Katuoja

SUPERMAN/BATMAN: SUPERGIRL HC
DC Comics
Jeph Loeb, Michael Turner
168 sivua, värillinen

Arviossa on JUONIPALJASTUKSIA.

“Miten kukaan voi pitää tästä?” on huono tapa esittää kritiikkiä retorisen kysymyksen muodossa. Ei ole kriitikon tehtävä kyseenalaistaa yleisön makua. Se on alentuvaa ja varsinkin supersankarigenre saa siitä aimo osan, ei vähiten supersankarifanien oman alemmuuskompleksin takia.

Tällä kertaa teen kuitenkin poikkeuksen. SUPERMAN/BATMAN -kokoelman lukeneena minun on kysyttävä: Michael Turner -fanit, mikä teissä on vikana? Juuri niin, te jotka ostitte Turnerin Witchbladea. Tiedän, että te olette siellä. Menkää hoitoon.

Myönnän auliisti, että puran turhautumista koska juuri äskettäin käytin 24 euroa kovakantiseen kokoelmakirjaan, joka sisältää siis 168 sivua Turnerin taidetta, tai sanotaanko vaikka mieluummin Turnerin kuvitusta. Puolustuksekseni on todettava, että Superman/Batman -sarjan ensimmäinen kirja, Public Enemies, oli vastustamattoman pöljä supersankaritarina, johon en voinut olla ihastumatta. Siinä Lepakkomies ja Teräsmies taistelivat presidentti Lex Luthoria ja jokseenkin kaikkia DC-maailman superroistoja vastaan. Aiemmin Batman: Hushin kaltaisia pöhöttyneitä kökköjä kirjoittava Jeph Loeb on nähtävästi vaihtanut lääkitystä, sillä vaikka Superman/Batmanissa ei ole järjen häivääkään, Loeb pitää tarinan liikkeessä ja vyöryttää sivulle hengästyttävällä tahdilla toinen toistaan pöhkömpiä juonenkäänteitä.

Toinen Superman/Batman -kokonaisuus jatkaa samoilla linjoilla. Uusi Terästyttö saapuu Maahan! Ihmenainen hyökkää! Armeijallinen Doomsday-klooneja hyökkää! Darkseid hyökkää! Teräsmies ja Batman hyökkäävät Apokalipsille! Teräsmies heittää Darkseidin aurinkoon! Pow! Wham! Zam!

Loeb on ottanut tehtäväkseen esitellä jälleen uuden Terästytön DC-maailmaan. Vanha Terästyttö tapettiin 80-luvulla ja tämä korvattiin jonkinlaisella muodomuuttaja-plasmaoliolla tarinassa, joka on liian typerä muistettavaksi. Terästyttö lienee lähinnä jonkinlainen ukkosenjohdatin Teräsmieheen ihastuneiden, heteroseksuaalisuutensa kanssa kamppailevien miespuolisten fanien seksuaalisille fantasioille, mutta hahmo näyttää jääneen sarjakuvafanien kollektiiviseen alitajuntaan siinä määrin vahvasti, että tämä on tuotava takaisin säännöllisin väliajoin. Loeb tekee oikein yksinkertaistamalla Terästytön alkuperän äärimmilleen: Teräsmiehen serkku Kryptonilta, samat voimat, sama puku. Jos on oltava Terästyttö, tämä versio ei ole kehno. Pääseepä Loeb myös puristamaan Teräsmiehestä tunnereaktioita, kun supersankarisarjakuvan vaeltava juutalainen kohtaa lopulta sukulaisen.

Tarina on siis kelpo viihdykettä. Mutta miksi, luojan tähden, sen pitää olla Michael Turnerin kuvittama?

Lapsikin osaa nauraa vaikkapa Rob Liefeldin kyvyttömyydelle piirtää mittasuhteita tai miehiä, joilla ei ole valtavia daisareita. Turnerin skatologista taidon puutetta lienee vaikeampi havaita, sillä mies kuuluu nähtävästi edelleen yhdysvaltalaisen mainstream-yleisön suosikkeihin. Superman/Batman -sarjakuva on jatkuvasti Diamond-jakeluyhtiön myydyimpien lehtien listan kärkipäässä, ja Terästyttö-tarinan aikana myynti vain nousi. Turner on kuvittajasupertähti. Tämä täyttää pääni apokalyptisillä ajatuksilla.

Turnerin kuvituksessa yhdistyvät 90-luvulla pinnalle nousseiden Image-koulukunnan kuvittajien pahimmat maneerit. Hänen ruutusommittelunsa on kaoottista, turhien poseerauskuvien yleensä tunkeutuessa pienempiin ruutuihin. Hän ei piirrä taustoja, ellei se ole aivan välttämätöntä – miksi piirtää tausta, jos sen voi korvata Photoshopin liukuväriefektillä? Taustojen puutteen takia Turnerin hahmot näyttävät seisoskelevan usein jonkinlaisella diskovaloilla valaistulla aavikolla. Hän käyttää lähikuvia lähinnä rikkomaan kuvakerrontansa rytmiä. Hän käyttää koko sivun ja koko aukeaman kuvia vailla harkintaa.

Kuten Image-kollegansa, myös Turner piirtää runsaasti luonnottomiin asuihin ja asentoihin pakotettuja naishahmoja. Teoriassa tämän olisi varmaankin tarkoitus vedota nuorten lukijamiesten vietteihin, mutta jos joku oikeasti kiihottuu Turnerin siannaamaisista mongoloidinaisista, kyseessä on ihan uusi perversio seksuaalisuuden aikakirjoihin. Miksi yrittää piirtää pin-up-kuvia, jos ihmishahmon piirtäminen yleensä ei onnistu?

Turnerin suurin synti on lopulta hänen kerrontansa, joka onnistuu hukkaamaan tarinan dramaattisimmat hetket hämmästyttävällä säännöllisyydellä. Tarinan lopussa Teräsmies työntää Darkseidin maailmankaikkeuden reunan yli. Potentiaalisesti hieno kuva, tarinan huipennus. Miten sen kuvittamisessa voi epäonnistua? Turner demonstroi: ensin kuva Teräsmiehestä työntämässä Darkseidia kohti reunaa – tietysti suoraan sivulta kuvattuna – sitten leikkaus lähikuvaan Teräsmiehen kasvoista. Tarinan loppuhuipennus, mutta Turner ei piirrä sitä.

Hän. Ei. Piirrä. Sitä.

Liefeldin huonoudelle voi sentään nauraa. Turner kirvoittaa lähinnä kyyneleitä.

SUOSITUS: Superman/Batman: Supergirl on monumentti Michael Turnerin lahjattomuudelle ja ostavan yleisön kyvyttömyydelle nähdä sitä. Miten kukaan voi pitää tästä?

Egmontin julkaisemassa DC-Spesiaalissa nähdään tänä vuonna Superman/Batman -sarjakuvaa suomeksi. Kyseessä on aiempi, pätevän Ed McGuinnessin kuvittama tarina. Perinteisen supersankarihömpän ystävien kannattaa vilkaista sitä, mutta pitää silti mielessä mitä jatko-osassa on luvassa.

Kategoria: Arvio.
Tagit: DC