Katuoja

SOMETHING POSITIVE
R. K. Milholland
Webbisarjakuva

Kuvittele huone täynnä ihmisiä, jotka valittavat tauottomien, tympeiden monologien muodossa heitä vaivaavista asioista. Sisustus on ruma ja ihmiset ovat yhtä epäviehättäviä kuin ovat äänekkäitäkin. Huoneessa ei ole uloskäyntejä. Olet valvonut kolme päivää ja viina loppui eilen.

Tervetuloa SOMETHING POSITIVE -sarjakuvaan. Naurattaako?

Kymmenet tuhannet lukevat Something Positivea päivittäin, joten R. K. Milholland tekee todistettavasti jotain oikein. Sarjaa on julkaistu neljän vuoden ajan. Se ilmestyy tätä nykyä päivittäin.

Something Positive on ihmissuhdesarjakuva, jonka päähenkilöt pohjaavat Milhollandiin ja tämän ystäviin. Ajatus on pelottava, sillä se tarkoittaa, että jossain kulkee vapaana (taas yksi) joukko täysin sietämättömiä runkkareita. Näiden ihmisten aidosti toivoisi kärsivän, paitsi että jos he kärsisivät, tietäsi heidän valittavan siitä tauotta. Tässä onkin Something Positiven ydin: ikäviä asioita tapahtuu kelvottomille ihmisille ja meidän lukijoina pitäisi samastua sen sijaan että osoittaisimme sormella ja nauraisimme.

Englannin kielessä ei kuitenkaan ole sanaa vahingonilolle. Tämä on mielestäni oireellista.

Olen katsellut Seinfeldin kirjoittaja Larry Davidin komediasarjaa Curb Your Enthusiasm, jossa David vie vielä pidemmälle Seinfeldin keskeisen konseptin: epämiellyttäville ihmisille tapahtuu kauheita, ja sille saa nauraa. Katsoja ei naura hahmojen kanssa, hän nauraa hahmoille.

Tässä Milholland menee vikaan. Hän kutsuu meidät välittämään hahmoistaan, jotka rypevät negativiisuudessa ja kyynisyydessä. Toisaalta tässä on valitettavasti myös tekijän valtti: elämme aikoja, jolloin misantropia on muodikasta ja kyynisyyttä pidetään jopa tavoiteltavana. Aito ja älykäs ihmisviha onkin kiinnostavaa, hauskaakin – katsokaa vaikkapa Ivan Brunettin sarjakuvia parhaimmillaan. Tyhmä ihmisviha puolestaan on vain väsyttävää ja Milholland ei onnistu vakuuttamaan minua älykkyydestään. Erilaisen pilkan kohteeksi joutuvat ihmistyypit tai -ryhmät esitetään sarjakuvassa niin typerinä karikatyyreinä, ettei se ole enää edes kritiikkiä, vaan pelkkää polemiikkia – eikä sääli kyllä edes hauskaa sellaista.

Kauheimmillaan Something Positive on, kun Milholland vakavoituu tai pikemminkin äityy sentimentaaliseksi. Sentimentaalisuus yhdistettynä kyynisyyteen neuroottisen ihmissuhdesaippuan kontekstissa aiheuttaa rajuja allergisia reaktioita varsinkin satunnaiselle lukijalle.

Teknisesti Something Positive on yhtä lailla masentava. Jäykät hahmot tapittavat paikallaan ja oksentavat täyteen ahdettuja puhekuplia, kun päätyvät taas yhteen lannistavaan, loputtomaan monologiin. Tapahtumien taustalla on yleensä Photoshop-liukuväri, aina hyvä merkki siitä, että sarjakuva olisi pitänyt jättää kokonaan värittämättä.

SUOSITUS: Pelkkä negatiivisuus ei ole hauskaa. Jos siis jostain syystä nauroit tälle arviolle, kenties sinun kannattaa tarkastaa Something Positive.

Kategoria: Arvio.
Tagit: nettisarjakuva