Menolippu kynsikaupunkiin

12.03.2007 - 12:00 / Otto Sinisalo.


WOLVERINE: ENEMY OF THE STATE – THE COMPLETE EDITION
Marvel
Mark Millar, John Romita jr.
352 sivua, värillinen

Eilisen kirjoitukseni Mark Millarista inspiroi osin WOLVERINE – ENEMY OF THE STATE -kokonaisuus, jonka luin hiljattain. Kovakantinen kirja kokoaa 13 numeroa X-Menistä tutun tuhoutumattoman psykopaatin edesottamuksia.

Wolverine on ongelmallinen hahmo siinä mielessä, ettei ole enää lähtökohtaisesti kovin kiinnostava. Larry Hama sai pitkiä tarinakokonaisuuksia aikaiseksi kartoittamalla Wolverinen unohdettua menneisyyttä, mutta kun teema oli käyty loppuun, ei jäänyt enää paljoa kerrottavaa. Viimeistään Origin-sarjan kuvaus Loganin teinivuosien viktoriaanisesta angstista sysäsivät hahmon parodian puolelle. Wolverine toimii sivuhahmona: hän on lyhyt sekopää, joka kestää loputtomasti rankaisua ja joku tykkää puukottaa ihmisiä. Päähenkilönä hän on hivenen yksipuolinen.

Millar ottaa pitkässä tarinakokonaisuudessaan hahmon haltuun niin ilmeisillä keinoilla, että se lähentelee neroutta. Hän poimii Wolverinen keskeiset ominaisuudet (kertauksen vuoksi: sekopäisyys, rankaisun kesto, puukottaminen) ja kääntää nupit kaakkoon. Wolverine on sekopäisempi kuin koskaan; Wolverine ottaa vastaan enemmän rankaisua kuin koskaan; Wolverine puukottaa hengiltä enemmän ihmisiä kuin koskaan.

Tarinassa Wolverine joutuu terroristikultin aivopesemäksi ja tämä lähetetään tappamaan Marvelin supersankareita. Saatuaan suhteellisen järkensä takaisin sankarimme lähtee luonnollisesti terroristien perään ja ruumiskasat kasvavat vuoriksi. Enemy of the State on käytännössä 352 sivua Wolverinea riehumassa ympäriinsä verisessä usvassa. Millar selvästikin nauttii päästessään leikkimään Marvelin leluilla. Psykopaattimutantin kynsien väärässä päässä nähdään melkein kaikki yhtiön keskeiset sankarit ja kymmenittäin enemmän tai vähemmän tunnettuja roistoja. Teurastuksen kuvittaa aina tasalaatuinen John Romita jr., joka pitää Millarin käsikirjoituksen edes jollain tasolla uskottavana.

Enemy of the State on yhtä aikaa yksi tyhmimpiä ja viihdyttävimpiä tarinoita, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Tämä sarjakuva voisi olla machompi ainoastaan, jos sen Henry Rollins lukisi sen ääneen samalla kun nahkahousuihin pukeutuneiden hevareiden armeija soittaisi taustalla sähkökitaroita.

SUOSITUS: Enemy of the State on Millaria parhaimmillaan: mielipuolista väkivaltaviihdettä vailla minkäänlaista yritystä olla jollain tapaa älykäs.

Kategoria: Arvio.
Tagit: ,



Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus