Jos mustan kissan saisin

20.04.2004 - 17:55 / Otto Sinisalo.


BLACKSAD BOOK 2: ARCTIC NATION

ibooks

Juan Diaz Canales, Juanjo Guarnido

56 sivua, värillinen

BLACKSAD on espanjalaisten Juan Canalesin ja Juanjo Guarnidon luomus. Sarjan nimihenkilö on kovaksikeitetty etsivä, jolla on useiden kollegoidensa tavoin taipumus sotkeutua kohtalokkaiden naisten, säälimättömien murhamiesten ja likaisten politiikkojen juoniin. Philip Marlowesta Blacksadin erottaa lähinnä ulkomuoto: hän kun on parimetrinen, ihmismäinen kissa. Vaikka ympäristö ja tarinat ovatkin muuten karun realistisia myös kaikki muut sarjan hahmot ovat antropomorfisia eläinhahmoja.

Blacksad Book 2: Arctic NationEnsimmäinen Blacksad-albumi, englanninkieliseltä nimeltään Somewhere Within the Shadows, ilmestyi vuonna 2000. Jatko-osa Arctic Nation julkaistiin kolme vuotta myöhemmin. Eurooppalaisia kieliä taitamattomalle sarjakuvaharrastajalle Blacksad on kuitenkin pysytellyt tuntemattomana, sillä ensimmäistä englanninkielistä käännöstä saatiin odottaa viime vuoden lopulle saakka. Kustantaja ibooks ei kuitenkaan aikaile, sillä nyt on julkaistu englanniksi myös toinen albumi. Suomenkielistä käännöstä odottaville optimisteille minulla on myytävänä Lauttasaaren silta, mutta toisaalta ennustinhan, ettei toista Herrasmiesten liiga -sarjakuvaa koskaan käännettäisiin, joten mitäpä minä tiedän.

Arctic Nationissa Blacksad matkustaa suurkaupungista piskuiseen “Linjan” lähiöön. Köyhän perheen tytär on kadonnut ja tämän opettaja on pestannut etsivän etsimään. Mikään ei tietenkään ole miltä näyttää ja pian kissamme onkin kaulaa myöten uponneena Linjaa hallitsevien omaa rotuoppiaan saarnaavien politrukkien juoniin. Kaikki päättyy tietysti murheellisesti kun luurankoja vedetään kaapeista niin että osteopaatit saavat halvauksia.

Pohjimmiltaan Blacksad on perinteistä dekkarifiktiota, eikä edes kovin kunnianhimoista sellaista vaikka Canalesin tarina onkin rakennettu moitteettomasti ja on lajityypissään hyvä. Eläinhahmoista huolimatta tarina on tarkoitettu täysin vakavasti otettavaksi. Kuten dekkarikirjoittajat yleensä, Canaleskin flirttailee yhteiskuntakritiikin kanssa: Linjan asukkaat on jaettu köyhiin mustaturkkisiin eläimiin ja keskiluokkaisiin valkoisiin eläimiin. Naivin kuvaston käyttöä ei pelätä: Arctic Nationin, valkoisten äärijärjestön jäsenet kantavat puna-valko-mustia hihamerkkejä.

Vertailu toiseen eurooppalaiseen eläinetsivään, Benoit Sokalin tarkastaja Ankardoon, lienee välttämätöntä. Siinä missä Ankardo tapahtuu omassa fantasiamaailmassaan, osittain omalla logiikallaan, Blacksad näyttää sijoittuvan meidän maailmaamme, jonnekin 50-luvulle. Eläimet ovat vain symbolisesti eläimiä: joskus hahmoon saatetaan viitata “kissana” tai “kettuna”, mutta enimmäkseen hahmot ovat sokeita toistensa lajeille. Samoin Blacksad on muutenkin Ankardoa vähemmän fantastinen. Canales kirjoittaa suoraviivaista dekkaria, Sokalin on saanut dekkarin raameihin mahtumaan monenlaista teemaa ja kertomusta.

Tarinana Arctic Nation on edeltäjäänsä parempi. Canales on uskaltanut irtautua dekkarigenren peruskuvioista ja lisätä kokonaisuuteen myös hieman huumoria, jota ei juuri synkässä ykkösalbumissa nähty. Huumorista vastaa lähinnä machon Blacksadin aisapari, juorulehteen skuuppeja tehtaileva näätätoimittaja Weekly. Blacksadin ja Weeklyn keskinäinen dynamiikka rikastaa tarinaa merkittävästi: pelkän yksioikoisen Blacksadin seuraaminen olisi voinut käydä vanhaksi toisessa albumissa.

Vaikka siis Blacksad onkin hyvää keskiluokkaa tarinaltaan, se loistaa toteutuksellaan. Kuvittaja Guarnido on työskennellyt Disneylle animaattorina ja layouttejen piirtäjänä. Vaikka Blacksad oli hänen ensimmäinen pitkä sarjakuvansa, aikanaan näytti varmasti siltä että mies olisi syntynyt valmiina. Piirroselokuvamaailmasta hän tuo sarjakuvaan hämmästyttävän liikkeen tunnun: Guarnido yllättää toistuvasti jännittävillä kuvakulmilla, aivan kuin näkisi kameran liikkuvan ruutujen väleissä. Eläinhahmojen ilmeet ja eleet välittyvät intensiivisesti. Hahmoilla tuntuu olevan painoa ja voimaa.

Kuvakerronta ja liike eivät ole Guarnidon ainoita vahvuuksia. Blacksad on pelkkinä kuvinakin kovin kaunis katseltava. Ruudut on väärällään yksityiskohtia ja värimaailma heijastaa kulloistakin miljöötä täydellisesti – tämä kaikki vielä komeassa euroalbumikoossa. Hieno grafiikka ei kuitenkaan vie lukijan huomiota pois tarinasta, koska onnistunut kuvakerronta virtaa eteenpäin. Jälkeenpäin voi palata ihastelemaan yksittäisiä kuvia. Lataisin vielä lisää ylisanoja, mutta sanakirjani alkaa tyrehtyä – sanottakoon, että Blacksad on yksi parhaimman näköisiä tai taitavimmin kerrottuja sarjakuvia joita olen koskaan nähnyt.

SUOSITUS: Blacksad on yksi niitä sarjakuvia, jotka muistuttavat siitä, miksi luen sarjakuvia. Sen on kerronnallista ja kuvituksellista juhlaa, jota selailemaan palaa vielä monta kertaa lukemisen jälkeen. Tarinaltaan se ei ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta saa silti kaltaiseni enemmän vahvoja tarinoita arvostavan lukijankin innostumaan kuvittajan silkasta ammattitaidosta. Jos minun kehuni eivät riitä, on albumiin painettu kehuja Stan Leelta, Joe Kubertilta ja Sterankolta. Onpa Blacksad ollut myös ehdolla saamaan Angoulêmen festivaalien Coup de Couer -palkinnon. Suosittelen Blacksadia kaikille sarjakuvan ystäville.

Kategoria: Arvio.



Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus