Katuoja

BORGTRON NUMERO 4
Happy Horse Comics
Jyrki Nissinen
34 sivua, mustavalkoinen

On jo myöhä, joten tämä sunnuntainen päivitys tulee olemaan lyhyt. Olen työstänyt tekemääni Jyrki Nissisen haastattelua ja olen viettänyt lauantaina aikaa parin Nissisen kollegan kanssa, joten minulla on luonnollisestikin Nissinen mielessäni.

Nissinen on erikoisen velmu mies ja poikkeuksellinen omakustannetekijä. Hän on melko nuori, joten hänen tuotantonsa linjoja ei kovin tarkasti kannata lähteä rajaamaan. Silti jo 2000-luvun alkupuolella ilmestyneissä varhaisissa omakustanteissa tekijän ääni erottui selvästi. Hänen töitään yhdistää tiedostetun huonolla maulla kerrotut vitsit, fantasiaelementtien banaali yhdistyminen arkiseen ja tarinoiden surrealistinen mutta jämäkän yhdenmukainen logiikka. Piirtäjänä hänen paksuviivainen tyylinsä näyttää naivistisen pelkistetyltä, mutta se taipuu tarpeen mukaan kiinnostaviin visuaalisiin ideoihin.

BORGTRON on Nissisen kokeilu säännöllisen, jatkuvajuonisen julkaisun kanssa. Borgtronin nimihenkilö on epätodennäköisen huono-onninen mutantti, joka tappaisi itsensä jos “osaisi ja uskaltaisi”. Hän asuu jääkaapissa metsässä kolmatta sukupuolta edustavan Marjatta-vaimonsa alistamana. Nelosnumerossa Borgtron kertoo psykiatrilleen Marjatan epätodennäköisen alkuperätarinan. Kokonaisuuteen mahtuu munia hautovia linnakundeja, jättimäisiä dalmatialaisia, sivukaupalla palavat “paperi pitsan askartelu ohjeet” ja yhtenään ruudun reunasta kurkistelevat Gremlins-oliot: absurdia, hauskaa ja verrattoman nissismäistä.

Nissinen osaa tasapainottaa erilaiset tarinaelementtinsä kiitettävästi. Absurdi sekoilu ei estä tarinaa olemasta omalla nyrjähtäneellä tavallaan yhtenäinen, eikä tarinallisuus vähennä häiriintyneen huumorin hauskuutta. Aiemmissa numerossa tätä tasapainoa ei tavoitettu aivan yhtä hyvin, vaan tarinassa alkoi näkyä väsynyttä toistoa. On kiinnostavaa nähdä, miten pitkälle säännöllinen Borgtron-lehti toimii. Nimihahmo on kaikessa surkeudessaan niin irvokas, ettei siihen voi varsinaisesti samastua. Vastaavasti hahmon kehittäminen on toissijaista niille vitseille tai omituisille tarinoille, joita tämän ympärille voi rakentaa. Neljän numeron jälkeen väsymystä ei kuitenkaan enää ole havaittavissa.

Nissinen on onnistunut tavoitteessaan julkaista Borgtronia säännöllisesti ja ottanut lehtiformaatin veikeästi haltuun. Tässäkin numerossa nähdään esimerkiksi tehtäväsivu. Aiempien numeroiden helmiä ovat olleet kirjepalstat, joissa on julkaistu muun muassa toisten pienkustantajien “fanitaidetta”.

SUOSITUS: Nissinen on omintakeisimpia ja hauskimpia suomalaisessa omakustannekentässä toimivia tekijöitä. Nissinen on osittain hankittu maku, jonka sarjakuvien arvostus kumuloituu niitä lukiessa. Mutta vaikka Nissinen olisikin hankittu maku, se on erinomainen hankittu maku.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, pienlehdet