Katuoja

REVULSION
Deep Black Comics
Joona Nikinmaa, Sami Kivelä, Jussi Piironen
32 sivua, mustavalkoinen

Tässä vaiheessa olisi ehkä paikallaan pieni yhteenveto Deep Black Comicsin tähänastisesta tuotannosta:

Ensimmäinen silmiinpistävä seikka saattaa olla se, että esitettyjen muuttujien välillä ei tunnu olevan merkittävää korrelaatiota. Itse olisin kuitenkin valmis vetämään sen johtopäätöksen, että REVULSION osoittaa tärkeää edistysaskelta tekijöiden itseluottamuksessa. Nyt he tietävät pystyvänsä tekemään lukemisen arvoista sarjakuvaa ilman, että siinä täytyy olla paljaita tissejä.

Hyväksi koetussa kauhugenressä kuitenkin jatketaan. Revulsion ottaa käsittelyyn vampyyrit, mutta tuttua kuviota monimutkaistetaan tekemällä vampyyreistä hirviöitä vampyyreille (kuten Blade II:n Reaperit). Kummajaiskertoimen lisääminen pohjustetaan ironisesti prologissa, jossa hirviötarhan johtaja syyttää lipputulojen vähenemisestä liian tavanomaisia vampyyreja, ja lupaa sijoittajille friikkejä, selkäpiitä karmivia petoja.

Tarinan päähenkilö, kadottamaansa rakastaan jäljittävä vampyyri Antal joutuu epäsuorasti tuon suunnitelman uhriksi parantolassa, joka hoitaa verenhimostaan eroon haluavia vampyyrejä. Tarinassa on hieman liikaa pohjustusta tarinan pituuteen nähden, mutta kokonaisuus toimii. Jos sitä pysähtyy miettimään, koko juttu tuntuu varsin epätodennäköiseltä viritelmältä, mutta pelkästään päähenkilön näkökulmasta ajateltuna tarinassa on selkeä logiikka ja kaari. Juonenpätkiä ei kuitenkaan sidota kiinni aivan prologia myöten, vaan loppuratkaisu enteilee jatko-osaa. Ja täytyy myöntää, että odotan jatkoa mielenkiinnolla.

Käsikirjoittaja Joona Nikinmaa näyttää todella osaavan asiansa. Erityisen vaikuttavaa on lehden englanninkielisyys. Karu totuushan on se, että suomalaisille markkinoille on järjetöntä tehdä englanninkielistä sarjakuvaa. Jos tarkoitus ei ole markkinoida teosta ulkomaille, ei ole mitään syytä nolata itseään käyttämällä enemmän tai vähemmän sujuvasti hallitsemansa äidinkielen sijasta väistämättä heikommin sujuvaa vierasta kieltä. En tiedä, mihin Deep Black Comicsin miekkoset tällä julkaisulla tähtäävät, mutta siitä haittapuolesta ei tarvitse olla huolissaan. Nikinmaan englanninkielinen teksti on erinomaista. Hän onnistuu jopa antamaan hahmoille vakuuttavasti erilaisia puhetyylejä, joista hienovaraisimpana esimerkkinä päähenkilön tapa olla käyttämättä lyhennyksiä kuten “it’s”.

Sami Kivelän ja Jussi Piirosen kuvitus on huippuluokkaa. Tussausjälki saisi olla hieman siistimpää, mutta jos verrataan edelliseen julkaisuun, Sheriffi Alamon legendaan, Piironen ei pärjää tässä suhteessa yhtään sen huonommin kuin Kivelä itse. Luultavasti asia korjaantuisi vain antamalla tussaukselle kaiken sen ansaitseman ajan ja huomion.

SUOSITUS: Tätä on odotettu ensimmäisestä Drolicasta lähtien: taidot ovat kirineet kiinni innon. Rima on asetettu tarpeeksi korkealle, mutta myös ylitetty vaivatta. Pitäkää silmällä näitä tekijöitä.

Kategoria: Arvio.
Tagit: pienlehdet