Katuoja

DC-SPESIAALI 1/2007
Egmont
Denny O’Neil, Neil Adams
100 sivua, värillinen

Egmontin supersankaripuolen kustannustoimittajia ei käy kateeksi. Käännöslehtien julkaisuohjelmien koostaminen vaatii tietoa varmasti saatavilla olevista julkaisuista. Tämä tieto alkaa olla entistä harvinaisempi luksustuote, sillä isotkin kustantajat julkaisevat sarjojensa uusia numeroita nähtävästi vain silloin, kun sekä I Ching että astrologin laatima tähtikartta niin kehottaa. Aikanaan tekijöiden myöhästellessä julkaistiin mitä tahansa täytekamaa, että lehti ilmestyisi ajoissa, mutta nykyään isotkin hitit (tai oikeammin, juurikin ne isot hitit) ilmestyvät hämmentävän epäsäännöllisesti.

Itse ostan mielisarjakuvani kokoelma-albumeina, joten epäsäännöllinen julkaisutahti ei haittaa minua. Sen sijaan DC-SPESIAALIN kaltaiset julkaisut kärsivät yhdysvaltalaisten kustantajien epäammattimaisuudesta. Viime vuonna alkaneiden Teräsmies- ja Batman-sarjojen uudet numerot antavat odottaa itseään ja aikatauluistaan kiinni pitävän Egmontin pitää keksiä jotain relevantimpaa julkaistavaa.

Ja mikä voisikaan olla relevantimpaa, kuin 36 vuotta vanha sarjakuva, joka ottaa kantaa kirjoitushetkellä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin?

Numeron etukansi lupaa “klassikkosarjoja” ja onkin toki myönnettävä, että Denny O’Neilin ja Neil Adamsin Vihreä Lyhty ja Vihreä Nuoli -sarjakuvat nostetaan usein esimerkiksi 1970-luvulla tapahtuneesta murroksesta supersankarisarjakuvassa. Ruutu, jossa musta kadunmies syyttää Vihreää Lyhtyä lepsusta suhtautumisesta rotuongelmiin on yksi lainatuimpia yksittäisiä ruutuja sarjakuvahistoriassa.

Vihreän Lyhdyn yhteiskunnallinen herääminen. Kuva alkuperäisjulkaisusta.

O’Neil ja Adams antavat tarinassaan jäykälle Vihreälle Lyhdylle yhteiskunnallisen herätyksen ja lähettävät tämän tien supersankarikollegansa kanssa tien päälle, etsimään Amerikkaa! Ja itseään! Ja seksuaalisuuttaan! Hyvä on, jälkimmäinen ei välttämättä olisi mennyt läpi Comics Coden sensoreilta, mutta tämä on kamaa, josta ns. slash fan fiction on tehty. Silloin kun eivät paini tai nahistele keskenään, Lyhty ja Nuoli päihittävät likaisia rahamiehiä, rasistisia jengejä ja uskonnollisia kulttijohtajia.

O’Neilin sydän on oikealla paikalla ja hänen kantaaottavuutensa oli ennenkuulumatonta supersankarifiktiossa 1970-luvun alkupuolella. Nämä tarinat eivät kuitenkaan ole vanhentuneet kauniisti. O’Neililla on viesti, jota hän haluaa jakaa. Ja voi luoja, että hän jakaakin: melkein joka ikisessä puhekuplassa, tekstilaatikossa ja ajatuskuplassa tuskaillaan maailman epäoikeudenmukaisuutta. Pahimmillaan O’Neilin käsikirjoitus on kuin apukoulun yhteiskuntaopin tunnin opetusmateriaalista. Aika oli tietysti viattomampi, mutta hienovaraisuutta ei keksitty 1980-luvulla. Esimerkiksi samoja teemoja käyvä Easy Rider -elokuvakin sai ensi-iltansa vuotta ennen O’Neilin tarinaa.

Kuvitusesta vastaava kuvittajalegenda Adams – joka tunnetaan myös mullistavista tieteellisistä teorioistaan – oli kuvittajana askeleen edellä aikaansa. Hänen sivusommitelmissaan ja perspektiivityössään on dynaamiikka, joka oli vasta hiipimässä mainstream-kuvittajien visuaaliseen kielioppiin. Kuvituksen pahin heikkous on väritys, joka on periodille uskollisesti pahimmillaan kammottavan räikeää. Lieneekö ironista, että aiemmin mainittu musta kadunmies syyttää Vihreää Lyhtyä siitä, että hän on laiminlyönyt mustat samalla kun on “tehnyt paljon hyvää purppuraihoisille”: tarinassa myöhemmin esiintyvät intiaanit kun ovat rajatun väriskaalan vuoksi purppuraihoisia friikkejä.

Vihreä Lyhty ja Vihreä Nuoli on merkillinen valinta lehtipistejulkaisuksi, sillä lehtipistejulkaisun luonteeseen kun kuuluu tietty tuoreus ja ajankohtaisuus. Hieman kärjistäen: en odota saavani 30 vuotta vanhoja uutisia, kun ostan viikkolehden kioskilta. Klassikkosarjat kuuluvat luontevimmin pitkään saatavilla oleviin erikoisjulkaisuihin, eivät parissa kuukaudessa hyllystä häviäviin lehtiin.

SUOSITUS: Vihreä Lyhty ja Vihreä Nuoli on auttamattoman naiivi, vanhentunut ja saarnaava, mutta silti paikoin viehättävä supersankaritarina. Enemmin näkisin tuoretta materiaalia DC-Spesiaalissa, mutta nykyisten epäsäännöllisten julkaisuaikataulujen takia tuoreen ja laadukkaan käännössarjakuvan julkaisu on entistä haastavampaa.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, Egmont