Katuoja

MEGA 4/2004

Egmont kustannus

Mark Millar, Bryan Hitch

100 sivua, värillinen

Olen palannut. Tervetuloa Katuojaan.

Vietin heinäkuun lataamassa akkujani. Mitä tuli tehtyä?

Jyväskylän Finncon-tapahtumassa kohtasin sarjakuvan tulevaisuuden: satoja teini-ikäisiä tyttöjä pukeutuneina manga-hahmoiksi. Älkää pelätkö heitä, syleilkää heitä. Ei kirjaimellisesti, irstailijat. Vuosia on valitettu sarjakuvia lukevien lasten puutetta. Nyt he ovat täällä, ja suomalaiset kustantajat reagoivat vastaavasti. Syksyllä lehtipisteistä saattaa löytyä viisikin säännöllisesti ilmestyvää mangasarjaa. Lisää mangakultuuria luvassa syksyn sarjakuvafestareilla, joita on järjestämässä muun muassa – ha ha – minä.

RopeCon-pelitapahtumassa pääsin leikkimään toimittajaa, kun haastattelin John Kovalicia, Dork Tower -sarjakuvan piirtäjää. Haastattelu julkaistaan seuraavassa Sarjainfo-lehdessä.

Lomani oli pitkä, kostea ja aivosoluja kuluttava. Mutta nyt tiedän lopultakin, mikä on parasta elämässä: murskata vihollinen, ajaa se edelläni ja kuulla heidän naistensa valitus. Se on parasta elämässä. Ja täten, olen valmis palaamaan sarjakuva-arvioiden pariin.

Myös Mark Millar ymmärtää, mikä on parasta elämässä, sillä uusi MEGA sisältää kiitettävästi vihollisen murskaamista, ajamista ja naisten valitusta. Valitusta se näyttää aiheuttaneen myös lukijoissa, joka on aina kiinnostavaa.

Lehdessä jatketaan aiemmin tänä vuonna kesken jäänyttä Ylivertaiset-tarinaa, jossa hallituksen yli-ihmiset lähetetään hävittämään uhka ulkoavaruudesta. Samalla päähenkilöt kamppailevat omien vajavaisuuksiensa kanssa: Rautamiehellä on itsetunto-ongelmia, Pymin pariskunnan avioliitto on karilla ja Kapteeni Amerikka pistää vaimonsa pahoinpidelleen Hank Pymin tilille omalla suoraviivaisella tavallaan. Suoraviivaisella tarkoitan sairaalaan hakkaamista.

Tarinan suurin ongelma ovat päähenkilöiden vastustajat, Ultimate-maailman Skrullit. Emme näe niiden tekevän mitään varsinaisesti uhkaavaa ennen kuin Ylivertaiset hyökkäävät niiden kimppuun. Avaruusolioiden uhka yritetään luoda pelkällä ekspositiolla, ja se ei toimi. Ekspositio on muutenkin Millarin helmasynti, etenkin kun hän yrittää syventää hahmojaan. Kenraali Fury kuvailee Rautamiestä pelottavan nerokkaaksi mieheksi, mutta emme koskaan näe hänen tekevän mitään erityisen nerokasta. Ristiriita kuvien ja sanojen välillä on turhan suuri. “Näytä, älä kerro” -ohjenuora pitäisi olla Millarin kaliiberin kirjoittajalle tuttu.

Tämän numeron jälkeen Suomessa on julkaisematta ainoastaan yksi numero Ylivertaisia. Sarja on pian alkamassa uudelleen Yhdysvalloissa, mutta nyt suomennetussa tarinassa on selvästi yritystä päättää sarjan ensimmäinen tuleminen rytinällä. Tapansa mukaan Millar on hylännyt kaiken hienovaraisuuden. Hahmot ylireagoivat ja käyttäytyvät hölmösti. Kaikki on suurta ja räjähtävää. Tämä on toisaalta sääli, koska ensimmäisten numeroiden perusteella Ylivertaisissa oli potentiaalia kiinnostavaan, hidastempoiseen ja taisteluiden sijaan yli-ihmisiin liittyvään ihmeen tuntuun keskittyvään sarjakuvaan. Oli tietysti vääjäämätöntä, että Ylivertaisille oli keksittävä vihollinen, mutta sääli että se tehtiin näin nopeasti ja että vihollinen on näinkin tylsä.

Mitä jää jäljelle on kuitenkin iso, tyhmä ja täysin vastustamaton toimintasarjakuva. Ylivertaiset on Jerry Bruckheimer -sarjakuva: päätöntä toimintaa ja machopullistelua puristettuna niin koreaan pakettiin, että lukijan kriittiset kyvyt kärsivät, sarjakuvan eduksi.

Vertaus elokuviin on kerrankin perusteltua, koska kuvittaja Bryan Hitchin kuvitus on häpeilemättömän kinemaattista. Hänen käyttämänsä leveät ruudut tuovat mieleen elokuvakameran, samoin kuin taajaan käytetyt “kamera-ajot” tekstittömillä ruuduilla. Ilman Hitchin ilmiömäistä kynänjälkeä ja Paul Nearyn viimeistelyä Ylivertaiset eivät olisi mitään muuta kuin välttävää viihdykettä. Nyt se näyttää niin hyvältä, että tarinan puutteet antaa anteeksi kovin helposti. Ylivertaisten tähti ei ole Millar, vaan Hitch.

SUOSITUS: Rentoudu, kaada tarvittaessa itsellesi paukku ja nauti Ylivertaisista. Se on typerä sarjakuva, joka on matkalla hukannut merkittävän osan potentiaalistaan, mutta joka on myös ihastuttavan, häpeilemättömän viihdyttävä. Mikä on parasta elämässä?

Kategoria: Arvio.