Katuoja

Sisältää juonipaljastuksia elokuvasta X-Men: Viimeinen kohtaaminen. Jos et ole nähnyt elokuvaa vielä, suosittelen palaamaan edelliseen kolumniin.

Hieno elokuva.

Huoleni penninvenyttämisen näkymisestä valkokankaalla olivat jokseenkin kokonaan aiheettomat. Illusorinen Vahtikaan ei näyttänyt ihan pelkiltä nosturin nokkaan ripustetuilta valonheittimiltä, vaan hehkuvien silmien ympärillä oli nähtävissä savun läpi (savu ja usva olivat kyllä ahkerassa käytössä) Vahdin pään siluetti. Ja Vahdin koko kehon toteuttaminen pienen budjetin tietokonegrafiikoilla olisi näyttänyt paljon pahemmalta. Sama periaate on voimassa koko elokuvan läpi: On parempi säästää rahaa olemalla näyttämättä asioita kuin näyttää ne halvasti. Harkittujen kuvakulmien ja reippaiden leikkauksien avulla taidettiin selvitä näyttämättä oikeasti X-suihkarin nousua tai laskua kertaakaan. Ei niin, että kaikki elokuvan erikoisefektit olisivat mitenkään häikäiseviä, mutta en myöskään kokenut niitä häiritseviksi.

Suuren hahmokatraan kanssa temppuilu sai kyllä alkupuolen tahmaamaan pahasti. Elokuvan aloittava takauma Xavierin, Magneton ja nuoren Jeanin ensitapaamiseen 20 vuotta sitten luo loistavan tunnelman, joka lässähtää, kun seuraava kohtaus on takauma Enkelin nuoruuteen 10 vuotta sitten. Kunnolla filmi pääsee käyntiin vasta Scottin kohdatessa Jeanin Alkali-järvellä (sanoinhan, että tässä olisi juonipaljastuksia). Siitä lähtien olinkin sitten aivan täysillä mukana. Juonessa ei ole turhia mutkia, vaan sen jälkeen kun kivi on työnnetty mäen päälle, sen annetaan vain vieriä alas, ja sitten elokuva päättyy.

Erityistä tyytymättömyyttä on aiheuttanut, siitä lähtien kun Ain’t It Cool News julkaisi arvostelun elokuvan varhaisesta käsikirjoitusversiosta, Kykloopin ja professori Xavierin tappaminen (minähän varoitin), tai se, miten se tapahtuu. Mitä minä en täysin tajua. Kumpikin kuolema on olennainen osa juonen kehittymistä. Kyse ei ole pelkästään shokeeraamisesta. Xavier oli lähtökohtaisesti Feenixin pahin vastustaja, joten heidän yhteenottonsa, ja sen väistämättömän lopputuloksen, vältteleminen olisi ollut todella tökeröä. Kykloopin tapauksessa asiaa ei ainakaan vaikeuttanut se, että hänen roolinsa ei ollut kovin suuri ensimmäisessä elokuvassa, ja vielä pienempi toisessa, minkä lisäksi hän sitten loikkasi Bryan Singerin mukaan Superman Returnsiin. Ehkä se vaikutti jollain tavalla siihen ajatuskulkuun, joka johti päätökseen tappaa Kyklooppi, mutta se, millä tavalla Kyklooppi tapettiin, on järkeenkäypä.

Feenix on elokuvassa Ryhmä-X:n arkkivihollinen, ja myös Jean Greyn vihollinen. Jean rakastaa Scottia, ja Feenix vie Scottin häneltä pois. Ja koska Jean ei voi elää ilman Scottia, hänen täytyy kuolla lopussa. Elokuvassa tämä tietenkin näyttää juoniaukolta, koska juuri hetkeä aikaisemmin toinen arkkivihollinen Magneto on neutraloitu Lääkkeen avulla, ja kukaan ei sano ääneen mitään syytä, miksi Wolverine ei voisi tehdä samaa Feenixille.

Itse asiassa itse elättelin toivoa siitä, että elokuvassa Feenixin taru päättyisi samaan tapaan, kuin sen oli sarjakuvissa alunperin tarkoitus. Ennen kuin Jim Shooter määräsi Jean Greyn tapettavaksi rangaistuksena Feenixin hirmuteoista, Jeanin mutanttivoimat oli tarkoitus poistaa shi’arien laitteella. Tämä laite olisi tietenkin elokuvassa voitu helposti korvata Lääkkeellä. Mutta toivoin myös, että huhu Kykloopin kuolemasta osoittautuisi huhuksi, tai että Jean herättäisi hänet henkiin ennen loppua, ja he voisivat elää elämänsä onnellisena loppuun saakka. Mutta Scott pysyi kuolleena, joten Jeaninkin oli kuoltava. Ehkä olen outo, mutta Jeanin ja Scottin vierekkäisten hautakivien näkeminen oli varsin lohdullista verrattuna siihen kuolemisten ja henkiinheräämisten loputtomaan toistoon, johon he ovat sarjakuvissa tuomittuja.

Mutta mikä siis oli se syy, elokuvan sisäisen logiikan mukaan, minkä takia Wolverine ei anna Jeanille lääkettä, vaan tappaa hänet? Helppoa. Kanssakäymisissään Roguen kanssa Wolverine osoittaa, että hän ei ole mikään idealisti. Hän ymmärtää Roguen tuskan, eikä yritä uskotella, että kaikki voisi vielä kääntyä parhain päin, vaikka Rogue ei ottaisikaan Lääkettä. Ehkä Rogue tekee virheen, ehkä ei, mutta Wolverinelle tärkeintä on se, että päätös on Roguen, ja hän kunnioittaa sitä. Ja Jean pyysi häntä tappamaan itsensä. Tietenkin Wolverine kieltäytyi aikaisemmin, mutta sen takia, että hän oli rakastunut Jeaniin, hän tarvitsi Jeaniä, ja asetti omat tarpeensa Jeanin edelle. Ja ennen taisteluun lähtöä Storm kyseenalaisti juuri siitä syystä Wolverinen kyvyn tehdä oikea päätös oikealla hetkellä. Ja vaikka ne lopulta jäävät harmittavalla tavalla unohduksiin spektaakkelin alle, nämä langat selvästi kietoutuvat yhteen elokuvan loppuhuipennuksessa.

Ja idea, että Jeanin repiessä telekineettisillä voimillaan Wolverinen kehoa kappaleiksi Wolverinen omat voimat kursivat sitä koko ajan kokoon, kruunasi koko jutun.

Ja sitten vielä Xavier herätettiin henkiin. Ajattelin kyllä, että se Xavierin esimerkki eettisestä ongelmasta tuntui todella kaukaa haetulta, mutta se unohtui varsin nopeasti. Ja sitten, kun sitä ei osannut odottaa, se tuli takaisin. Törkeää. Mahtavaa.

Kategoria: Arvio.
Tagit: elokuva, x-men