Sarjakuvia sisäiselle lapselle
4.03.2008 - 19:58 / Otto Sinisalo.
SHAZAM! THE MONSTER SOCIETY OF EVIL
DC Comics
Jeff Smith
240 sivua, värillinen
Kukaan meistä ei ole oikeasti aikuinen. Enkä puhu ainoastaan sarjakuvaharrastajista. Me olemme kaikki lapsia isojen ihmisten vaatteissa. Tietysti meillä on iän mukanaan tuomia vastuita: perhettä hoidettavanamme, töitä tehtävänämme ja laskuja maksettavanamme. Kuitenkin jos voisimme, viettäisimme todennäköisesti suuren osan aikaamme verkkareissa syömässä karkkia ja leikkimässä legoilla. “Sisäinen lapsi” on siitä huono vertaus, että sisällämme ei välttämättä ole mitään muuta kuin se lapsi. Sen sijaan että leikkisimme rallikuskeja tai ritareita, leikimme aikuisena akateemikkoja, LVI-asentajia tai yrityskonsultteja.
Minä esimerkiksi olen pelkästään viimeisen viikon aikana pelannut rooli- ja videopelejä, kuunnellut heviä, käynyt katsomassa rokkibändiä ja lukenut supersankarisarjakuvia. Ei mitään, mitä en olisi tehnyt – tai olisi halunnut tehdä – reilusti toistakymmentä vuotta sitten. Ja minä olen kaksikymmentäkahdeksanvuotias methuselah.
Seuraavan kerran, kun olette vaikkapa työpaikkanne palaverissa, katsokaa ympärillenne. Voin vannoa, että joka ikinen puhumies ja jakkunainen huoneessa leikkisi mielummin hippaa ulkona kuin keskustelisi työasioista. Ajatelkaa tätä ja yrittäkää olla nauramatta.
Vuonna 1940 debytoinut sarjakuvahahmo Kapteeni Ihme on määritelty usein lapsiin vetoavaksi fantasiaksi. Lausumalla taikasanan pieni orpopoika Billy Batson pystyy muuttumaan ylivertaiseksi aikuiseksi supermieheksi. Kapteeni Ihme voi kuitenkin näyttäytyä vanhemmalle lukijalle päinvastaisena: Kapteeni on aikuinen, jolla on harteillaan koko maailman pelastaminen, mutta hän pystyykin halutessaan muuttumaan pikkupojaksi.
Tämä tulkinta vahvana tulee mieleen lukiessa Jeff Smithin Kapteeni Ihme -sarjakuvaa SHAZAM! THE MONSTER SOCIETY OF EVIL. Mittava Luupäät-sarja nosti Smithin yhdysvaltalaisen sarjakuvan mestariluokkaan, mutta Luupäiden jälkeen Smith on julkaissut hyvin vähän. Shazamiakin hän työsti kokonaiset neljä vuotta. Smith on kuitenkin taas ajankohtainen, sillä Shazam! -kokoelma ilmestyi hiljattain ja viime viikolla nähtiin Smithin uuden Rasl-sarjan ensimmäinen numero.
Rasl on jälleen omakustanne, mutta Shazam on tilaustyö DC-yhtiölle. Smithille on kuitenkin näemmä annettu vapaat kädet tehdä oma tulkintansa Kapteeni Ihmeestä ja onneksi Smith on jättänyt DC:n nykyisen jatkumon omaan arvoonsa ja tehnyt hahmolle uuden syntytarinan puhtaalta pöydältä. Näemme, miten kurjuudessa elävä katulapsi Billy löytää muinaisen velhon luolan ja yhdistyy punatrikoiseen Kapteeniin. Smith ottaa innolla haltuun kaikki Kapteeni Ihmeen tavallistakin supersankarisarjakuvaa kahjomman mytologian elementit puhuvine tiikereineen, supervoimaisine pikkusiskoineen ja pahoine telepaattisine matoineen.
Kaikkine fantasiaelementteineen Shazam! on hyvinkin sadunkaltainen, lapsille sopiva sarjakuva. Mutta samalla tavalla kuin sen päähenkilökin, on myös Smithin luenta Kapteeni Ihmeestä kiinnostavalla tavalla kaksijakoinen. Smithin inspiraationa on toiminut vierailu syyskuun 2001 terrori-iskujen muistomerkillä ja tarina sisältääkin viittauksia nyky-Yhdysvaltoihin. Paha kääpiövihollinen Sivana on tarinassa Yhdysvaltain oikeusministeri ja “Heartland Security” -virasto valvoo kansalaisia. Samalla tavalla kuvaus kadulla asuvan Billyn arjesta ovat muuhun tarinaan verrattuna sangen raadollisia.
Sarjakuvapiirtäjänä Smith on verraton. Shazam!:in tarina on kevyt, mutta Smithin tavassa kuvata toimintaa – takaa-ajoja, taisteluita, piileskelyä – on mukaansatempaavaa energiaa. Kuten Luupäissäkin, Smith saattaa käyttää puolen tusinaa sivua kuvaamaan pelkästään hahmoa juoksemassa paikasta toiseen, mutta hän osaa luoda kuviinsa poikkeuksellisen hienon illuusion liikkeestä. Hienoja ovat myös Smithin piirtämät vieraan ulottuvuuden hirviöt, jotka muistuttavat tosin hieman Luupäiden rottaolioita.
SUOSITUS: Shazam! on mainio lastensarjakuva ja tervetullut uutuus harvakseltaan julkaisevalta Smithilta. Vaikka onkin väsynyt klisee kutsua lastensarjakuvaa kaikenikäisille sopivaksi, pitää se Shazam!:in tapauksessa paikkansa. Siinä tavassa, jossa “aikuisen” maailman vaikeudet kohtaavat voittajansa lapsenmielisessä ja maagisen voimakkaassa yli-ihmisessä on jotain, joka puhuttelee kaikkia aikuisen nahoissa piilottelevia kakaroita.
5 vastausta - “Sarjakuvia sisäiselle lapselle”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Katuoja@Twitter
- No public Twitter messages.
Linkit
- Anime-lehti
- Helsingin sarjakuvafestivaalit
- Kvaak.fi
- Sarjakuvakeskus
- Suomen sarjakuvaseura RY
- Tähtivaeltaja
Archives
- April 2011 (1)
- November 2010 (1)
- September 2010 (1)
- July 2010 (1)
- April 2010 (2)
- March 2010 (2)
- February 2010 (7)
- October 2009 (1)
- September 2009 (2)
- August 2009 (2)
- July 2009 (1)
- June 2009 (2)
- April 2009 (1)
- March 2009 (2)
- February 2009 (3)
- January 2009 (2)
- December 2008 (3)
- November 2008 (18)
- October 2008 (6)
- August 2008 (2)
- July 2008 (2)
- June 2008 (3)
- May 2008 (2)
- April 2008 (3)
- March 2008 (6)
- February 2008 (2)
- January 2008 (4)
- December 2007 (5)
- November 2007 (5)
- October 2007 (6)
- September 2007 (2)
- August 2007 (1)
- July 2007 (2)
- June 2007 (16)
- May 2007 (31)
- April 2007 (30)
- March 2007 (31)
- February 2007 (19)
- January 2007 (5)
- December 2006 (2)
- November 2006 (2)
- October 2006 (6)
- September 2006 (1)
- August 2006 (1)
- July 2006 (2)
- June 2006 (1)
- May 2006 (4)
- April 2006 (3)
- March 2006 (4)
- February 2006 (2)
- January 2006 (2)
- December 2005 (4)
- November 2005 (1)
- October 2005 (6)
- September 2005 (4)
- August 2005 (4)
- July 2005 (1)
- June 2005 (3)
- May 2005 (4)
- April 2005 (2)
- March 2005 (4)
- February 2005 (1)
- January 2005 (1)
- December 2004 (3)
- November 2004 (6)
- October 2004 (4)
- September 2004 (8)
- August 2004 (5)
- June 2004 (5)
- May 2004 (3)
- April 2004 (2)
5.03.2008 - 19:53
“Voin vannoa, että joka ikinen pukumies ja jakkunainen huoneessa leikkisi mielummin hippaa ulkona kuin keskustelisi työasioista”.Otto, Otto. Mitä happy pillsejä sä nyt olet syönyt? Ellei tuo ollut sarkasmia, jonka avulla on tarkoitus kestää läpi palaverien, on sinulla selvästi edelleen liian optimistinen maailmankuva. Olen varma, että on olemassa ihmisiä, jotka _nauttivat_ jakkupuvuista ja saavat _tyydytystä_ solmion käytöstä. Juuri heidän vuokseen maailma on paha paikka. (Työhuonetoverini kertoo, että Piia-Noora Kauppi käytti jakkupukua jo yläasteella).
5.03.2008 - 23:33
Mutta Ninni, kysehän oli vain hipan leikkimisestä, ei siitä millaisessa asussa sitä leikitään. James Bondkin tykkää säntäillä ympäriinsä smokkiin pukeutuneena. Se on vain univormu muiden joukossa, niin kuin supersankarin trikootkin.(Vai onko tämä huono vertaus, koska smokin kanssa käytetään rusettia, ei solmiota?)Astro Cityn The Gentleman käyttää muuten supersankariunivormunaan smokkia, ja hänen ulkonäkönsä esikuva on näyttelijä Fred MacMurray, kuten oli myöskin Kapteeni Ihmeen.
6.03.2008 - 11:59
Minä saan tyydytystä solmion käytöstä. Joskin aina solmiota pitäessäni leikin salaa Lex Luthoria.
7.03.2008 - 18:48
Piia-Noora Kauppihan tykkää hipasta! Hänethän tunnetaan mm. siitäkin että on juossut nakuna Bottan ympäri.
17.03.2008 - 18:11
Onneksi kuitenkin seuraavana viikonloppuna sait nauttia kirkkokonsertista (Espoossa) ja taide-esityksestä (Espoossa) – kumpikaan tuskin asioita, joista unelmoit pienenä :)