Katuoja

Blacksburgin joukkomurha on tragedia. Väkivaltaisuuksia tapahtuu toki ympäri maailmaa päivittäin, mutta Cho Seung-Hui’n viimeiset teot seurauksineen ovat saaneet poikkeuksellisen paljon huomiota, osittain sen takia että se tapahtui juuri Yhdysvaltojen nälkäisten tiedotusvälineiden silmien alla. Yksi kiinnostava kulma hirmutekoon on kuitenkin se tapa, jolla siitä on tulossa eräänlainen irvokas mediateos. Seung-Hui’lla oli tiettyä taiteellista kunnianhimoa ja hän jopa paketoi itsemurhaviestinsä tekstiä, videopätkiä ja valokuvia yhdisteväksi kollaasiksi ja lähetti sen NBC-yhtiölle ennen tekoaan. Hän teki itsestään spektaakkelin ja me olemme valmiina olemaan yleisö. Ei liene kauaa, kun mediatutkija jossain nostaa Blacksburgin joukkomurhan oppikirjaesimerkiksi Web 2.0:n vertaissisällöistä.

Seung-Hui’n kaksi näytelmää ovat luettavissa AOL:n sivuilta. Luettuani ne en voi sanoa, että ne ovat erityisen häiriintyneitä. Ne ovat vain hyvin, hyvin huonoja:

Ylläoleva ote näytelmästä Richard McBeef. Kun luin Seung-Hui’n kirjallisista teoksista tänä aamuna pohdin, että vääjämättä joku tuottaa esityksen tappajan häiriintyneestä tajunnanvirrasta ja laittaa sen YouTubeen. En vain arvannut, että se oli jo tehty. Traagisesta banaaliin vuorokaudessa – kiitos, Internet.

Kategoria: Kolumni.