Indentiteetti hukassa

14.03.2007 - 12:00 / Otto Sinisalo.


EX MACHINA: SMOKE SMOKE
DC / Wildstorm
Brian Vaughan, Tony Harris
120 sivua, värillinen

Smoke Smoke: Albumin kansiEX MACHINA on näitä supersankarigenren äpäriä, jotka ovat identiteettinsä kanssa hivenen hukassa. Yhdysvaltain markkinat suosivat supersankarisarjakuvia, joten tekijät jotka haluavat käsitellä muita aihetta mutta samalla haluavat suuremman yleisön, ovat pakotettuja kuorruttamaan karvaan teemansa supersankarikarkilla. Vaughan haluaa kertoa tarinan unelmiensa pormestarista, joten tämän täytyy olla koneille puhuva entinen supersankari.

Näitä genrekoktaileja on nähty vaihtelevalla menestyksellä. Ed Brubakerin ja Sean Phillipsin rikostarina Sleeper onnistui nivomaan itsensä WildStormin supersankarimaailmaan luontevasti menettämättä samalla omaa identiteettiään. Steve Gerberin ja Brian Hurttin Hard Time puolestaan oli pätevä vankiladraama, johon oli ympätty epäkiinnostavia fantasiaelementtejä. Ex Machina on jossain näiden kahden ääripään välissä.

Ex Machina on ehtinyt jo viidenteen kokoelma-albumiinsa ja edelleen on epäselvää, mistä se oikeastaan kertoo. Tämä on huolestuttavaa. Tällä kertaa New Yorkin pormestari Hundred joutuu ottamaan kantaa marihuanan käyttöön samalla, kun palomieheksi pukeutuva murtovaras aiheuttaa julkisuusongelmia kaupungille. SMOKE SMOKE on alusta loppuun silkkaa välinäytöstä. Kokoelman paras pätkä on säästetty viimeiseksi. Siinä pormestarin henkivartijan taustoja ja motivaatioita valotetaan oivaltavien takautumien kautta.

Vaughan on hyvä käsikirjoittaja, tämän hetken amerikkalaisen valtavirran parhaita. Hänellä on korvaa hyvälle dialogille ja kyky luoda vereviä, uskottavia hahmoja. Esimerkiksi tapa, jolla Vaughan pikku hiljaa purkaa Hundredin julkisivua on kiinnostava. Hundred voi olla poliittinen voimafantasia – oikeamielinen poliitikko, joka löytää aina oikeat ratkaisut – mutta Smoke Smoke näyttää hänet entistä riippuvaisempana esikunnastaan. Hän on jatkuvasti paineen alla hätiköimässä virheisiin, mutta maltillisemmat avustajat ovat onneksi alati hillitsemässä häntä. Vaughan myös taustoittaa juttunsa hyvin, joskin hänellä on läpinäkyvä tapa ujuttaa tilastoja ja faktoja suoraan dialogiin.

Ex Machinan kuvittajana jatkaa Tony Harris, jonka äärimmäisen siisti jälki ja innovatiiviset sivurakenteet ovat yhtä miellyttäviä kuin aina. Puristit voivat syyttää Harrisia huijaamisesta, sillä hän piirtää ihmishahmonsa suoraan valokuvista, mutta henkilökohtaisesti arvioin Harrisia lopputuloksen, en metodien, perusteella.

SUOSITUS: Ex Machina etenee poliittisesta kriisistä toiseen, mutta tärkein sarjaan jatkuvuutta tuova elementti on Hundredin supervoimat ja niiden alkuperä. Tämä aihio on kuitenkin häivytetty poliittisen manööveroinnin taustalle siinä määrin, että sarjan identiteetti uhkaa hukkua. Smoke Smoke on pätevää sarjakuvaa, mutta en voi olla ajattelematta sen olevan parempi, jos supersankarielementeistä olisi tyystin luovuttu.

Kategoria: Arvio.
Tagit: ,



Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus