Legendaa vain
26.11.2005 - 1:34 / Otto Sinisalo.
LAURI TÖRNI, LEIJONAMIELI
Kustannusosakeyhtiö Revontuli
Markus Tuppurainen, Vesa Vitikainen
80 sivua, mustavalkoinen
Rakastan hyviä sotajuttuja. Sam Peckinpahin Rautaristi, Väinö Linnan Tuntematon sotilas, Garth Ennisin War Stories: kertomuksia ihmisistä äärimmäisissä olosuhteissa, inhimillisyydestä epäinhimillisissä tilanteissa, elämän sattumanvaraisuudesta, kuoleman vääjäämättömyydestä. Rohkeudesta ja sankaruudesta.
Sotakertomukset ovat myös peili ne tuottaneesta yhteiskunnasta ja siellä vallitsevasta ajan hengestä. Kansa taistelee aina edellistä sotaansa, niin politiikassaan kuin kulttuurissaankin. Suomalaisina olemme ainiaaksi juuttuneet Jatkosodan juoksuhautoihin, isoisiemme isien sotaan. Sukupolvet välissämme etäännyttävät meitä sodan kauhusta. Sodan todellisuus pakenee meiltä, muuttuu legendaksi. Viisikymmentä vuotta Linnan Tuntemattoman jälkeen kulttuurimme tuottaa kyynisen pasifismin sijaan seikkailukertomuksia, joissa pyyteettömät sankarit torjuvat kasvottomien vihollisten hyökkäyksiä toinen toisensa perään. Toistamme legendojamme kuin uskonkappaleita: Raatteen tie, Mannerheim-linja, Talvisodan ihme. Lauri Törni.
LAURI TÖRNI, LEIJONAMIELI on Revontuli-kustantamon ensimmäinen panostus sarjakuvan alueelle. Aiemmin Revontuli on keskittynyt julkaisemaan lähinnä sotasankareiden elämäkertoja. Kustantamon Legendat-sarjan ensimmäistä osaa on otettu suuri painos ja myyty näyttävästi kioskeille – poikkeuksellinen tapaus täysin suomalaisvoimin kootuksi teokseksi. Kustantamon optimismi on perusteltua: Egmont kustannuksen suomalaiset Korkeajännitys-sarjakuvat ovat olleet menestys ja sota-aiheet myyvät tunnetusti muutenkin hyvin Suomessa. Legendat-sarjan toinen albumi, Simo Häyhän taisteluista kertova Valkoinen kuolema on myös saatavilla.
Lauri Törni -sarjakuva pohjautuu Kari Kallosen ja Petri Sarjasen elämäkertakirjaan. Se käy läpi Törnin elämää vuoteen 1949 asti, keskittyen lähinnä tämän panokseen Talvi- ja Jatkosodan taisteluihin sekä sotaa seuranneisiin vaikeuksiin. Toisessa osassa käsitellään Törnin vaiheita Yhdysvalloissa. Myös sen sarjakuvasovitus on tekeillä.
Törnin sarjakuvasovituksen ovat toteuttaneet Markus Tuppurainen ja Vesa Vitikainen, miehet Sarjakuva-akatemian takana. Heidän aiempia sarjakuviaan on nähty Sarjakuva-akatemian julkaisemassa Sirkkeli-antologiassa ja Kersantti Napalm -julkaisuissa. Tuppuraisen ja Vitikaisen tuotanto on ollut ironista, huumorintajuista ja räväkkää, toimintasarjakuvaa rennolla otteella mutta silti lajityypin konventioita kunnioittaen.
Vaikka tekijöiden huumorintaju välillä näkyykin, on Törni-sarjakuva kuitenkin pääasiassa patsastelevan jäykkä. Tapahtumasta toiseen siirrytään niin vauhdikkaasti, ettei niihin pääse kunnolla sisälle. Vaikuttaa siltä, että sovitettavaa materiaalia ei ole karsittu tarpeeksi, vaan sarjakuvan sivumäärärajoitus on tullut vastaan. Tästä kielii myös alati läsnä olevat tekstilaatikot, jotka kuljettavat tarinaa. Tuppuraisen kuvitus on paikoin jäykkää, mutta yhtä kaikki toimivaa. Hänen kuvansa olisivat riittäneet tarinan kertomiseen myös vähemmällä selittävällä tekstillä. Myös Tuppuraisen periodikuvaus on uskottavaa.
Leijonamielen sota on seikkailukertomus, sarja taisteluita jossa vain persoonattomaksi jääville vihollisille käy kehnosti. Vaikka silloin tällöin kerrotaan myös Törnin yhtä lailla persoonattomiksi jäävien tovereiden haavoittumisista ja kuolemista, missään vaiheessa ei synny hyville sotatarinoille tavallista painovoimaa, tunnetta vaarasta ja epätoivosta. Leijonamieli ei oikeastaan kerro sodasta mitään muuta kuin pinnallisia faktoja. Tämän toisaalta voi antaa anteeksi, onhan sotaviihdettä tehty ja tullaan vastaisuudessa tekemäänkin.
Vakavampaa on se, ettei sarjakuva oikeastaan kerro Törnistäkään. Teoksen luettuani tuntuu, etten edelleenkään tiedä Törnin elämästä muuta kuin vuosilukuja ja tapahtumapaikkoja. Vitikainen tai mahdollisesti lähdeteoksen kirjoittajat eivät ole tohtineet tutkia Törnin hahmoa tarkemmin. Mikä teki hänestä rohkean? Miksi hän soti? Mihin hän uskoi? Miksi joku on sankari ja joku toinen ei? Leijonamieli jättää koskematta monta herkullista teemaa. Toivon mukaan niihin tartutaan jatko-osassa.
SUOSITUS: Lauri Törni, Leijonamieli ei ole niinkään kertomus Törnistä vaan – nimensä mukaan – tämän legendasta. Se on sarja pinnallisia kuvauksia tapahtumista, mutta ei niiden syistä. Jälleen yksi tarina, joka taistelee 60 vuotta sitten päättynyttä sotaa uudelleen.
Yksi vastaus - “Legendaa vain”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Katuoja@Twitter
- No public Twitter messages.
Linkit
- Anime-lehti
- Helsingin sarjakuvafestivaalit
- Kvaak.fi
- Sarjakuvakeskus
- Suomen sarjakuvaseura RY
- Tähtivaeltaja
Archives
- April 2011 (1)
- November 2010 (1)
- September 2010 (1)
- July 2010 (1)
- April 2010 (2)
- March 2010 (2)
- February 2010 (7)
- October 2009 (1)
- September 2009 (2)
- August 2009 (2)
- July 2009 (1)
- June 2009 (2)
- April 2009 (1)
- March 2009 (2)
- February 2009 (3)
- January 2009 (2)
- December 2008 (3)
- November 2008 (18)
- October 2008 (6)
- August 2008 (2)
- July 2008 (2)
- June 2008 (3)
- May 2008 (2)
- April 2008 (3)
- March 2008 (6)
- February 2008 (2)
- January 2008 (4)
- December 2007 (5)
- November 2007 (5)
- October 2007 (6)
- September 2007 (2)
- August 2007 (1)
- July 2007 (2)
- June 2007 (16)
- May 2007 (31)
- April 2007 (30)
- March 2007 (31)
- February 2007 (19)
- January 2007 (5)
- December 2006 (2)
- November 2006 (2)
- October 2006 (6)
- September 2006 (1)
- August 2006 (1)
- July 2006 (2)
- June 2006 (1)
- May 2006 (4)
- April 2006 (3)
- March 2006 (4)
- February 2006 (2)
- January 2006 (2)
- December 2005 (4)
- November 2005 (1)
- October 2005 (6)
- September 2005 (4)
- August 2005 (4)
- July 2005 (1)
- June 2005 (3)
- May 2005 (4)
- April 2005 (2)
- March 2005 (4)
- February 2005 (1)
- January 2005 (1)
- December 2004 (3)
- November 2004 (6)
- October 2004 (4)
- September 2004 (8)
- August 2004 (5)
- June 2004 (5)
- May 2004 (3)
- April 2004 (2)
30.01.2006 - 14:09
Tuleeko Häyhästä arvostelua?