Katuoja

SHE-HULK VOL. 4: LAWS OF ATTRACTION
Marvel
Dan Slott, useita kuvittajia
192 sivua, värillinen

Luin juuri supersankarisarjakuvan, josta nautin aidosti. Vime kerrasta olikin hetki.

Dan Slottin SHE-HULK lienee Marvelin säännöllisesti hauskin julkaisu. Se ei ole parodia, se on komedia supersankareilla. Hulkin serkku Jennifer Walters, Hulktar (!), työskentelee supersankareiden ja -roistojen oikeusjuttuihin erikoistuneessa asianajotoimistossa. Sankarittaren työpaikka on tietysti muodonmuuttajien, androidien ja avaruusjumalien kansoittama friikkishow, mutta onneksi Jennifer kykenee halutessaan muuttumaan väkivahvaksi vihreäksi amatsoniksi. Slottin luenta hahmosta on miellyttävän hienovarainen: Hulktar ei elä kaksoiselämää, hänen supersankari-identiteettinsä vain Jenniferin keino paeta hänen ihmishahmonsa epävarmuuksia muuttumalla tuhoutumattomaksi ja samalla impulsiivisemmaksi Hulktareksi.

Sarjan neljännessä albumissa Slott käyttää riemukkaasti sekaisin niin luomaansa hahmokaartia kuin Marvel-sarjakuvien vuosikymmeniä vanhaa historiaa. Albumin tarinoissa mielenhallintavoimainen Tähtikettu joutuu vastaajaksi raiskausoikeudenkäynnissä, hääkellot soivat Hulktarelle ja paras sivuhahmo aikoihin, sementtipäinen mykkä jättiandroidi Awesome Andy rakastuu. Slott tasapainottelee alati supersankaritoiminnan, komedian ja ihmissuhdedraaman välillä, joskus sekoittaen niitä kaikkia ennakkoluulottomasti. Albumissa on kohtaus, jossa Hulktar ja aikamatkaava cowboy ajavat rakettihevosella takaa rakastunutta ihmissutta (tai oikeammin susimiestä), jonka mieltä hallitsee Hämähäkkimiehen kyborgivihollinen. Ja jos tuo ei ole jotain, jota haluat nähdä sarjakuvissa, saattaa olla, että sielusi on kuollut.

Slott tekee jotain, jota harva enää kehtaa: hän tunnustaa avoimesti rakkautta Marvelin supersankarimaailmalle. Slott ei kuitenkaan tee mitään tribuuttisarjakuvaa – se on DC:n patsastelijoiden (katson sinua, Alex Ross) tehtävä. Marvel on ollut aina ikonoklastinen julkaisija, jonka hahmot ovat jatkuvassa muutoksessa. DC:n supersankarit ovat muuttumattomia, etäisiä isähahmoja, Marvelin superihmiset taasen vähän itsensä kanssa hukassa olevia tunnistettavia neurootikkoja. Samoin Marvel ei ole ottanut jaettua maailmaansa niin vakavasti: se on aina ollut vähän mielipuolinen, vähän itsetiedostavan ironinen. Slott toisaalta viittaa vanhoihin Marvel-sarjakuviin sellaisella frekvenssillä, että She-Hulk-tarinoiden lähestyminen voi olla vaikeaa. Toisaalta hän syleilee hulluimpia Marvel-konsepteja niin innokkaasti, että mukaan on helppo hypätä.

She-Hulkin suurimpia vikoja on kuvituksen epätasaisuus. Yksinään tässä albumissa on yhdeksän piirtäjää ja tussaajaa. Ainoastaan kansitaiteilija Greg Horn yhdistää kaikki ilmestyneitä She-Hulk-lehtiä. Tämä on sääli, sillä Horn on kankeita pornoposeerauksia piirtävä, hahmonsa muovisiksi Photoshopilla raiskaava kammotus jumalan silmien edessä. She-Hulk on ainoa sarjakuva, jota häpeän ostaa, sillä se näyttää huonolta pornolehdeltä. Näitä pitäisi myydä ruskeissa paperikasseissa.

SUOSITUS: Yksi parhaista säännöllisesti ilmestyvistä Marvel-sarjakuvista. Erityistä herkkua yhtiön sarjakuvia pidempään seuranneille.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, Marvel