Katuoja

ART SCHOOL CONFIDENTIAL
Elokuva
Ohjaus Terry Zwigoff
Pääosissa Max Minghella, Sophia Myles, John Malcovich, Anjelica Huston, Jim Broadbent

Terry Zwigoff on ohjannut kaksi onnistunutta sarjakuviin liittyvää elokuvaa. Ensimmäinen on eksentristä taiteilijaa hyvinkin lähelle pääsevä dokumentti Robert Crumbista, toinen taas Ghost World, alkuperäisteokselle uskollinen sovitus Daniel Clowesin samannimisestä sarjakuvasta. Nyt sarjaa jatkaa kolmantena ART SCHOOL CONFIDENTIAL, sovitus Clowesin sarjakuvasta sekin. Elokuvan DVD-versio on hiljattain ilmestynyt Suomessa.

Clowes on myös käsikirjoittanut elokuvan. En ole lukenut alkuteosta, mutta sovitus on kelvollinen elokuva, joka tuntuu olevan teemojensa kanssa pahasti eksyksissä.

Tarina seuraa taidekoulussa opintojaan aloittavan Jeromen (Max Minghella) itsensä etsimistä. Jerome on kliseinen häviäjä, joka on tarkoitettu jonkinlaiseksi näkökulmahenkilöksi. Suu auki autistisesti hortoileva ja otsiaan oikeissa kohdissa draamaatisesti kurtisteleva Max Minghella tekee Jeromesta kuitenkin sen verran vastenmielisen läjän, että kannattaa miettiä mitä mieltä oikein on itsestään, jos Jerome tuntuu samastuttavalta.

Ei niin, että elokuvasta löytyisi yhtään miellyttävää hahmoa. Koulun opiskelijat ovat kokoelma karikatyyrejä hollywood-kliseitä toistavasta elokuvaohjaajasta teennäisiin kuvataiteilijoihin. John Malcovich syö lavasteita minkä ehtii turhamaisena piirustuksenopettajana. Anjelica Hustonin esittämä opettaja on melko sympaattinen, mutta hän on ruudussa yhteensä noin 30 sekuntia – vaikka hänen nimensä onkin DVD:n kannessa.

Zwigoffin misantrooppinen friikkisirkus on paikoin hyvinkin viihdyttävä. Taideammattilaisten asenteille irvailevat kohtaukset ja sukkela dialogi naurattavat tämän tästä. Pidemmän päälle tarinan silkka ihmisviha käy väsyttämään, vaikka teemaa varioidaankin nokkelasti. Lisäsyvyyttä haetaan sivujuonella koulun ympäristössä vaanivasta sarjamurhaajasta, joka ei vie elokuvaa niin pahasti sivuraiteille, kuin voisi kuvitella.

Merkillisintä on Art School Confidentialin näkemys taiteesta, joka on kuin suoraan populististen kulttuurikommentaattoreiden hekumallisen kosteista päiväunista. Jeromea ei arvosteta, koska hän piirtää naturalistisella tyylillä. Sen sijaan abstraktimmat teokset, jotka esitetään naurettavina, keräävät tarinassa arvostusta. Ymmärrän kyllä piirrostaidon merkityksen, mutta tämänkaltainen argumentointi “esittävän taiteen” puolesta johtaa pahimmillaan latomaalausten ihasteluun. Pahin klisee elokuvassa on taidekisan voittava kyvytön “outsider artist”, tympeä muunnelma Keisarin uudet vaatteet -teemasta.

Siis kaikki ihmiset ovat paskoja, kaikki taide on perseestä: tämän viestin osasin tiivistää minäkin jo kolmetoistavuotiaana. Korjasin kantaani sittemmin, Terry Zwigoff ilmeisesti ei.

SUOSITUS: Art Schoold Confidential on hauska elokuva, teräväkin, mutta kun se erehtyy luulemaan oikeasti kertovansa jostain, lopputulos alkaa hieman nolostuttamaan katsojaakin.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, elokuva