Katuoja

TIM JA TOM 6: SAMURAIN HAAMU

Egmont kustanus Oy

Will, M. Rosy, S. Desberg

48 sivua, värillinen

YOKO TSUNO: PAHOLAISEN URUT

Egmont kustanus Oy

Roger Leloup

48 sivua, värillinen

Tervetuloa Katuojaan. Tällä viikolla selvitän jälleen arviointia odottavien sarjakuvien pinoa. Arvioissa on kaksi tuoreehkoa Egmontin albumia.

Belgialainen TIM & TOM on kovin geneerinen eurooppalainen seikkailusarjakuva. Sen päähenkilöillä ei ole juuri ominaisuuksia tai motiivia osallistua seikkailuihin, joihin he päätyvät. Yleensä epätodennäköisten yhteensattumien kautta Tim ja Tom, kaksi tukevaa, keski-ikäistä miestä osuvat rikollisten salajuonien tielle ja paljastavat ne puolivahingossa.

SAMURAIN HAAMU -albumissa nähdään neljä lyhyempää Tim & Tom -tarinaa. Albumin tarinoissa kärhämöidään japanilaisen rikollisliigan kanssa, estetään pommiattentaatti, löydetään gangstereiden piiloluola, pysäytetään musisoiva konnalauma ja jahdataan tietokonetta käyttävää kriminaalia.

Kirjoittaja Rosyn kirjoittamissa tarinoissa mainitut yhteensattumat esiintyvät juonissa naurettavan usein: Tim ja Tom pysäköivät autonsa vahingossa salaisen ajoneuvohissin päälle, saavat sattumalta huoneen rikollisjengin vierestä ja sattuvat joutumaan pommi-iskun tekijöiden tielle. Tarinoiden pohjustuksetkin ovat turhauttavia: Tim ja Tom ovat matkailemassa tarinan tapahtumapaikoilla eikä tarina varsinaisesti koskaan kosketa päähenkilöitä, mitä nyt he vain sattuvat olemaan paikalla. Satunnaisesti harhailevien ja vahingossa rikoksia ratkovien tabula rasojen temmeltämistä olisi kenties hauska seurata puhtaassa huumorisarjakuvassa, mutta Tim & Tomin tyylilaji on ainakin puolivakava seikkailusarjakuva.

Tämän lisäksi 50-luvulla julkaistut tarinat ovat kerronnaltaan auttamattoman vanhanaikaisia. Rosy tuhlaa sivuja turhanaikaiseen suorittamiseen. Saamme seurata tuskallisen yksityiskohtaisesti, kuinka sankarit vaeltavat tapahtumapaikasta toiseen, laukoen samalla ekspositioilla ladattua dialogia. Joskus sivulla saattaa olla kaksikymmentäkin ruutua. Aivan kuin sarjakuva etenisi hidastettuna.

Yhden albumin tarinan kirjoittanut Desberg osoittaa parempaa harkintaa oikeasti antamalla päähenkilöille hieman historiaa syyn puuttua tapahtumiin. Hän on kerronnaltaan muutenkin fiksumpi ja säästeliäämpi kuin Rosy. Ilmaisu on modernimpaa, mutta tarina onkin julkaistu 80-luvulla.

Nimimerkki Willin kuvitus on keskinkertaista ligne clairia, funktionaalista mutta mitäänsanomatonta.

SUOSITUS: Samurain haamu on keskinkertaista huonompaa seikkailusarjakuvaa. En suosittele.

Roger Leloupin YOKO TSUNO on toinen eurooppalaisen seikkailusarjakuvan standardi. Se on kuitenkin kestänyt aikaa merkittävästi Tim & Tomia paremmin. Seitsemänkymmenluvulla julkaistu PAHOLAISEN URUT perustuu kuitenkin pitkälle samaan kaavaan, kuin Tim & Tomkin: nimihenkilö törmää arvoitukseen ja ilmeisen pakkomiellehäiriön johdattamana päättää ratkaista sen, vaikkei asia hänelle varsinaisesti kuulukaan. Yoko Tsunon edesottamuksia on kuitenkin miellyttävämpi seurata, koska toisin kuin edellä mainituilla herroilla, Yokolla on persoonallisuutta ja muitakin ominaisuuksia kuin “utelias”.

Paholaisen uruissa Yoko kumppaneineen törmää saksanmatkallaan isänsä epämääräisissä olosuhteissa menettäneeseen naiseen. Isän kuolemaan liittyvät jollain tavalla keskiaikaiset jättiläisurut, joita mies kunnosti. Kaiken takana on tietysti mielipuolisen bysanttilainen salajuoni, jota selvitellään loogisesti, mutta sangen kliinisesti. Se, ettei päähenkilöillä ole varsinaisesti mitään muita intressejä osallistua mysteerin setvimiseen kuin silkka altruismi, vieraannuttaa tarinasta. Leloup keskittyy lähes ainoastaan tarinan edistämiseen, jolloin hahmoille jää tilaa eikä lukijalle mahdollisuutta samastua niihin.

Kliinistä on Leloupin kuvituskin. Hän piirtää kylläkin pieteetillä ja tarkkuudella. Erityisesti maisemakuvat ja erilaiset laitteet ovat komeaa katsottavaa. Valitettavasti hänen hahmojaan ja sommitelmiaan vaivaa tietty jäykkyys. Kummallinen on myös valinta piirtää hahmot muuten realistisella tyylillä, mutta jättää sankarin aisapari Asterix-tyyliseksi karikatyyriksi.

SUOSITUS: Yoko Tsuno on sangen pätevä, vaikkakin persoonaton seikkailusarjakuva. Suositellaan genren ystäville.

Kategoria: Arvio.