joka haluaa sulkeutua ahtaaseen tilaan kokonaiseksi päiväksi. Kemiin kerran autolla matkustaneena en lähtisi suosittelemaan sitä ainakaan kenellekään, joka on kuski tai muusta syystä selvin päin. Rovaniemeläisillä on aavistuksen helpompaa, sillä heille on Kemin sivujen mukaan järjestetty bussikuljetus lauantaina.

Yöjuna on hyväksi todettu keino matkustaa Kemiin etelästä. Se on kuin teleportaatiota: nukahdat Helsingin päässä ja heräät Kemissä. Lisäksi junassa on mahdollista valmistautua viikonlopun rientoihin norkoilemalla kohtalotovereiden seurassa ravintolavaunussa. Yöjunalla matkustamisen huonoja puolia ovat makuuvaunut, joissa lisäksesi nukkuu pari tuntematonta korstoa. Mutta jos ajatus tuntuu kiinnostavalta, niin hyvää matkaa, seilori.

Naurettavaa kyllä, Kemiin lentäminen on todennäköisesti halvempaa kuin junalla matkustaminen, jos et ole opiskelija ja varaat lippusi ajoissa. Jollain tasolla ekologisesti tiedostavana moinen kannustus valita ympäristölle haitallinen vaihtoehto tuntuu hieman perverssiltä. Suojapuvuissa värjöttelevät lapsenlapsenne voivat sitten kiittää VR:n hinnoittelupolitiikkaa post-apokalyptisistä bunkkereistaan käsin, kun minä olen raiskannut ilmakehän mahtavalla teräslinnullani.

Minne majoittua? Kemissä on kourallinen hotelleja, mutta niistä Sarjakuvapäivien kannalta olennaisin on virallinen festarihotelli, Hotelli Merihovi. Merihovin aulabaarista löytää mitä todennäköisimmin sarjakuvahahmoja ja festivaalit jatkuvat öisin sen huoneissa ja käytävillä. Taloudellisesti ajatteleva matkustaja saattaa hiipiä hotellin runsaaseen aamiasbuffetiin, vaikka ei olisikaan virallisesti majoittunut hotelliin, mutta tätä en tietenkään suosittele kenellekään lainkuuliaiselle ihmiselle.

Kuinka liikkua Kemissä? Merihovi on kävelyetäisyyden päässä olennaisimmista festivaalipaikoista, joten erityisiä järjestelyjä ei Kemissä liikkumiseen tarvita. Edellisinä vuosina Merihovin aulassa on ollut tarjolla Sarjakuvapäivien ohjelmalehtisiä karttoineen.

Mitä ottaa mukaan? Helsingissä saattaa olla aurinkoista, mutta pohjoisessa ei vuodenajasta huolimatta ole vielä t-paitakeli. Kemi on merenrantakaupunki, joten Perämeren tuuli ja yllättävät sadekuurot saattavat viilentä kaupunkia. Pakkaa mukaan ainakin yksi lämmin takki. Lisäksi varaa mukaan käteistä rahaa, jos aiot vierailla myyntipöydillä. Paikalle vaivautuvilla pien- ja omakustantajilla on tuskin kortinlukijaa. Jos olet piirtäjä, pakkaa luonnollisesti myös luonnosvihkosi mukaan. Viikonlopun aikana on runsaasti aikaa improvisoida kollegoiden kanssa ja valmistautua lauantain sprinttistrippikisaan.

Kuinka päästä Kemin kaupungin vastaanotolle? Ilmaisia lounaita ei ole, sanotaan – mutta kenties ilmaisia illallisia on. Aiempina vuosina on Sarjakuvapäivien lauantai-iltana on järjestetty kaupungin vastaanotto ruokineen ja juomineen. Vastaanotolle vaaditaan kutsu, joita mitä todennäköisemmin jakaa festivaalin johtaja Ilpo Koskela. Kohdatessasi Koskelan, kysele kutsun perään ja osoita lähintä sarjakuvataiteilijaa ja ilmoita, että “mä olen ton kanssa”. Tämän toimimisesta ei ole takeita.

Kuinka saada kutsu hotellihuonebileisiin? Ole viehättävä yksinäinen nainen. Jos et ole, yritä tiedustella “missä on bileet” tuntemiltasi ihmisiltä tai seuraa vain ääntä Merihovin käytävillä. Hotellihuonebileet ovat tietysti yksityisiä tilaisuuksia, joten valmistele tekosyysi. “Mä olen ton kanssa”, sanottuna vakuttavassa etukenossa ja osoittaen satunnaiseen suuntaan, mielellään kohti ihmistä, saattaa toimia. Viime vuonna eräissä Merihovin hotellihuonekekkereissä housuton mies lausui Tony Halmeen runoja, joten harkitse kahdesti, haluatko kyseisiin tilaisuuksiin.

Kuinka keskustella sarjakuvatekijöiden kanssa? Valmistautumattomalle sarjakuvaturistille small talk sarjakuvatekijän kanssa saattaa olla aluksi hankalaa, varsinkaan jos tekijä ei ole entuudestaan tuttu. Tällöin nokkela keskustelija turvautuu bluffiin. Vaikkapa näin:

“Niin, sultahan tuli se omakustanne tänä vuonna. Mikä sen nimi nyt olikaan?”
“Joo. Viimeisin Tohtori Väripöksy.”
“Mä tykkäsin siitä. Sulla on hyvä tekniikka, etenkin värien kanssa.”
“Se oli kylläkin mustavalkoinen.”
“Tarkoitin siis … kannen värejä.”
“Nekin olivat mustavalkoiset.”
“OLEN VÄRISOKEA, SENKIN TUNTEETON PASKIAINEN!” (juoksee pois itkien)

Kuinka toimia paikallisten kanssa? Kemiläinen on usein vieraanvarainen ja ystävällinen, mutta muista Kemissä ollessasi, että nyt olet vieras vieraalla maalla. Tätä tosiasiaa et voi myöskään piilotella. “Et taida olla paikallisia”, on lähinnä kohteliaisuutta, jonka olen saanut kuulla Kemin alkuasukkailta. Jos kyseessä olisi ollut leveähartainen mies, olisin juossut. Ainakin yhdessä tietämässäni tapauksessa etelästä saapunut sarjakuvamatkaaja on saanut niin sanotusti levyyn paikallisessa ravitsemuslaitoksessa. Kaupungin ravintolan portsareilla on myös todistettavasti oikeus käänyttää oveltaan sarjakuvia piirtäviä perustulohippejä. Kaupungin liikennemerkitkin on nähty hyökkäämässä sarjakuvaturistien kimppuun. Vaaratilanteen uhatessa osoita kookkainta paikalla olevaa miestä ja vakuuta, että “mä olen ton kanssa”.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: Kemi, turismi