Katuoja

JARKKO ON HOMO
Happy Horse Comics
Pekko Rinkinen
48 sivua, mustavalkoinen

Ei, tämä ei ole aprillipila. Tämän julkaisun nimi on JARKKO ON HOMO. Kannessa lukee niin.

Katuoja edusti siis eilen Tampereella ja naamoja rokattiin kiintiön täyttävä määrä. Matka oli menestys, joskin en tullut juuri ostaneeksi sarjakuvia. Ei mitenkään epätavallista, nykyään: menen skenetapahtumiin osallistumaan ohjelmaan, tapaamaan tuttuja tai muuten nauttimaan tunnelmasta, en niinkään shoppailemaan. Ostan sarjakuvia lähinnä, jos joku tulee myymään niitä minulle suoraan, todennäköisesti baarissa. Tämän vuoksi toin Tampereelta mukanani vain kaksi sarjakuvaa: Munabomber Vol. 3:n (se on jokseenkin sitä, miltä kuulostaakin – kenties arvio myöhemmin) ja Jarkko on homon.

Pekko Rinkinen on yksi Happy Horse Comicsin tuotteliampia tekijöitä, joskin valitettavasti vähän yhteen temppuun juuttunut taiteilija. Rinkisen rosoinen underground-tyyli taipuu kuvaamaan monenlaisia todellisia ja keksittyjä friikkejä, mutta miehen jutut ovat jääneet melkeinpä lähtötasolle.

Myös Jarkko on homo, kuten Rinkisen muukin tuotanto edustaa niin sanotun kuollut vauva -koulukunnan huumoria. Ei voida sanoa, että Rinkinen koettelee sarjakuvillaan hyvän maun rajoja: hyvän maun raja on ohitettu jo tuhansia kilometerejä sitten ja nyt harhailemme huonon maun vankileirien saaristossa. Sanomalla, kirjoittamalla tai piirtämällä jotain shokeeraavaa yllättävässä kontekstissa voi hauskuuttaa. Jarkko on homo on 50 sivua nyrkkejä takapuolessa, raiskausanekdootteja, verta ja rasismia vaihtelevalla tavalla humoristisessa kehyksessä. Viisikymmentä sivua teeman toistoa on toisaalta kunnioitettava saavutus, mutta kokonaisuutena enemmänkin puuduttava. Misantropia tarvitsee taakseen älyä, jota Rinkisen sarjakuvista löytyy vain satunnaisesti. Esimerkiksi Ivan Brunetti kulkee samoja polkuja, mutta parhaimmillaan vihaa ihmisiä vastustamattoman nokkelasti.

SUOSITUS: Jarkko on homo on taattua Rinkistä, mikä ei ole välttämättä paras mahdollinen juttu. Rinkisen verevä tyyli taipuisi muunkinlaiseen irstailuun. Pidempään olen halunnut nähdä Rinkisen tekevän omaelämäkerrallista sarjakuvaa. Hänellä on sen verran vimmaa ja vihaa, että miehen “dokumentaarinen” tarina voisi olla poikkeuksellisen kiinnostava.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, pienlehdet