Katuoja

“Helsingin sarhakuvafestivaalin [sic] tuottaja Otto Sinisalo näyttää leukaparrassaan ja pitkässä nahkatakissaan itsekin sarjakuvahahmolta”, kertoo toissaviikkoinen Vihreä lanka -lehti. Grant Morrison oli oikeassa – näin me muutumme fiktioksi! Kävin arvioimassa pikaisesti “sarjakuvamaisia” vaalimainoksia lehden politiikan toimittajan tentissä. Muistin toki vanhana änkyränä protestoida sarjakuvamainen-termin käyttöä. Niin kauan, kuin “sarjakuvamainen” on yleiskielessä synonyymi värikkäälle, yksinkertaiselle ja ääliölle suunnatulle, termiä pitää välttää kuin elimet mädättävää sukupuolitautia. Vihrän langan haastattelun ja lyhyet kommentit vaalimainoksista voi lukea lehden nettisivuilta.

Viimeisin Tähtivaeltaja sukeltaa pää edellä mangan maailmaan. Lehdessä julkaistun Manga top 25 -artikkelin idea voi olla hieman kyseenalainen, “parhaat ikinä” -listat kun tuppaavat olemaan lähinnä brittiläisten musiikkilehtien palstantäytettä. Silti lista, jonka kokoamiseen myös itse osallistuin, puolustaa paikkaansa Suomen sinänsä kiinnostavassa tilanteessa, jossa keskinkertaista kioskimangaa (ja pseudomangaa) työnnetään myyntiin joka lävestä. Lista tuntuu melko kattavalta, vaikka sen kirjoittaminen olikin yllättävän vaikeaa: havaitsin, että olen lukenut alusta loppuun vain kourallisen eeppisen pitkiä mangasarjoja. Parin ekan osa perusteella kun en kehtaisi maailman parhaaksi mangaksi julistaa edes Peach Fuzzia. Jouduin lisäämään listaani muun muassa Naoki Urasawan Monsterin, jota ei olla vielä edes käännetty loppuun englanniksi. Lisäksi lehdessä on vakiopalstani sekä arvioni Tähtivieras Dave -elokuvasta, ilmeisesti koska kukaan muu vakikirjoittaja ei suostunut sitä katsomaan. Mitä muuhun sisältöön tulee, lehti kannattaa hankkia lähes yksinomaan Ilja Rautsin eeppisistä leffakalkkunoista kertovan Elokuvaa suurempia visioita -artikkelin takia. Siinä Rautsi tekee melkein parinkymmenen sivun mitalla sitä, missä hän paras: katsoo käsittämättömiä leffoja, ettei sinun tarvitsisi ja kirjoittaa niistä.

Kategoria: Hype.