Frank Miller 1/3: Varhaiskausi

23.02.2007 - 12:00 / Otto Sinisalo.


Frank Miller (s. 1957, Yhdysvallat) on sukupolvensa vaikutusvaltaisimpia sarjakuvapiirtäjiä. Hänen pelkistetyn voimakkaan ilmaisunsa ja tinkimättömien tarinoidensa vanavedessä yhdysvaltalainen valtavirtasarjakuva on muuttunut teemoiltaan monipuolisemmaksi. Millerin rajoja rikkova työ supersankarisarjakuvan parissa 80-luvulla uudisti genreä ja löi läpiselvästi varttuneemmalle yleisölle suunnatut supersankaritarinat. Miller aikalaisineen esitteli uudelleen harmaat alueet yksinkertaisten, lapsille suunnattujen moraliteettien hallitsemaan maailmaan.

Kuten niin monet kollegansa, Miller aloitti uransa tekemällä sekalaisia töitä tussaajana ja piirtäjänä, kuvittaen lehtiä DC- ja Marvel- yhtiöille. Vuonna 1979 hän päätyi piirtämään Marvelin julkaisemaa Daredevil-lehteä, jota hän vuonna 1981 alkoi myös käsikirjoittamaan. Vuoteen 1983 kestäneestä rupeamasta lehden parissa tuli lajityypin klassikko ja yksi Millerin päätöistä.

Daredevil ja Elektra. Frank Millerin kuvitusta.Stan Leen and Bill Everettin luoma Daredevil on urbaani supersankari, joka taistelee rikollisuutta vastaan päivisin lakimiehenä ja öisin punaiseen paholaisasuun sonnustautuneena sankarina. Miller otti aikanaan vähemmän suositun supersankarisarjakuvan ja muokkasi siitä kovaksikeitetyn pulp-rikosdraaman. Sarjakuvan urbaani miljöö muuttui hänen käsissään pelkästä tapahtumapaikasta yhdeksi sarjan päähenkilöistä, likaiseksi, löyhkääväksi ja hengittäväksi betoniviidakoksi, jonka Miller kansoitti epätoivoisilla laitapuolen kulkijoilla ja kyynisillä rikollisilla. Millerin tarinoiden aikana Daredevilista kehittyi entistä traagisempi sankari: tämä epäonnistui ihmissuhteissaan, joutui todistamaan rakkaidensa kuolemaa ja menetti lähes kaiken arkkivihollistensa käsissä. Moinen intensiteetti oli poikkeuksellista tuonaikaisessa supersankarisarjakuvassa, mutta Millerin lukijaa aliarvioimattoman kerronnan ansiosta liialliselta melodraamalta vältytään.

Avainteksti Millerin tuotannon tulkitsemiseen löytyy 90-luvulla julkaistun kokoelman Martha Washington Goes To War loppusanoista. Niissä Miller kiittää Ayn Randia, objektivistisen filosofian äitiä. Objektivismi on yhdysvaltalainen filosofinen liike, joka korosti yksilön oikeuksia ja vapautta yhteiskunnallisista rajoitteista. Randin fiktiivisissä teoksissa teemaa käsiteltiin tasapaksun ympäristön lannistamien poikkeusyksilöiden kautta. Suurimmasta osasta Millerin sarjakuvia voi vaivatta löytää viittauksia objektivistiseen ajatteluun.

Daredevil on arkkityyppinen objektivistinen sankari, joka esiintyy läpi Millerin tuotannon. Millerin sankarit ovat maailmansa viimeisiä oikeudenmukaisia ihmisiä, jotka käyvät lannistavan korruptoitunutta ja välinpitämätöntä ympäristöään vastaan. Millerin sankareiden oikeustaju on sangen oikeistolainen: rikollisia ei ymmärretä, heitä rangaistaan. Toisinaan voi luulla Millerin sarjakuvien maailmankuvan kallistuvan vasemmalle: hänen sankarinsa auttavat vähäosaisia eivätkä hyväksy syrjintää. Tarinoiden roistot ovat usein yläluokkaisia, korruptoituneita poliitikkoja ja rahamiehiä, eivätkä uskonnolliset kiihkoilijatkaan pääse vähällä. Toisaalta liberaalit poliitikot ja toimittajat ovat Millerin sarjakuvissa poikkeuksetta karikatyyrejä selkärangattomista lurjuksista.

Minisarja Ronin oli Millerin ensimmäinen merkittävä työ, jossa hän luo omaa fiktiivistä maailmaansa sen sijaan, että käyttäisi muiden luomia hahmoja. Se on myös Millerin ensimmäinen merkittävä sarjakuva supersankarigenren ulkopuolella. Ronin on japanilaisesta samuraisarjakuvasta kuvastoa lainaava tieteissarjakuva. Siinä menneisyyden japanilainen soturi päätyy harhailemaan tulevaisuuden kaupunkihelvettiin, jota hallitsee paha keinoäly. Kyberpunk-henkinen sarjakuva ennakoi Millerin tulevia urbaaneja painajaisia: Roninin tulevaisuus on epäinhimillisen välinpitämätön, suorastaan vihamielinen paikka, jota vasten sankarin tinkimätön oikeudenmukaisuus korostuu.

Huomenna: Yön Ritarin Paluu!

Kategoria: Kolumni.
Tagit:



Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus