Katuoja

THE NIGHTLY NEWS
Image
Jonathan Hickman
172 sivua, värillinen

“Älä ammu viestituojaa”, kehottaa sananlasku. Jonathan Hickman on eri mieltä.

Meidät on koulutettu uskomaan, että tiedotusvälineet ovat objektiivisia tiedonvälittäjiä, joilla ei ole agendaa. Kuka tätä viestiä välittää, paitsi tiedotusvälineet itse? Toki tämä on osittain viestinnän toimijoiden vilpitöntä uskoa omaan journalistiseen etiikkaansa, mutta ei vaadi erityistä älyllistä ponnistelua päätyäkseen vääjäämättömään lopputulokseen: uutisten objektiivisuuden ja erehtymättömyyden fiktio on elinikäisen sosiaalisen ohjelmoinnin tulos. Se on kollektiivinen sopimus, johon meidän pitää uskoa, jotta voimme toimia mielekkäästi yhteiskuntana.

Lukekaa vaikkapa uutisia Suomen NATO-lähentymisestä tai hoitajalakosta ja tulkaa sitten kertomaan, että journalistit ovat täysin objektiivisia. Vastaavasti lähettäkää joskus uutinen STT:lle. Sitten katsokaa ihmetyksen vallassa, miten toimiston muotoilema sähke aiheesta ilmestyy sellaisenaan – kirjoitusvirheineen kaikkineen – puolessa kymmenessä päivälehdessä ja kertokaa sitten, että lehdet tarkastavat lähteensä.

Todennäköisesti meidän päähämme kaadetaan aamusta iltaan arvoladattua ja totuusarvoltaan kyseinalaista dataa, joka meidän pitää ottaa todesta, sillä muuten maailmassa ei olekaan enää mitään järkeä. Ja koska tätä dataa jakavat tädit ja sedät kivasti leikatuissa puvuissaan TV-studiosta, joka on valaistu kuin Enterprisen kansi, sen on pakko olla totta, eikö?

Ei niin, että uskoisin “kansalaisjournalismiin” yhtään sen enempää. Blogimaailman foliohattujournalistit kaikella todennäköisyydellä referoivat ja kommentoivat valtauutisista poimimiaan pätkiä, jotka puolestaan ovat tarkastamattomia sähkeitä tietotoimistoilta.

En ole tekopyhä: todennäköisesti valehtelen teille juuri nyt. Tämäkin teksti on arvoladattua. Minulla on agenda ja yritän sosiaalisesti ohjelmoida sinua, lukija, kannattamaan sitä. Joten ota mukava asento, nojaa taaksepäin ja avaa suukki; täältä tulee lusikka. Miten niin “haisee”? Kyllä se on suklaata. Koska minä sanon niin.

Minä en tunnistaisi hyvää uutisjournalismia omista, eroottisen karvaisista pakaroistani. Tämän vuoksi minun pitää kuunnella säännöllisesti median räksyttäviä vahtikoiria, olivat he oikeassa tai eivät. Tietysti hekin ovat vain uusia viestintuojia, mutta antavat parhaimmillaan ainakin uutta näkökulmaa ajankohtaisiin tapahtumiin ja siihen, miten niistä kirjoitetaan. Riittää, että rakit haukkuvat. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Jari Lindholm, jonka uutisanalyysejä seuraan aina ehtiessäni.

Toinen räksyttävä mediavahtikoira Jonathan Hickman on muotoillut sapekkaan mediakritiikkinsä kiinnostavasti sarjakuvaksi. THE NIGHTLY NEWS on alun perin kuusiosaisena minisarjana ilmestynyt kokonaisuus, joka on osin poliittinen manifesti, osin protesti ja osin toimintajännäri. Tarina seuraa salaliittoa, joka aloittaa sodan toimittajia vastaan, tappaen mielivaltaisesti uutistentekijöitä. The Nightly News alkaa mainiolla kohtauksella, jossa sala-ampujat avaavat tulen New Yorkin keskustassa. Paikalle saapuu aina uusia toimittajia raportoimaan hirmuteosta ja kukin näistä saa vuorotellen kuulan kalloonsa.

Puhuvia, pian räjähtäviä päitä.

Hickman on graafinen suunnittelija, joka näkyy albumista ensivilkaisulla. Perinteinen ruutujako on hylätty ja korvattu risteävien kuvien virralla. Satunnaisen tuntuisia design-elementtejä leijuu sivuilla. Tekstiä on tiputeltu puhekupliin, alaviitteisiin ja taulukoihin mitä ilmeisimmin luomaan vaikutelmaa uutismaailman datavirrasta. The Nightly News on visuaalisesti erinomaisen kiinnostava sarjakuva, mutta helppolukuinen se ei ole. Kokonaisuuden määrittävän graafisen ilmeen hintana on muun muassa se, että tarinan hahmoja on usein vaikea tunnistaa kaiken visuaalisen kikkailun keskeltä.

Hickman on yhdysvaltalainen, joka osiltaan selittää The Nightly Newsin nuivan suhtautumisen tiedotusvälineisiin. Monien yhdysvaltalaisten mediatalojen journalismi näyttäytyy ainakin ulkomaiselle katsojalle pahimmillaan räikeiden ylilyöntien sarjana. Tämä antaa Hickmanille ladon seinän kokoisen maalitaulun, johon ampua. Silti hän ei tee kritiikkiään helpoimman mukaan, vaan tarinan taustalta paistaa sivistys ja taustatyö – joskus suoranaiseen rasittavuuteen asti, kun Hickman viljelee tilastoja, lähteitä ja kaavakuvia sarjakuvan sekaan. Samoin yksikään tarinan keskushenkilöistä – terroristiteista, poliitikoista tai toimittajista – ei ole erityisen sympaattinen. Tarinassa ei ole ketään, jota kannustaa.

The Nightly News herättää sekin kysymyksen viestin ja viestintuojan yhteyksistä. Paljonko Hickmanin faktoina esittämistä tiedoista pitää oikeasti paikkaansa? Missä määrin Hickman haluaa vaikuttaa lukijaan? Ja ennen kaikkea, mitä The Nightly News kertoo Hickmanista?

Albumista kertovissa teksteissä on usein analysoitu kokonaisuutta määrittämällä Hickman vihaiseksi. Hickman itse kieltää The Nightly Newsin funktion terapiana ja osittain uskonkin häntä. Vihaisesta taiteesta useimmiten puuttuu todellinen äly, joka taas paistaa The Nightly Newsista. Tämä ei ole punkia, tämä on propagandaa: Hickmanin satiirissa nivoutuvat niin mediakulttuurin evoluution tarkastelu, koulutusjärjestelmän kritiikki kuin analyysi kulttien toiminnastakin. Hickman ei ole vihainen, hän on fiksu.

SUOSITUS: Luettuani The Nightly Newsin jouduin pysähtymään ja ajattelemaan, miten sen lukeminen vaikutti ajatuksiini: olkoon tämä sitten suositus tai varoitus.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Image