Katuoja

(Marraskuu) JACK KIRBY’S FOURTH WORLD OMNIBUS VOL. 3 HC / Jack Kirby / Mike Royer
Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi vastikään, ja iloinen yllätys oli se, että siinä oli käytetty oikeanlaista paperia: Ei kiiltävää, vaan huokoista, väriä oikealla tavalla imevää. Näin klassikkomateriaalia pitäisikin julkaista.

(Lokakuu) MYSTERY IN SPACE VOL. 1 TP / Jim Starlin / Shane Davis, Jim Starlin & Co.
Tämä on varsinaisesti DC:n universumin uutta status quota kartoittavan 52-sarjan kytkyjulkaisu, pääosassa aiempi versio Ö-luokan supersankari Kapteeni Komeetasta. Oma uteliaisuuteni johtuu kuitenkin siitä, että tarina liittyy jotenkin myös Starlinin klassiseen (en kai ole ainoa, joka on tätä mieltä?) The Weird -minisarjaan (suom. “Friikki”, Teräsmies 3-6/1989), joka sisältyy ensi vuonna ilmestyvään Mystery in Space Vol. 2:een.

(Lokakuu) SUPERMAN: THE BOTTLE CITY OF KANDOR TP / Edmond Hamilton & Co. / Curt Swan & Co.
En ole ikinä ollut mikään hopeakauden Teräsmiehen ystävä. John Byrnen Teräsmies on minulle hahmon definitiivinen versio. Aivan hiljattain on kuitenkin tapahtunut jotain. En tiedä, johtuuko se Grant Morrisonin All-Star Supermaniin kätkemistä piiloviesteistä, mutta lukiessani The Greatest Superman Stories Ever Told Vol. 2:ta, oikeasti pidin sen sisältämistä hopeakauden tarinoista. Kandor-seikkailujen mielipuolisesta nerokkuudesta, tai vain mielipuolisuudesta, on osoituksena se, että Kandorin pullokaupungissa seikkaillessaan Teräsmiehellä on täysin eri supersankaripersoona, Yösiipi, ja Jimmy Olsen on hänen apurinsa Tulilintu.

THUNDERBOLTS BY WARREN ELLIS VOL. 1: FAITH IN MONSTERS PREMIERE HC / Warren Ellis, Paul Jenkins & Marc Guggenheim / Mike Deodato, Steve Lieber & Co.
Viimeksi kun Ukonnuolet annettiin jonkun muun kuin Kurt Busiekin tai Fabian Niciezan luotsattavaksi, sarjasta katosivat kaikki entiset hahmot ja suurin osa alkuperäisestä ideasta. Vaikka tätä uuden version korostetaan olevankin “Warren Ellisin Ukonnuolet”, se on melko uskollista jatkoa aiemmalle. Kuukivi, Laululintu ja Miekkamies pysyvät kuvioissa ja kyse on edelleen lainkuuliaisiksi ryhtyneistä superroistoista, tosin ironisen kieroutuneesti: nyt entiset rikolliset saalistavat valtion puolesta rekisteröintilakia pakoilevia supersankareita. Ironista on myös se, kuinka hyvin Warren Ellis kirjoittaa supersankareita, ja kuinka myötätuntoisesti. Armeliaisuudesta tosin ei ole syytä puhua. Venomin toiminta viimeisessä osassa olisi oikeuttanut MAX-lätkän kirjan kanteen.

GHOST RIDER: TRAIL OF TEARS PREMIERE HC / Garth Ennis / Clayton Crain
Ennisin ja Crainin ensimmäinen Ghost Rider -sarja oli melko tyypillistä Ennisiä, hieman rutiininomaista jopa. Taivaan ja helvetin välinen sota, jonka jalkoihin me kurjat maan matoset jäämme, on Ennisille sopiva teema, mutta jokseenkin vieras Marvelin universumille, jossa erinäiset paholaiset ja heidän kätyrinsä ovat paljon yleisempiä ilmestyksiä kuin taivaan asukit. Ennisin versio Johnny Blazesta oli myös hieman erikoinen, vähän yksinkertaisen ja kokemattoman oloinen. Tämä tarina sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen aikaan, eli kysymyksessä on oletettavasti eri Aaveajaja, joten Ennisin vaikeuksien pysyä tuntemamme Marvelin universumin rajoissa ei pitäisi haitata niin paljon.

PUNISHER MAX VOL. 8: WIDOWMAKER TPB / Garth Ennis / Lan Medina
PUNISHER PRESENTS: BARRACUDA MAX TPB / Garth Ennis / Goran Parlov
Marvel on tähän asti koonnut Punisher MAXit yksittäisiä spesiaaleja myöten kovakantisiin kirjoihin, joten myös Widowmakerin voidaan odottaa ilmestyvän osana kovakantista Vol. 4:ää ennen pitkää. Barracuda on hieman epäilyttävämpi tapaus, koska Tuomari ei ilmeisesti itse esiintynyt minisarjassa laisinkaan. (Aina kun näen tuon lehden nimen, ajattelen päähenkilön nimen olevan Barracuda Max. Se on hassua. Minun mielestäni.)

CHRONICLES OF CONAN VOL. 13: WHISPERING SHADOWS AND OTHER STORIES / Roy Thomas / John Buscema & Sal Buscema / Ernie Chan
Klassikko-Conanit jatkuvat.

THE ESCAPISTS / Brian K. Vaughan / Jason Shawn Alexander, Steve Rolston & Co.
Dark Horse jatkaa Michael Chabonin The Escapist -konseptin ryöstöviljelyä. Brian K. Vaughan on kuitenkin sen verran hyvä kirjoittaja, että ehkä hän saa aiheesta irti veilä jotain kiinnostavaa.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Dark Horse
• Image

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

Amerikan yhdysvallat täyttää tänään 231 vuotta. Toissapäivänä Yhdysvaltain presidentti George W. Bush poisti vankeusrangaistuksen, jonka liittovaltion tuomioistuin oli langettanut hänen varapresidenttinsä entiselle avustajalle valavilpistä ja haitanteosta oikeustoimille tutkimuksessa, joka kohdistui hänen hallintonsa jäseniin, itse varapresidenttiä myöten. Mark Waid reagoi tapahtuneeseen John Rogersin blogin kommenteissa näin:

As I have said to you before, it’s a good thing I’m no longer on Captain America, because I would be morally compelled, under the Cheney Administration, to write stories that would put me on the guest list at Wizard World Guantanamo.

Tästä tietenkin heräisi kysymys, minkälaisia tarinoita Kapteeni Amerikan tämänhetkinen kirjoittaja olisi moraalisesti pakotettu kirjoittamaan — heräisi, ellei Kapteeni Amerikka olisi hiljattain tapettu, pian sen jälkeen kun Marvel Comics oli antanut skottilaisen sosialistin kirjoitettavaksi tarinan, jossa Kapteeni Amerikka polvistuu poliisivaltion ja sotilasteollisen koneiston edessä.

Voisimme myös kysyä, mitä asiaan sanoisi Frank Miller, jonka vuosina 2001-2002 ilmestynyt Yön ritari iskee jälleen yllytti lukijoita nousemaan kapinaan korruptoitunutta poliittista järjestelmää vastaan aina viimeistä osaansa myöten, vaikka kesken sarjan teon tapahtunut syyskuun 11:nen terroristi-isku pistikin tarinan osittain uusiksi. No, hänellä saattaa vielä mennä muutama vuosi siinä, kun hän yrittää tehdä propagandasarjakuvaa terroristijärjestöstä, jota hänen maansa koko väestö jo inhoaa, ja jonka etäpesäkkeet eivät enää osaa tehdä yksinkertaisimpiakaan pommeja oikein.

Steve Englehart kirjoitti Watergate-skandaalin ja Vietnamin sodan jälkimainingeissa tarinan, jossa Steve Rogers luopuu Kapteeni Amerikan roolista, koska hän ei enää tuntenut voivansa edustaa Yhdysvaltain hallitusta. Hän palasi Kapteeni Amerikaksi tajuttuaan, ettei hänen ole tarkoituskaan edustaa hallitusta, vaan Yhdysvaltojen ihannetta. Sitä, mitä se voisi olla, mitä sen pitäisi olla.

Toivottavasti joku — luultavasti ei Mark Waid, varmasti ei Frank Miller, mutta joku — herättää Kapteeni Amerikan kuolleista ensi vuoden heinäkuun 4:nteen mennessä.

Tagit: Frank Miller, Marvel.