Katuoja

Viimeinen iltani Dalianissa: joukko paikallisia on kutsunut minut viettämään perjantai-iltaa kanssaan. Pikaisen illallisen jälkeen kuusihenkinen joukkomme suuntaa yhteen kaupungin monista KTV-tiloista, valtaisan ostoskeskuksen yläkerroksissa sijaitsevaan karaokehalliin.

Väkeä KTV:n aulassa.

KTV on jaettu yksityisiin huoneisiin, jossa on tarvittavat lauluvälineet ja jonne ostamme juomaa ja eväitä (Kiinassa jokainen tilaisuus on piknik). Juon olutta käytännössä seurueen ainoana. “Kerään rohkeutta”, selitän Xo Shie’lle. “Rohkeuteni pakenee alapäästä”, kerron, kun myöhemmin lähden KTV:n kymmenien salien labyrinttiin etsimään käymälää.

Kuten monessa maassa, joka ei ole Suomi, juominen ei kuulu välttämättä olennaisena osana vapaa-ajan viettoon. Kyse on yhdessä tekemisestä, leikkimisestä: KTV:ssa kaikki laulavat. Oppaani kääntävät välillä minulle laulettavia kiinalaisia iskelmiä ja elokuvatunnareita. Kuuliaisesti etsin tuhansien laulujen tietokannasta muutaman tutun kappaleen ja esitän sydäntä- ja mieltäraastavan tulkintani muun muassa “Wind of Changesta” ja “Jealous Guysta”.

Väliajalla todistan KTV:n aulassa seuraleikkejä, joissa huoneiden seurueet kilvoittelevat keskenään muun muassa kiinalaisessa versiossa eukonkannosta. Se on jokseenkin yhtä absurdia, miltä kuulostaakin: liukkaalla lattialla pariskunnat kaatuilevat vaarallisen näköisesti kuuluttajan selostaessa tapahtumia kiivaasti. Seurueemme rotevin mies osallistuu kantaen joukon pienintä naista kaatumatta kertaakaan ja huone C-07 syöksyy voittoon! Vaihdamme ylävitosia. “Jumala suojelee hölmöjä”, nauraa Xo Shie, lainaten vanhaa sananlaskua kun selittää joukkueemme hyvää tasapainoa.

Berlitzin matkaopas kutsuu heitä “pikku keisareiksi”: kirjasen mukaan yhden lapsen politikka on tuottanut Kiinaan sukupolven pilalle hemmoteltuja nuoria, jotka eivät välitä työstä, vanhemmistaan tai perinteistä. Karaoketoverini ovat kuitenkin kaikkea muuta. Dalianin nuoret ovat vieraanvaraisia, sivistyneitä ja työteliäitä. Pehmeisiin slovareihin mieltynyt Sao Bo on vasta 26-vuotiaana tehtaan tuotantopäällikkö; kanssani “Uptown Girlin” duetoiva insinööri Xo Shie puhuu täydellistä englantia ja on ehtinyt jo käydä Suomessa opintomatkalla.

Pitkä työpäivä tehtaalla tarkoittaa varhaista nukkumaanmenoaikaa. Päätämme illan kymmenen jälkeen. Omistan viimeisen laulamani kappaleen kiinalaisille seuralaisilleni yhyttäen heitä yhteislauluun. “We Are The Champions”, jollotamme kuorossa.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: turismi